perjantai 28. helmikuuta 2014

Laukkupostia

Ihan niinkun mulla ei olisi tarpeeksi laukkuja ennestään, mutta uusia vaan tuppaa ilmaantumaan.
Mä ihailen suuresti Mulberryn laukkuja, mutta mulla ei tule ikinä olemaan niin paljon ylimääräistä rahaa, että voisin sellaiseen sijoittaa ( ellen saa lottovoittoa ja sekin on aika epätodennäköistä, koska en edes lottoa ).
Niinpä hankin itselleni köyhän naisen version; David Jonesin laukku jonkun muunkin mielestä muistuttaa vähän Mulberryn laukkuja ja kun näin Sokoksella tämän mallin tyhmän värisenä, päädyin Spartoon sivuille ja siellä oli jäljellä tätä mustana yli puolta halvemmalla.




Nyt se on sitten mulla, tänään tuotiin ovelle saakka ja vaihdoin heti kamani siihen ja otin samantien käyttöön.
Taas mä oon nolo, nuorin tyttö joskus häpeää kun kerron ostavani jotain halvalla:) Mutta mä oon iloinen, mulla on laukku josta tykkään, enkä joutunut konkurssiin sen takia.

torstai 27. helmikuuta 2014

Victoria's Secret

Mä oon yllytyshullu, eikä paljon tarvittu kun nuorin tyttö sai mut ylipuhuttua tekemään yhteistilauksen Victoria's Secretiltä, varsinkin kun siellä oli hyviä tarjouksia ja löytyi vielä joku alennuskoodikin.
Kiihkeästi odotettu paketti tuli tällä viikolla ja toimitus kesti kaksi viikkoa.
Me tilattiin molemmille söpöt, raidalliset meikkipussit ja mä otin iPadilleni suojakuoret samaa sarjaa.


Viiden makuhuulikiillon satsi oli tarjouksessa ja mulle tuli niistä kaksi; Strawberry Fizz ja Citrus Kissed.


Vartalotuotteita sai seitsemän tarjoushinnalla ja mä valitsin tietysti kivat leopardikoristeiset pullot.


Lisäksi kookostuoksujen fanina otin itselleni vielä coconut&passion-voiteen, joten nyt on pitkäksi aikaa vartalovoiteita joilla lotrata suihkun jälkeen.


Tyttö tilasi vielä itselleen yogapantsit, joissa on kullankimaltavat siivet takana.


Oli kyllä ihan sellainen tunne kun olis joulupukki käynyt:)
Tässä ollaan kyllä ehkä vähän liikaa innostuttu taas tilailemaan ja ostelemaan, seuraavaa pakettia jo odotellaan tulevaksi. Mutta ei sille voi mitään, että aina sitä piristyy kun saa jotain uutta pientä kivaa. Tietysti sitä iloa kannattaisi hakea muutenkin kun ostelemalla ja tuhlailemalla, kyllä mä sen myönnän...

tiistai 25. helmikuuta 2014

Tik Tak

Nykyään kännykästä tulee helposti tarkistettua kellonaika ja se toimii mulla ainoana herätyskellonakin tätä nykyä. Silti en ole hylännyt perinteisiä kellojakaan. Mun kaikkien aikojen lempikelloni on isoäidiltä saamani Iittalan koristekello, jonka hän antoi kun muutin pois kotoa vuonna -86. Se on mun mielestäni ihanan tyylikäs ja vähäeleinen.


Joitakin vuosia sitten oltiin koko perhe Lontoon matkalla ja siellä otin tehtäväkseni etsiä kotiintuomiseksi jonkun kellon takanreunukselle, se tuntui sopivalta muistolta juuri Englannista. Jotain vähän erityylistä mulla oli alunperin mielessä, mutta tämä osui heti silmään ja se oli pakko saada.



En osaa olla ilman rannekelloakaan muulloin kuin mökillä lomalla ollessa ja niistä nyt kuvasin eniten käyttämäni kellot. Tykkään paljon Espritin kelloista ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä ja vähän jo kuluneitakin.



