keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Loman parhaat

Nyt on meneillään viikon syysloma ja tässä tulee parhaita paloja kuvina.
Illat pimenee jo tosi aikaisin, aurinko laskee juuri ennen seitsemää, mutta on kiva poltella kynttilöitä ja nauttia takan lämmöstä, jonka Honey onkin hyvin hoksannut. Kesäaikaan on yleensä niin lämmintä ettei takkaa tule polteltua juuri ollenkaan.


Ainoastaan lomalla ja mökillä mä jätän kellon pois ranteesta, muuten käytän sitä säännöllisesti, paitsi tietenkin työvuoron aikana. Se on jollain lailla vapauden merkki olla ilman kelloa ja vähät välittää ajankulusta.


Lämpöiset ja mukavanpehmeät vaatteet, esi-isäkin pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön. Ja erityisesti pitää mainita että alempana kuvassa oleva äskettäin hankkimani neulemekko on niin kiva ja rento päällä, että kiirehdin hakemaan toisen samanlaisen mustana. Käytän sen alla toppia ja leggingsejä.



Helpot ja nopeat ruoat ovat avainasemassa ja vähän tai ei ollenkaan tiskiä on tavoitteena, pahvilautasilta tulee mökillä kyllä aika usein syötyä. Ja kun hakee kylältä pizzaa ei tarvitse tiskata ollenkaan. Kinkkuaurapasta on meillä vakiosuosikkeja.



Herkkujakin pitää olla, tätä karkkisekoitusta mulle kovasti kehuttiin mutta muistin taas etten niin kamalasti tykkääkään irtokarkeista; Suffelipuffit on mun juttu tällä hetkellä ja onneksi niitäkin löytyy.


Kunnon kirjapino pitää olla matkassa, silloin ei haittaa jos sataa ja tuulee vaikka kuinka paljon eikä ole pelkoa että lukeminen loppuu kesken.


Ei voisi paremmin alla oleva maisema sopia tähän hetkeen, tosin tuuli kovasti jo lennättelee loppuja keltaisia lehtiä puista. Mutta siis mulla Gilmoren tyttöjen maratoni jatkuu, viides tuotantokausi tuli juuri katsottua loppuun ja vielä riittää urakkaa, jos meinaa ehtiä katsoa sarjan kokonaan ennen uusien jaksojen ilmestymistä. Tää on kyllä sellainen kevyt hyvänmielen katsottava johon jää koukkuun ja on mukava keskittyä aina pariin jaksoon kerrallaan.


Kerrankin on taukoa töistä vähän pitempään ja vielä aikaakin, niin kokeilin uutta tummanpunaista kynsilakkaa ja sen päälle mattalakkaa. Ei oo etenkään tummat lakat kyllä mun heiniä kun oon sellainen sotkija, sitä lakkaa oli kynsinauhoissa ja sormenpäissä ja sain sen levitettyä taas vähän miten sattui. Ehkä harjoitus voisi tehdä mestarin.


Sitten mä välillä koristelen ja selailen kalenteriani, niin siinähän se aika kuluu kivasti eikä töihin ole tullut ikävä vielä ollenkaan.







tiistai 27. syyskuuta 2016

Esi-isän lumoissa

Kaikenlaista mä kyllä keräilen, mutta muumimukeihin en ole koskaan hurahtanut, vaikka aina ihailenkin uusia kausimukeja silloin kun niitä ilmestyy. Jokaisella tytöllä on lapsena vanhalta sukulaistädiltä saadut omat mukinsa, ja kieltämättä esi-isämukia kerran menin itselleni ostamaankin, mutta sattui olemaan silloin kaupan hylly tyhjänä.
Jos olisi kotona paljon hyllytilaa pitää esillä ja ihailla mukeja, niin varmasti mulla olisikin muumikokoelma, mutta ei niitä kiva ole kaappiin piiloon kerätä.


Nyt kuitenkin huomasin että syksyllä on ilmestynyt esi-isäkannu ja sitä en voinut vastustaa ja Sokokselta ostinkin sillä hetkellä viimeisen kappaleen parempaan talteen. Nyt se on esillä olkkarissa kun sopii myös muuhun sisustukseen, mutta kyllä sitä ajattelin käyttöönkin ottaa aina välillä kun tulee tilaisuuksia ja aikaa kattaa vähän huolellisemmin. Se sopii jatkossa hyvin muiden mustavalkoisten astioiden kanssa, joita meillä muutenkin on käytössä.



