keskiviikko 6. elokuuta 2014

Jäähyväiset Kaapolle


Nyt tuli aika rakkaan perheenjäsenen Kaapon (Bullzaniers Camembert) muuttaa koirien taivaaseen. Lähtö oli kyllä ennalta tiedossa mutta ei se silti surua helpommaksi tee.
Jo alkuvuodesta Kaapon oma tuttu eläinlääkäri oli sitä mieltä että sillä olisi hyvä paikka taivaassa mutta päätimme kuitenkin hoivata vanhaa kaveria kesän yli, että se ehtisi vielä nauttia vapaudesta ja grillimakkarasta mökillä varsinkin kun se ei kärsinyt kivuista.


Kaapon näkökyky oli loppuaikana aivan olematon ja kuulo tosi heikko, dementiaakin epäiltiin, niin poissaoleva ja pysähtynyt se välillä oli. Ja nyt oli oikea aika lähteä, puolessa vuodessa Kaapon kunto oli mennyt alaspäin ja vaaralliset törmäilyt ja kompuroinnit eivät enää olleet kaikki estettävissä. Pitkään jatkuneet helteet veivät loputkin voimat Kaapolta.


Mutta loppuun asti Kaapo nautti kosketuksesta ja ihmisten läheisyydestä, pyrki syliin ja viereen nukkumaan ja kun paikalla oli enemmän väkeä halusi olla aina keskellä vaikkei aina ymmärtänyt mitä ympärillä tapahtui, jonkun mielestä ehkä tiellä ja jaloissa.
Pelottavasta ulkonäöstään huolimatta Kaapo oli sydämellinen ja ihmisrakas mammanpoika, siinä ei ollut tippaakaan vahtikoiramateriaalia, koska vielä kunnolla nähdessään se pelkäsi kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa kotona tai ulkoilureitillä.


Kaapo jätti ison aukon jälkeensä vaikka surutyötä tehtiin jo etukäteen. Nyt odotamme Kaapon tuhkauurnaa ja varmaan pidämme sille vielä porukalla jonkinlaisen muistotilaisuuden.
Lepää rauhassa enkeli Gabriel!


16 kommenttia:

  1. Nyt on Kaapon hyvä olla - siellä se juoksentelee villinä ja vapaana koirien taivaassa ja välillä kurkistaa pilvenraosta ja sanoisi sieltä, jos vain pystyisi: mun on nyt hyvä olla♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin haluan uskoa, paitsi toi villi on vähän vaikea kuvitella kun on Kaaposta kyse...

      Poista
  2. Lemmikin menetys on aina kova paikka - tiesi etukäteen tai ei :( Kaapolla on varmasti hyvä olla ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli kyllä hyvä aika lähteä kun nää helteet vei viimeisetkin voimat.

      Poista
  3. Varmasti on monivuotisesta lemmikistä luopumisen suru, vaikka tilanteeseen onkin voinut jotenkin ennalta varautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aina yhtä surullista, meilläkin on ehtinyt olla jo monta koiraa joista on pitänyt luopua.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Nyt sulla ei oo enää sokeaa koiraa opastettavana mökillä:(

      Poista
  5. Voi, en mä osaa mitään sanoa kunhan tihrustan tääl, nyyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin tulee itku silmään vähän väliä, aion nukkua vielä ensi yön Kaapon patjalla...

      Poista
  6. Surullista, tiedän, vaikka ei itselläni koiria ole ollutkaan.Kaapo vahtii teitä nyt pilven reunalta.Koittakaa jaksaa!

    T: Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tästä, tuntuu vaan tyhjältä tulla kotiin kun ei oo kukaan kuorsaamassa ja odottamassa...

      Poista
  7. Voi ei ! Mäkin täällä kyynelehdin :(....Jaksamista!!

    VastaaPoista
  8. Se tuntuu joka kerta yhtä pahalta menettää monivuotinen perheenjäsen:)

    VastaaPoista
  9. Kyynel tuli silmäkulmaan tästä.. koira on ikuinen perheenjäsen, elää aina muistoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on ja varmasti vielä muistotilaisuus pidetään kun saadaan tuhkauurna

      Poista