keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Terveisiä Singaporesta

Miehellä oli ainutlaatuinen tilaisuus matkustaa tutustumaan Singaporeen kunnolla siinä mielessä, että yhden hänen työkaverinsa vaimo on sieltä kotoisin ja matkaporukka sai sen ansiosta kattavan ja asiantuntevan opastuksen ja tarkkaan suunnitellun ohjelman paikan päällä. Nähtävää ja menoa riitti reiluksi viikoksi, niin ettei kuulemma jalka paljon maata viistänyt.

 
Matkaseurue ei asunut hotellissa, vaan heillä oli vuokra-asunnot ylläolevissa kuvissa olevalla siistillä residenssialueella, erityisesti muhun teki vaikutuksen noi uima-altaassa olevat kuntopyörät ja juoksumatot.


Mä nyt en osaa kovin tarkasti kertoa näistä paikoista luonnollisesti kun en itse ollut mukana, sain vaan kuvia ja matkaraporttia, mutta yllä on kuuluisa Raffles-luksushotelli, jossa voi kokea tuulahduksen Singaporen brittivallan ajoilta.
Siellä on kehitetty vuonna 1915 tunnettu ginipohjainen drinkki Singapore Sling, jonka kanssa tarjolla oli pähkinöitä. Vanhan tavan mukaan pähkinänkuoret pitää heittää pöydän alle palvelijoiden siivottavaksi.


Ruokakuvia ei kovasti kertynyt, mutta tässä on kuvassa ihan perusannos. Seurue oli käymässä myös korealaisessa ravintolassa, jossa sai itse kypsennellä lihanpaloja.


Yksi upeaa nähtävää tarjoava paikka oli Gardens by the Bay, kaupungin sydämessä sijaitseva laaja puutarha, jossa mm. kuljettiin yläilmoissa ihailemassa maisemia.


Kaupungista löytyi kiinalaista kaupunginosaa, Pikku-Intiaa sekä ihan moderneja ostoskatuja, jotka pursuavat monikerroksisia ostoskeskuksia joista löytyy mitä tahansa, mutta hintataso ei välttämättä ole kovin edullinen Suomeen verrattuna.


Matkalaiset vierailivat Sentosan saarella, jossa on useita hiekkarantoja, kylpylöitä ja erilaisia viihdekeskuksia.


Upeita maisemia on kuvattu Marina Bay Sands-hotellin katolla sijaitsevalta näköalapaikalta, kuulemma tuossa oikeanpuolimmaisessa kuvassa kulkee Singaporen formularata.


Yksi maailman hienoimmista ja suurimmista eläintarhoista on juuri Singaporessa ja siellä näkemisen arvoinen oli erityisesti yösafari, jossa osittain kuljettiin jalan ja osittain junilla. Siellä näki eläimiä aktiivisimmillaan juuri yöaikaan ja sai kuunnella viidakon ääniä ja nauttia sademetsän tunnelmasta.





maanantai 28. marraskuuta 2016

Kultaista kosteutusta

Tällä hetkellä tehokkaat keinot ovat tarpeen, jo ennestään kuiva iho kärsii vieläkin enemmän tuulesta, pakkasesta ja kuivasta huoneilmasta. Eikä väsymys ja pimeyskään varmaan auta asiaa, viimeiseen viikkoon en ole nähnyt päivänvaloa ollenkaan, koska mulla oli peräkkäin monta yövuoroa ja menin nukkumaan ja heräsin aina vaan pimeään aikaan.


Olen aikaisemminkin käyttänyt Avonin Anew-sarjasta varttuneemmalle iholle tarkoitettuja voiteita ja ollut niihin tyytyväinen; ei ole kasvoja kiristänyt. Nyt tilasin samasta kullankimaltavasta sarjasta vielä mattaisen meikinpohjustusvoiteen ja uuden tehoeliksiirin, josta tulee parilla painalluksella sopiva määrä kahta eri tököttiä, jotka sekoitetaan keskenään ja hierotaan naamaan. Lisäksi mulla on vielä jäljellä heleyttävän kasvoöljyn loput ja sitäkin välillä levittelen tehosteeksi näiden ohella.


Kyllä nämä ovat tuntuneet riittävän kosteuttavilta ja on aika ylellistä sivellä kasvoille kultahippuista yövoidetta. Näitä purkkeja pitää ihan mielellään esilläkin kylppärissä, ovat niin kauniita ettei viitsi kätkeä kaappiin.


maanantai 21. marraskuuta 2016

Singaporen tuliaisia

Matkoille ei parane lähteä ellei tuo kotiin tullessaan tuliaisia. Tälläkin kertaa Singaporen reissusta tuli tietysti karkkia ja suklaata. Aina mies on perinteisesti ostanut jonkinlaisen matkamuiston kotiin koristeeksi ja jääkaappimagneetti kuuluu joka kerta lisäksi myös asiaan. Tällä kertaa ehtikin jo tulla hermostus ja tuskan hiki, kun magneetteja ei ollutkaan matkalaukussa ja uskottiin jo että ovat jääneet hotellihuoneeseen, kunnes seuraavana päivänä pussi löytyi kuin löytyikin farkkujen taskusta.