On se vaan niin yksinäinen ja salaperäinen otus, joka tarkkailee maailman menoa itsekseen. Vetoaa muhun kovasti.


lauantai 24. syyskuuta 2016

Syyskuun kuulumisia

Syyskuu onkin sujahtanut tosi nopeasti melkein jo ohitse. 
Kävin taas jätskillä ja hakemassa Avonin ostoksiani; kosmetiikkatuotteiden lisäksi sieltä saa tilattua muutakin kivaa kuten tuollaiset näyttävät sormukset ja linturasian, jossa voi vaikka niitä tai muita koruja säilyttää.

Mulla on edelleen ollut tiuhaan tahtiin yövuoroja, mutta nyt ne varmaan vähenee selvästi kun vakiyökkö palasi pitkältä lomalta, enkä mä voi niitä hamstrata määräänsä enempää.
Maxipepsiä tulee juotua mutta ei yöllä sen kummemmin tule nälkäkään, aamulla tosin on kiire jo ohrapuurolle.

Useampana aamuna tein vielä töistä tultua Honeyn kanssa aamulenkin ennen nukkumaanmenoa, koska mies oli Prahan reissulla. Mutta hienot oli maisemat kun aurinko nousi ja sumu hälveni.

Palasin takaisin Hämeenpuiston vihkokauppaan kun mieleen jäi tuollainen mielenkiintoinen tehtäväkirja, jossa on vuoden jokaiselle päivälle joku pohdiskelutehtävä eri elämän osa-alueilta. En tosin ehdi siihen joka päivä perehtyä ja kirjoitella ainakaan pitempiä juttuja, mutta täyttelen sitä omaa tahtiani ja tutkiskelen itseäni hiukan hitaammin.


Honey on aina valmiina pitämään seuraa ja rentoilemaan sohvalla.

Kävin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Pispalan Pulterissa syömässä. Jatkuvastihan siitä on tullut ohitse ajeltua vuosien varrella mutta oon mieltänyt sen enemmänkin kaljapaikaksi, vaikka sieltähän sai tosi hyvää ruokaa. Mahtavat pippuripihvit, mutta harmittelin kun mies tajusi ottaa auraperunat ja mun ranskalaiset oli aika korppuja.

Olin onnellinen kun kaupasta löytyi Muumi-talouspaperia ja ostettiin sitä heti pari pakkausta, kun se on vaan joku kausituote rajoitetun ajan. Mulla täytyy olla aina jotain kuviollista talouspaperia, pelkkä valkoinen on tylsyyden huippu. Mieskin jo sen tietää, vaikka vieläkin erikseen kirjoitan ostoslistaan talouspaperin kohdalle kuviollinen ettei tule pettymystä.



Väsynyttä naamaa, hetken vaan hereillä ja taas kohti yövuoroa...

Prahasta ei sen kummemmin tuliaisia löytynyt, mutta mies oli koneessa kokeillut onneaan ja saikin mukaansa uudet raikkaat muumipussilakanat, vaikkei ollutkaan niitä ennalta tilannut. Hetihän mun piti sitten laittaa lakanat vaihtoon.

Kaikenlaisia karvaturreja mun seuranani öisin töissä valvoo.

Takapihan pensas on aloittanut uudelleen kukkimaan ja pari viikkoa sitten pari ruusunnuppuakin avautui juhannusruusupensaassa. Kiva kun on ollut taukoa sateesta ja kohtalaisen lämmintä.
Kelpaa aloitella syyslomaa, vaikka kyllä se aika sadekelilläkin kuluu kun on kunnon pino kirjoja varattuna.




maanantai 19. syyskuuta 2016

Tiedossa harmaa mekkosyksy

On ollut sen verran lämpimiä päiviä, etten ole vielä siirtänyt kesävaatteita syrjään ja ottanut talvisempia tilalle. Jos vielä syyskuun loppuun odottelisi ennen kuin aloittaa järjestysoperaation, koska siinä vaiheilla on vielä viikko lomaakin tiedossa.
Muistelisin kuitenkin ettei mitään suurempia puutteita ole talvivaatteiden osalta, varsinkin nyt kun täydensin neulemekkovalikoimaani kolmella harmaalla mekolla. Niitä on niin mukava käyttää leggingsien kanssa ja kun oon niin lyhyt, niin nää mekot on mulle hyvän pitkiä ja peittävät sopivasti muotoja.