Yksi seeprakellokin mahtuu kokoelmaan, muistaakseni Avonilta tilattu. Ja tämän hetken useimmin käytössä oleva kello on kevyt, muovinen Jetsetin kello.


Viimeisenä vielä pari vuotta sitten ostamani Michael Korsin juhlakello, joka harvemmin pääsee käyttöön, niitä juhlia kun mulla tuppaa olemaan harvemmin:)


Meinasin melkein unohtaa vielä yhden tärkeän kellon, josta otin vähän epäselvän kuvan kun on keittiön katonrajassa. Isoäitini tarjosi mulle Arabian vuosikelloa, jossa on vanhimman tyttären syntymävuosi. Olin niin tyhmä etten ensin huolinut sitä kun ei muka sopinut sisustukseen, mutta onneksi mamma ei loukkaantunut vaan antoi sen mulle kun tajusin myöhemmin muuttaa mieleni ja aloin katumaan etten sitä heti ottanut.







sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Keväisen hempeää

Etten nyt ihan aina kulkisi pääosin mustissa tai eläinkuosillisissa vaatteissa, ajattelin kevääksi hankkia jotain vähän erilaista. Ihastuin H&M:n pehmeän pörröiseen haaleanroosaan neuletakkiin ja laitoin heti tilaukseen. Sen alle löytyi kivasti sävyyn sopiva T-paita Ginatricotista, eli hyvin mäkin löydän noista "nuorisokaupoista" itselleni sopivia vaatteita.



Ja taas kerran KappAhlin läpi oikaistessani osuivat silmäni loppualerekissä olevaan myöskin vaaleaan, silkkimäiseen beigensävyiseen paitaan, joka on jo ehtinyt olla käytössäkin. Tässä se on kyllä ryppyisenä jo ennen käyttöä ja toivottavasti ei nyt jäisi kaappiin sen takia että mä vihaan silittämistä, enkä yleensä koskaan silitä mitään ellei ole ihan pakko...


Tää nyt oli tällaista vähän vaaleampaa suuntausta, mutta kesäksi olisi kiva kunnolla räväyttää ja ostaa piristykseksi jotain oikein värikästä vaatetta. Tuleviin yo-juhliin pitäisi ainakin keksiä jotain uutta päällepantavaa, mutta jäisiköhän värikäs juhlamekko kertakäyttöiseksi. Voi olla että pitää alkuun lähteä liikkeelle pienemmistä hankinnoista tai vaikka asusteista.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Puuhakas perjantai

Meillä ollaan suuria texmex-ruokien ystäviä ja tehdään mm. tacopaistosta- ja pizzaa usein. Nyt kaupungilla asioidessa keksittiin käydä pitkästä aikaa lounaalla Tacohousessa. Aiemmin siellä poikettiin useamminkin kun oli keskeisemmällä paikalla Hämeenkadulla, mutta nyt se on melkein unohtunut kun se nykyään sijaitsee rautatieasemalla jotenkin syrjemmässä.



Joka tapauksessa Tacohouseplatet olivat yhtä hyviä kuin ennenkin ja vatsat tulivat täyteen.


Kaupasta toivat viikonlopputulppaaneja, tyttökin näköjään suosii keltaista väriä niissä.


Vapaapäivä kului nyt paljolti pyykkäämiseen ja muuhun kotitouhuun, tein muille viikonlopuksi aurajuustoista makaronilaatikkoa kun itse olen töissä. Vähän vaihtelua ja väriä tavalliseen arkilaatikkoon auracrealla ( naurettava uusi nimi) ja paprikalla.


Täällä muuten on tunnelmat kuin taistelutantereella, muutamankin kerran päivässä pillit piippaa ja perään tulee sellainen jysäys että ikkunat helisee ja talo tärähtää. Jotenkin sitä on alkanut jo ihan jännittää kun se varoitusääni alkaa kuulua. Sellaista täällä tunnelityömaalla; onneksi Kaapo ei kuule ja tajua mitään, muuten varmasti pelkäisi...