Tuliaisissa esiintyi leijonakaupungin oma symboli.
Honey oli todella järkyttynyt kirkuvista kanoista, jotka pitävät oikein julmaa ääntä kun niitä puristaa. Yksi tipu jäi meille ja loput mies vei töihin toisten iloksi. Mutta kana saa luvan olla hiljaa Honeyn lähettyvillä, niin pelottava kiljukaula se oli.


Mun päivittäin käyttämäni suosikkihajuvesi alkoi olla vähissä, joten sain sitä uuden pullon varalle. Mä oon huomannut että hirveän monista muista tuoksuista tulee nykyään päänsärkyä, mutta tämä Versacen tuttu tuoksu ei aiheuta mitään oireita.


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tunneliajelulla

Eilen sitten koitti se päivä, jolloin Tampereen uusi rantatunneli avattiin liikenteelle puoli vuotta etuajassa alkuperäisistä suunnitelmista.
Lukemattomia kertoja olen ehtinyt tunnelia kirota lokakuusta 2013 alkaen, kun rakennustyömaa ja päivittäiset räjäytykset alkoivat. Mehän asutaan vain muutaman sadan metrin päässä tunnelin suuaukolta ja saatiin jatkuvasti kokea kuinka talo tärisi ja ikkunat helisivät räjäytysten aikana.
Ja on sitä työmaaliikennettä, kolinaa ja piipitystä kuunneltu ihan tarpeeksi pamausten jälkeenkin.


Nyt on kuitenkin 2,3 km pitkä tunneli avattu ja tänään pääsin kyytiin kun ajeltiin se päästä päähän kokeeksi. Niin innokas en sentään ollut, että olisin mennyt Tampere-päivänä jo tutustumaan tunneliin, kun se oli avoinna yleisölle ja siellä sai kävellä ja pyöräillä.
On täällä maisemat muuttuneet aika lailla ja meidän kulkureititkin muuttuivat nyt uuteen uskoon, on tässä vähän totuttelua näin alkuunsa.
Toivottavasti tää nyt toteuttaa lupauksensa ja helpottaa ruuhkia. Odotan myös kovasti että Santalahden ranta-alue saataisiin uudelleen kunnostettua ulkoilu- ja virkistyskäyttöön, sinnehän jäi työmaan alle mm. meidän koirapuisto ja matonpesupaikka.


Näissä kuvissa sujahdetaan molempien päiden suuaukoista sisään. Ja nyt kun tää alkaa olla valmis, niin kohtahan alkaa myös se paljon puhuttu ratikan rakentaminen, että liikenneprojekteja täällä kyllä riittää jatkossakin.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Marraskuun tunnelmia

Marraskuun alussa oli vielä jotain väriäkin maisemassa, Näsinkallion rinteestä löytyi kauniin keltaista ennen kuin talvi iski täysillä.
Vietettiin tosiaan jo isänpäivää etukäteen illallisen merkeissä, kun varsinaisena juhlapäivänä mies oli matkoilla ja pöytään katettiin silloin vanhoja ja vähän uudempiakin Paratiisi-astioita.
Mulla on ollut viime aikoina aika kiirettä, paljon iltavuoroja ja reilun viikon olin Honeyn kanssa ihan kahdestaan ja hermoilin vähän miten se pärjää yksin kotona pitempiä aikoja. Ihan tyynesti se onneksi otti ja lepäili kotivahtina ja yritin vielä iltamyöhään käydä sen kanssa pitemmillä lenkeillä, mutta välillä ehti olla jo niin kovaa pakkasta ja tuulta, ettei se edes tarjennut ulkoilla pitkiä aikoja.


Myrskytuulet tekivät rantalenkeistä aika jäätäviä, pipokin piti jo kaivaa esille. Saatiin kuitenkin ihailla tuulen ja aaltojen tekemiä hienoja jäätaideteoksia.
Otin esille jo tunnelmavalot olohuoneeseen, kynttelikköjen kanssa pitää vielä vähän odotella mutta nämä eivät ole liian jouluisia ja tuovat lisää kaivattua valoa elämään.
Yksin ollessani en juuri viitsinyt sen kummemmin laitella ruokaakaan, bussikyytiin kelien takia siirryttyäni oli pysäkiltä kotiin kävellessä kätevä napata mukaan rullakebab aurajuustolla, josta riittikin hyvin pariksi päiväksi mulle syötävää.