Ensimmäinen on Vilan mekko, jonka tilasin Zalandolta. Pehmeä vaaleanharmaa, jossa on nyppyjä joukossa elävöittämässä pintaa.


Sokokselta löytyi vähän tummemman harmaa mekko, jossa on sekä edessä että takana syvä v-aukko. Olin jo valitsemassa samaa mustana, mutta sitten mietin että kun alla täytyy kuitenkin pitää jotain toppia joita mulla on juuri mustana, niin ei toi malli sitten niiden kanssa oikein kunnolla erottuisi.


Zalandolla ihastuin myös tällaiseen collegemaiseen mekkoon, jossa on huppu ja muita kivoja yksityiskohtia. Ainoa vaan että vaikka se onkin kokoa XL, niin on ikävästi aika kapea malli. Mutta toivotaan että se vähän venyisi ja mäkin voisin yrittää hiukan kaventua...


Pelkän harmauden joukkoon hankin ruskeat nilkkurit niiden tilalle, jotka keväällä alkoivat vuotaa niin, että sukat kastuivat oikein kunnolla.
Nyt mä oonkin jo varautuneena talven tuloon, vaikka toivoisin vielä kohtalaisen lämmintä syyskeliä viikon päästä alkavaa lomaa ajatellen.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Kaikki meidän kodit

Oon pitkään suunnitellut kotiseutukierrosta ja nyt vihdoin saatiin se toteutettua ja ajeltiin katsastamassa ja kuvaamassa kaikki meidän yhteiset kodit kolmenkymmenen vuoden varrelta.


Ensimmäisenä kohteena oli Ylöjärven puolella sijaitseva Vuorentaustan rivitalokaksio, jossa asuttiin vain vuoden verran.  Kuvassa näkyy sisäänkäynti ja makuuhuoneen ikkuna. 
Paikka oli mulle aina keskustassa asuneena tosi syrjäinen ja yksinäinen. Lisäksi asunto ei edustanut mitään rakennustaidon huippuosaamista, vaan oli tosi vetoinen ja viileä.
Sinne meidän kanssa ehti muuttaa norwichinterrieri Lyyli, meidän ensimmäinen yhteinen koira.



Seuraavaksi siirryttiin takaisin keskustan tuntumaan meidän ensimmäiseen asuntoon Onkiniemessä, joka oli maantasalla oleva kerrostalokaksio omalla pienellä pihalla. 
Mulla oli sopiva kävelymatka pankkiin töihin ja uimaranta ihan vieressä. Mä ajattelin usein kuinka oikein rakastan tätä asuntoa ja haikein mielin muutin sieltä pois kun perheenlisäystä oli tulossa. Aina myöhemmin ohiajaessa tahtoi tulla ihan kyyneleet silmiin. Tänne myös muutti meidän toinen terrieri Ruusa.
Kuvassa on meidän aikoinaan istuttama syyshortensia ja siellä takana makuuhuoneen ja keittiön ikkunat.


Muutettiin pseuraavaksi Länsi-Tampereelle Haukiluomaan rivitaloneliöön juuri ennen Lindan syntymää, kun mun äitiysloma oli jo alkanut.
Täällä oli paljon lapsiperheitä ja samanikäisiä kavereita ja asuttiin samassa paikassa niin kauan kun Amanda oli juuri syntynyt.
Kuvassa lastenhuoneen ja vierashuoneen ikkunat. Vierashuoneessa vietti paljon aikaansa mun isoäitini, joka kävi tiiviisti siihen aikaan Turusta vierailemassa.



Seuraava asunto sijaitsi melko lähellä Lintuviidassa, paritalonpuolikas metsän reunassa, jossa taidettiin asua jotain kahdeksan vuotta. Asunnossa oli yhteinen uima-allas naapureiden kanssa ja se oli tytöille mieleinen.
Sileäkarvainen noutaja Iines liittyi joukkoon täällä asuessa.
Kuvassa etualalla kolmen tytön huoneet vierekkäin ja pitkällä sivulla keittiön ja ruokailutilan ikkunat.