Mulla on nyt vuoro olla pari yötä patjalla lattialla, ei oo kyllä mikään paras nukkumapaikka mutta Kaapo jo kaihoisana odottaa joko tulisi unikaveri seuraksi.


torstai 20. helmikuuta 2014

Viimeisimmät Instagram-kuvat



Tammikuun lopussa käytiin katsomassa lastenelokuvaa, olihan mulla lapsenikin mukana, tosin se on jo 21-vuotias. Mä tykkäsin leffasta mutta ei ollut oikein lapsen mieleen...

Oli pakko ikuistaa pihan masentavan näköiset ruskeat huiskaleet, ne tulee muuten surulliseksi kun kaikki kauniit kasvit vaan pääsee kuvaan.

Kaapo juhli 7-vuotissynttäreitään nakkikääty kaulassa ja nautti nakeista sen jälkeen.

Täytyi yksi Runebergintorttukin maistaa juhlapäivän kunniaksi, kirjailijan nimikkolähteellä mökkikautena ainakin kerran kesässä pistäydymme.


Tulppaaneja on pari kertaa tuotu kotia koristamaan, valkoiset on mun mielestä kaikista kauneimpia.

Loman kunniaksi nautin pari laivaristeilyltä tuomaani Breezeriä, en mä niitä koskaan mistään baarista raaski tilata.

Laivatuliaisia, satuttiin olemaan paikalla kun  Victoria's Secretin tuotteet olivat tulleet juuri myyntiin Vikingin laivoille ja ostin yhden bodymistin kotiin yhteiskäyttöön.

Ei oo jäänyt varmaan epäselväksi että nautin erilaisista tuoksuista myös kynttilöissä ja otin käyttöön joulun aikaan varastoimani kynttiläpurkin, nyt on ihanaa vaniljaa ja kookoksen tuoksua ilmassa.


Ja lisää kookosta, vartalovoide loppui ja löysin uuden tilalle kaupungilla kierrellessä.

Piti ottaa ruokakoriin Nutellaa kun huomasin että se on samaa vuosimallia mun kanssa, sitä on lapsena joskus syötykin, mutta nyt en ole pitkään aikaan hoksannut hankkia sitä.

Kaapo roikkuu rennosti rappusissa, ei oikein osaa päättää meniskö ylös vai alas:)

Kuivalle talvi-iholle kokeeksi öljyä yöksi hoitamaan ja kosteuttamaan.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Shoppailuterapiaa

Nyt piti kyllä vähän turvautua shoppailuun piristämään mieltä.
Uppouduin kenkien ja laukkujen maailmaan, mikäs sen hohdokkaampaa!
No joo, "kengät" tulivat Kaapolle suojaamaan sen kipeitä etutassuja hiekoitussepeliltä ja kosteudelta.



Malli on ihan miehekäs ja materiaali neopreeniä kuten sukelluspuvuissa, saa nyt nähdä miten pysyvät jalassa. Ostoksilla kävin Sohvin Eläintarvikkeessa, jonka omistaa Kaapon kasvattaja. Liike on saanut nimensä Kaapon edesmenneen mummun mukaan ja sieltä saa aina ystävällistä palvelua, se sijaitsee Satakunnankadulla ihan eläinlääkäriasema Tuhatjalan vieressä.


Kaapo nyt vähän murjottaa ja kävely ei alkuun tahdo onnistua...
Mulle itselle hain sitten pienen Longchampin pussukan, olen kateellisena katsellut kun tytöt keikuttelevat sellaisia kädessään silloin kun ei tarvitse olla mitään isompaa tavaramäärää mukana. Nyt satuin huomaamaan niitä uusissa kevätväreissä ja ajattelin hankkia oman. Olisi ollut limenvihreää ja oranssiakin mutta valitsin kuitenkin ehkä vähän tylsästi vaalean beigensävyn.



Lopuksi esittelen vielä Avonilta tilaamani lisäyksen kruununjalokiviin, keväinen sormussetti, jossa on kimaltava itikka.