Lunta ei alkuun täällä ollut kuin ihan nimeksi, mutta tilanne on kyllä ehtinyt korjaantua ja pääsin pariin otteeseen lumitöihinkin pihapolkua putsaamaan.
Vapaapäivänä hain kauppareissun yhteydessä mukaani sushia pienestä Makasushista kauppa-aukiolta. Sinne aion poiketa toistekin, oli hyvää palvelua ja lounasannos oli edullinen ja maistuva, mukaan olisi saanut ottaa keittoakin.
Tänä vuonna en edes ottanut esille Halloween-koristeita, ainoastaan ostin vaahtokarkkikakun jälkikäteen puoleen hintaan, mutta sekin meni tällä kertaa parempiin suihin.
Nyt on matkailija ehtinyt onneksi jo turvallisesti kotiin, joten arkikin on taas vähän yksinkertaisempaa.


torstai 10. marraskuuta 2016

Marraskuun Livbox

Marraskuussa alkaa olla jo pikkujoulukausi vauhdissa ja tän kuun paketista löytyykin tuotteita, joilla voi piristää kasvojaan ennen ja jälkeen juhlien.


Mukana oli näyte Kenzon kukkaistuoksusta ja vanhan kunnon Dermosilin huulikiilto vähän tummemman vaaleanpunaisen sävyisenä. Mä oon nyt töissä välillä käyttänyt enemmänkin huulikiiltoja, kun tuntuu että ne kosteuttavat huulia pitempään näin kuivana kautena, eikä niitä tule nuoltua heti pois, varsinkin jos ovat vähän tahmaisempia, niinkuin mulle usein huulirasvojen kanssa käy.


Kasvoille tarkoitettu on Korresin kosteuttava puhdistusgeeli, jota jo ehdin testatakin ja ainakin se oli miellyttävän tuoksuinen. Mukana oli myös turvenaamio, jonka lupasin Lindalle. Se syväpuhdistaa ja poistaa ihosta epäpuhtauksia samalla pehmentäen ihoa.
Itsellä löytyy jatkossa kyllä käyttöä Lumenen heleyttävälle ja korjaavalle silmänympärysvoiteelle.


Hiuksia varten oli mukaan pakattu äärimmäistä kiinnitystä ja pitoa antava hiuskiinne, tuollaiset pikkupullot on aina kätevä ottaa laukkuun mukaan.
Maistiaisina oli vielä Atkinsin patukka, joka ei sisällä turhia hiilihydraatteja ja sen aionkin sujauttaa työkassiin välipalaksi.


Nyt tuntuu vähän siltä, että tämä saa olla tällä erää mun viimeinen boksini, oonhan mä sitä alusta asti uskollisesti tilannut. Välillä on ollut vähän heikompiakin pakkauksia, mutta aina kuitenkin kaikelle on löytynyt käyttöä jos ei itseltä niin tytöiltä.
Nyt pitää sitten ostaa hammastahnoja -ja harjoja itse, niiden uusiutumisesta Livbox piti kyllä huolen.
Kaikkea mielenkiintoista on tullut testailtua, varsinkaan mitään erityisempiä hiustuotteita mun ei olisi tullut itse ostettua; ihan perusshampoo sekä hoitoaine, kuivashampoo ja joku lakka ovat riittäneet mulle, mutta nyt on ollut kaikenlaista hiusnaamiota ja tuuheuttavaa suihketta yms. kokeilussa.
Eihän sitä tiedä jos joskus vielä innostun tilaamaan uudelleen, mutta nyt pidän ainakin hetken taukoa.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Juhlaillallinen

Kun perheessä on kaksi vuorotyöläistä, niin se on aina yhtä taiteilua ja kalentereiden tutkimista että saadaan järjestettyä mitään yhteisiä juttuja. Nytkin oli molemmilla iltavuoro, mutta siitä huolimatta Linda ja Vili pitkästä aikaa Tampereella poiketessaan halusivat järjestää etukäteen pyhäinpäivä- ja isänpäiväaterian jo perjantaina vaikka ruokapöytään päästiin vasta iltakymmeneltä.


Oli kyllä ylellistä tulla suoraan juhlapöytään, kun pimeässä ja pakkasessa ensin pyöräili kotiin. Ensin oli tarjolla kuohuviinimaljat ja taas päästiin pilailemaan mun juomamakuni kustannuksella. Linda kysyi löytyikö tällä kertaa tarpeeksi makea vaihtoehto mulle ja mä kehuin tyytyväisenä että nyt on kyllä hyvää, jolloin paljastui että hän oli lorauttanut mun lasiini sekaan banaanilikööriä.


Alkuun maisteltiin vatruskoita (uusi tuttavuus mulle) levitteen kanssa, jossa oli ainakin kylmäsavustettua naudanlihaa ja raejuustoa.


Pääruokana tarjoiltiin juustoista porokeittoa ja lopuksi herkuteltiin vielä juustokakulla, jossa oli päällä oman pihan marjoja.


Mä painelin vatsa täynnä peiton alle keräämään voimia työviikonloppuun ja mies vielä pakkasi matkalaukkuaan. Parhaillaan hän on jo Singaporessa lomailemassa ja mä vietän Honeyn kanssa kaksin reilun viikon. Nyt vaan mietitään valoisia puolia ja todetaan, että hyvin kertyy askelia mittariin, kun lenkkeilen koiran kanssa joka välissä ja ainakin toistaiseksi pyörä vaihtui talvikelin takia bussikyytiin ja pysäkille on yhteen suuntaan kilometrin kävelymatka.
Reipas viikko siis edessä.