Vähän lyhyempi parin kuukauden jakso asusteltiin vuokratalokolmiossa Käräjätörmässä, kun odoteltiin seuraavan kodin vapautumista.
Oltiin vähän niinkuin retkellä, kaikkien viiden patjat makuuhuoneen lattialla ja yksi huone oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa.
Täällä asui tosi paljon lapsia ja uusia tuttavuuksia löytyi paljon pihoilta.


Kovin kauas ei taaskaan siirrytty muutettaessa Tohloppiin isoon rivitaloasuntoon, johon kuului myös reilunkokoinen autotalli, jossa ei kylläkään säilytetty autoa.
Tilaa oli runsaasti ja täällä ollessa aloitin myös lähihoitajaopinnot ja bussipysäkki oli kätevästi ihan kohdalla. Vieressä oli myös pieni leipomonmyymälä, josta sai hyviä munkkeja.
Täällä täytin 40-v ja sain lahjaksi ranskanbulldoggi Unton.
Kovin vaan poltteli ajatus takaisin Onkiniemeen palaamisesta ja taustalla kummitteli lähestyvä laaja putkiremontti ja taloyhtiön vanhat jäärät, jotka jarruttivat kaikkea.



Sitten tultiinkin taas Onkiniemeen vanhalle tutulle alueelle pienehköön kertostaloneliöön, jossa myöskin oli oma piha. Jouduttiin karsimaan paljon tavaraa ja tottumaan pienempiin tiloihin, mutta sijainti on aivan loistava. Täältä mulla oli kiva työmatka pyörällä Koukkuniemen vanhainkotiin.
Lakanoiden takaa vilkkuu keittiön ikkuna ja talon päädyssä oli Idan ja Amandan yhteinen huone.
Tänne tuli myös englanninbulldoggi Kaapo pentuna.


Vieläkään ei asetettu aloilleen, ja kun lähes vastapäätä oleva hiukan isompi kaksikerroksinen rivitaloneliö tuli myyntiin, niin siirryttiin taas askelta lähemmäs rantaa.
Täällä ollaan nyt viihdytty kymmenisen vuotta, kaikki tytöt ovat sinä aikana lentäneet pesästä, viimeisimpänä Amanda vuosi sitten. 
Täällä siis edelleen asustellaan tyytyväisenä ja laumaan on liittynyt rescuekoira Honey Romaniasta. Työmatka sujuu edelleen pyöräillen, mutta nyt vaan ihan vastakkaiseen suuntaan parin viimeisen vuoden ajan. 
Kaupungille on sopivan lyhyt kävelymatka ja järvimaisema on ihan vieressä. Tunnelityömaa on tosin pari viime vuotta vähän häirinnyt metelillään, mutta nytpä sekin alkaa olla jo loppusuoralla.
Tässä on kiva asua niin kauan ainakin kun pääsee vielä ketterästi portaita ylös ja alas.

Valokuvaaminen oli vähän jännää touhua ja räpsin vaan pikaisesti jotain kuvia, etten aiheuttaisi ihmetystä tähtäillessäni toisten koteja, oli  kuitenkin viikonloppu ja autoja pihassa ja väki varmaan kotosalla. Ekassa kohteessa oli kaksi pikkutyttöä hiekkalaatikolla juuri talon edessä ja heille selitin,että olen asunut tässä 30 vuotta sitten ja sainkin niin innokasta juttuseuraa, että mies joutui odottelemaan autossa pitempään. He olisivat hakeneet kännykänkin ja näyttäneet mulle jonkun kuolleen myyrän kuvan, mutta se jäi nyt toiseen kertaan:)

Oli kyllä kiva käydä muistelemassa vanhoja asuinseutuja.


torstai 15. syyskuuta 2016

Syyskuun Livbox

Kestikin aika pitkälle syyskuuta ennenkuin sain perille oman pakettini ja piti jo olla varuillaan ettei yllätys mene pilalle vaikka jonkun Instagram-kuvan takia.
Tällä kertaa tuli oikein käyttökelpoista tavaraa, melkein kaiken pidänkin itselläni kuten myös tämän kuivashampoon. Erilaiset kuivashampoot ovat melkein päivittäisessä käytössä mulla muutenkin ja olen kokeillut montaa eri merkkiä.
Kosteuttava hiustenhoitosuihke on entuudestaan tuttu, muistaakseni joskus ostin sitä kampaajan suosituksesta ja oikein tervetullut hiustenselvittäjä tälläkin hetkellä.