Rahaa ei kulunut ylettömästi mutta tuli parempi mieli, varsinkin jos Kaapo pystyy tassuttelemaan ontumatta... Vähän vaan oli ongelmaa kun tossu irtosi pian, olisko kuitenkin vähän liian pieni?
Täytyy vielä kokeilla uudemman kerran.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kaapo jatkoajalla

Jännittyneenä ja murheellisenakin vietiin tytön kanssa Kaapo eläinlääkärille. Meidän koirien pitkäaikainen ihana ja persoonallinen henkilääkäri sai tutkia Kaapon ja mietittiin jatkoa.
Kuivasilmäisyys on niin pitkälle edennyt, ettei ole muuta tehtävissä kuin kostutustippojen käyttö edelleenkin, näkökykyä ei juuri ole.
Krooniseen korvatulehdukseen saatiin antibioottitipat ja taas näin kostealla säällä vaivaavaan tassutulehdukseen lääkevoidetta.


Pissailuongelmalle ei ole mitään ratkaisua, millekään vaippalinjalle ei aiota lähteä jo tulehdusriskin takiakaan. Toistaiseksi mies nukkuu yöt Kaapon kans takkahuoneen lattialla kapealla patjalla, jossa ei mahdu pöyhimään ja merkkaamaan paikkaa. 
Sydän ja keuhkot kuitenkin olivat kunnossa vaikka hengitys onkin ahdasta, mutta se on rodulle ihan normaalia ja hyvä asia on, ettei Kaapolla ole yhtään ylipainoa hankaloittamassa hengitystä lisää.


Ei siis ole mitään eläinsuojelullista syytä pikaiseen luopumiseen, Kaapo ei tunnu itse kärsivän vaivoistaan ihmeemmin. Mutta toisaalta taas lääkäri sanoi että Kaapolla olisi hyvä paikka taivaassakin.
Tässä nyt vaan pitää kuulemma katsella miten kauan me jaksetaan toimia sen silminä ja korvina ja nukkua sen seurana lattialla.
Kaapolla on eläinlääkärin mukaan suuri ja ystävällinen sydän, se nauttii ihmisten läheisyydestä, nukkumisesta ja syömisestä. Ja päälle päin ei välttämättä huomaa miten vaikeita vaivoja sillä on.
Ulkoilusta, leikkimisestä ja muiden koirien seurasta se ei selkeästi enää välitä ja ulkona pitää ohjata tarkkana ettei se kävele päin puita ja tolppia.


Suurimmaksi osaksi Kaapo kuitenkin vaan nukkuu tai istuu ja tuijottaa tyhjyyteen dementoituneen oloisena, mutta on aina onnellinen kun pääsee kainaloon.
Tee nyt tässä sitten jotain päätöksiä:( Sovittiin että katsellaan päivä kerrallaan...





maanantai 17. helmikuuta 2014

Penkkareiden tirkistelyä

Sain tyttären luvalla julkaista pienen kurkistuksen viime viikkoiseen penkkarijuhlahumuun. Olin itse kadunvarressa seuraamassa ajoja ja hienoa kun osui kerrankin kohdalle sellainen päivä, ettei ollut niitä perinteisiä helmikuun paukkupakkasia.
Vaaleanpunavalkoinen glitterisenä kimalteleva ja saippuakuplia puhalteleva yksisarvinen juhli iloisena koulu-urakan päättymistä.


Nyt seuraa sitten ohjelmassa kirjoituksiin valmistautumista ja kovaa kesätyönhakua.
Toukokuussa varmaan palaillaan yo-juhlien merkeissä...

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Herkullisia uuniperunoita

Uuniperunoita on kiva ja helppo tehdä viikonloppuruoaksi kun on vapaata, ainoa mikä siinä vie aikaa on perunoiden kypsyminen uunissa. Me ollaan varattu 1-2 isoa Rosamunda-perunaa per naama. Ne sitten pestään ja harjataan perusteellisesti, että kuorikin on syömäkelpoinen ja tällä kertaa öljysin pinnan valkosipulinmakuisella oliiviöljyllä, niin että kuoreen tulee ihanan rapea pinta. Tavallinenkin ruokaöljy käy kyllä.