Kyllä mä ainakin kerran aion itse kokeilla tätä kynsilakkaa, vaikka onkin oudon tumma sävy mulle, mutta näyttää kuitenkin kivan syksyiseltä. Ainoa vaan, että mä oon niin huolimaton ja surkea kynsilakan levittäjä, että näin tumma näkyy hyvin kun sitä on siellä täällä kynsien ympärilläkin. Ainakin tässä luvataan että leveän siveltimen ansiosta levittäminen on nopeaa ja helppoa.
Mulla muutenkin kynsilakat joutuu poistamaan melko nopeasti, eikä usein jaksa vaivautua parin vapaapäivän takia tuhrimaan kynsiä.


Lumenen herkkäihoisille tarkoitettu silmämeikinpoistoaine onkin ennestään mun vakituotteeni, se sopii hyvin myös ripsienpidennysten käyttäjille.
Otin heti koekäyttöön Dermalogican ihonpuhdistusaineen, mutta ei se nyt mitenkään erityinen ole, varsinkin kun sitä on vaan rajoitetusti myynnissä lähinnä hoitoloissa. Ei tule varmaan vaivauduttua sitä jatkossa vartavasten metsästämään.


Täytyy kokeilla myös luomen sisärajaukseen tarkoitettua silmänrajauskynää, että auttaisiko se kirkastamaan mun katsettani. Voi kyllä olla ettei tälle tule kovin paljon käyttöä.


Sitruunaisen ja kosteuttavan suihkugeelin mä annan tytöille, noita pikkupulloja on kertynyt nyt ihan riittävästi matkameikkipussiin.


 Mukavan monipuolinen pakkaus oli tällä kertaa kerätty bloggaajien suosikkituotteista.


perjantai 9. syyskuuta 2016

Kalenterihullutuksia

Mä joskus aiemmin jo hehkutin miten olen löytänyt jo nuoruudessa syntyneen kalenteri-innostukseni tueksi Facebookista Kalenterimania-ryhmän, jossa on jo yli 1500 samanhenkistä kaveria ympäri Suomea.
Ja ikinä en olisi uskonut itsestäni, koska oon niin saamaton ja arka lähtemään mihinkään pois tutusta ja turvallisesta, mutta niin vaan ilmoittauduin ja marssin Tampereen seudun kalenteriharrastajien kokoontumiseen oma kalenteri mukana laukussani.
Tapahtuma järjestettiin "Se Hämeenpuiston vihkokauppa"-liikkeen tiloissa, minne oli helppo löytää kun se sijaitsee aivan lapsuudenkotini lähettyvillä.



Meitä oli paikalla omistajan Sandy Talarmon lisäksi neljä harrastajaa kalentereineen juttelemassa, tutustumassa ja jakamassa erilaisia kalenterivinkkejä teemukien äärellä.
Vihkokauppa olikin mulle uusi tuttavuus; siellä myydään erilaisia ihania vihkoja ja muistikirjoja, muistilappuja, kivoja kortteja ym. pientä lahjatavaraa.
Tiloissa järjestetään myös elämän selkeyttämiseen liittyvää valmennusta ja on myös mahdollista saada kotiin ammattijärjestäjän palveluita ja mentorointia yrittäjyyttä harkitseville.


Olin tyytyväinen siihen, että rohkaistuin lähtemään mukaan, kun sattui vielä kaiken lisäksi olemaan kyseinen ilta vapaana enkä keksinyt mitään tekosyitä olla menemättä.
Ostin mukaani vähän tarroja ja söpöjä muistilappuja kun oli aikaa kierrellä ja tutustua liikkeeseen.
Illan lopuksi Sandy innostui valmentamaan meitä pariin erilaiseen kuvakorttipakkaan liittyvällä tehtävällä;  piti valita kysymykseen liittyvä kortti, joka vastasi omia tunnelmia aiheesta ja sen merkityksestä sai halutessaan jakaa muille.




Tänään vierailin liikkeessä uudemman kerran, koska mieleen jäi kummittelemaan tehtäväkirja, jossa on vuoden jokaiselle päivälle oma tehtävänsä liittyen eri elämänalueisiin vaatien enemmän tai vähemmän pohdiskelua ja itsetutkiskelua. Ja vuoden kuluttua voi sitten  tutkia ja puntaroida minkälaisia asioita on löytänyt itsestään. 
Mielenkiinnolla odotan tämän aloittamista ja katson miten uskallan heittäytyä ja kirjoittaa kun kukaan ei ole lukemassa ajatuksiani. Uskon että voi tehdä tosi hyvää mulle.
Nyt toivun yövuoroista ja flunssasta ja otan ihan rennosti viikonlopun kotinurkissa kirjojen ja kirjallisten tehtävien merkeissä.



tiistai 6. syyskuuta 2016

Ruokamuistoja 80-luvulta

Kaappeja tutkiessa mulla osui silmiin joskus muinoin varmaan 80-luvun lopulla saamani Suuri voileipäkirja, ja tuli heti vesi kieleen ja mieleen tämä retroleipä, jota taisin useammankin kerran niihin aikoihin tarjota. Kirjasta löytyy mm. erilaisia täytteitä ja koristeita, kylmiä ja lämpimiä leipiä, voileipäkakkuja ja leipäaterioita.
Ainekset näihin vanhoihin tuttuihin leipiin löytyy meillä useinmiten valmiiksi kotoa ja jääkaapista, purjoa nyt ehkä ei aina ole saatavilla. Mietin että voisihan tätä kokeilla samalla idealla vaikka tonnikalatäytteellä vaihteeksi, tai mitä nyt sattuu kaapista milloinkin löytymään.


Innostuin sitten laittamaan pitkästä aikaa tätä vanhaa suosikkia ja hyvin se nytkin maistui iltapalana, eikä ollut hassumpaa edes kylmänä, niin että voisi sopia vaikka  evääksikin, jos haluaa välillä voileipälinjaan vaihtelua. Mulla kun suurimmaksi osaksi eväät töissä on juuri jotain voileipää tai karjalanpiirakkaa.






torstai 1. syyskuuta 2016

Elokuun touhuja

Niin sitä vaan ollaan jo syyskuun puolella ja itseasiassa koko elokuukin oli jo varsin syksyisen tuntuinen.
Avoneita on tullut säännöllisesti tilattua, vaikkei kesämenojen takia ehdittykään jätskille alkukuusta vaan haettiin tavarat vaan lennosta.

Meidän 28-vuotishääpäivä osui elokuulle ja sen kunniaksi nautittiin ruusuista ja ihanista pippuripihveistä. Aina ei liha ole täydellistä mutta nyt osui kohdalle niin hyvää laatua, että pihvit onnistuivat paremmin kuin koskaan.

Mulla on sama valitusvirsi melkein ympäri vuoden, mutta nyt oikeasti olivat vähissä ne päivät kun pystyin pyöräilemään töihin ilman myrskyä ja sadetta, niin etten ainakin toisella matkalla olisi saanut vettä niskaani. Tässä harvinainen kuva jossa aurinkokin pilkistää.


Mulla on ollut tavallista enemmän yövuoroja nyt kun vakiyökkö on ollut lomalla ja oon ollut oikein tyytyväinen tilanteeseen, tosin vähän tokkurainen välillä. Mutta varsinkin silloin kun iltavuorolaiset säästävät herkkupannaria, niin yöhoitaja jaksaa valvoa tyytyväisenä.

Valvontavapailla paettiin mökkimaisemiin kodin oviremontin ajaksi ja loppualeista löytyi edullinen aurinkotuolikin, joka tungettiin mukaan autoon kaatosateessa.
Komeita sieniä putkahtelee ja lehtiä lentelee puista, selvästi on jo syksyä ilmassa eikä Honey halua olla ulkona jos on vähänkin märkää. Tässä se tarkkailee kuinka sen isi soutaa takaisin kohti rantaa eikä hylkääkään pientä koiraansa.


Kotipihassa omenat ja päärynät ovat myös kypsyneet.

Jätskitilanne tuli korjattua kun hain jo seuraavat tilaamani Avonit ja ehdittiin tällä kertaa vaihtamaan kuulumisia ja herkuttelemaan.
Kiireisenä päivänä herkuteltiin myös kiinalaisella ruoalla, jota hain pitkän kampaaja- ja kaupunkipäivän jälkeen Pyynikintorin kioskilta kotiin laahustaessani. Annokset ovat niin reiluja että niistä riittää seuraavaksikin päiväksi evästä.

Yksi tän hetkinen lempivälipala on turkkilainen jugurtti, johon on muusattu banaania ja päälle lisätty pähkinöitä ja vähän juoksevaa hunajaa, nam.