Tein helpon kinkkutäytteen; kermaviilin sekaan pilkotaan kinkkua ja purjoa sekä maustetaan tilkalla sitruunamehua ja ripotellaan joukkoon suolaa ja mustapippuria.



Perunat saavat olla uunissa 225 asteessa tunnin verran ja sitten vaan herkuttelemaan täytteen ja ehkä pienen voisilmän kanssa ;).


lauantai 15. helmikuuta 2014

Uusista treenivaatteista potkua?

Ei kyllä nyt valitettavasti mikään kulje siitä huolimatta että ostin uudet salihousut KappAhlista, ei tahdo välillä edes henki kulkea. Housut ovat räväkän värikkäät, joukossa tietysti vähän leopardia ja saattavat kyllä säikäyttää muut salilla olijat kun mamma niissä sinne astelee... Kunhan nyt pääsisi astelemaan, vähän kun enemmän liikkuu ja itseään rasittaa, niin tulee yskittyä keuhkot pellolle ja on voimaton olo.


Huomasin että tytön lenkkarit sopisivat hyvin tähän väri-iloitteluun, täytyy ehkä joskus salaa lainata niitä. Meillä on sama kengän koko ja kyllä munkin kengät välillä lähtee seikkailemaan ilman lupaa.


Ei ole tosiaan tällä lomalla ollut mitään asiaa kuntosalille, oon vaan oleillut kaikessa rauhassa ja ihaillut miehen tuomaa tulppaanikimppua.



Kaapon kanssa ollaan kaksin vietetty laatuaikaa, tyttö on ollut abiristeilyllä ja mies saunaillassa. Pari hyvää siideriä ja blogien sekä kirjojen lueskelua, ehtii kai niitä housuja myöhemminkin testata. 
Onneksi ennen mua oli kirjastossa käynyt joku suuri chicklit-kirjojen ystävä ja sain helposti poimittua palautushyllystä kassillisen kevyttä viihdykettä.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä

Ihanat ystävänpäivätoivotukset kaikille!


Ystävänpäivä on näitä uusia toisten parjaamiakin juhlia ja amerikankotkotuksia kuten Halloween, mutta mun mielestä juhlia ei voi koskaan olla liikaa. Eikä ystäviäkään...
Mutta ei se silti tarkoita että pitäis lahjoja ostella, voi sitä muutenkin olla yhteydessä tai ainakin mun kohdalla kerran vuodessa tulee mietittyä lämmöllä ystäviä. Paljon on sellaisiakin, jotka ovat elämäntilanteiden vaihdellessa jääneet; entisiä naapureita, työkavereita, opiskelukavereita tai lasten kerho- tai koulukavereiden äitejä yms. joita muistelen ja mietin mitä heille nykyään kuuluu. Osa on sitten pysynyt kuvioissa pitkäänkin, vaikkei niin säännöllisesti tavattaisikaan. Vanhimman ystävän kanssa ollaan tunnettu lastentarha-ajoilta asti, kun oltiin kuusivuotiaita ja ystävyys jatkuu edelleen. Ja uusille on aina tilaa, kun vaan löytyy sellainen tyyppi, jonka heti helposti tunnistaa ystäväksi:)
Töissä olen huomannut ettei se nykyään ole iästäkään kiinni, ystäviä mulle voi olla yhtä hyvin nuoret sekä vanhat.
Ystävät on tosi tärkeitä, en toivoisi kenellekään sellaista tilannetta ettei ole yhtään ystävää, joka välittää ja tukee.

Etsin söpöjä ja muhun vetoavia ystävyyskuvia ja muhun näytti sitten eniten vetoavan söpöt eläimet niinkuin yleensä:


Mutta sitten löytyi vielä pari kuvaa nekin Pinterestistä, jotka syystä tai toisesta myöskin ilahduttivat mua:



Täällä sitä valvon ja pohdiskelen ystävyyttä oikein hartaudella, uni ei tahdo tulla ja yskittää:) Onneksi loma vielä jatkuu...