torstai 28. huhtikuuta 2016

Avoneita ja muuta elintärkeää

Taas kävi uskollinen Avon-tilaaja hakemassa saaliinsa ja vähän muuta pientä samalla kaupungilta.
Ruohonjuuressa poiketessa osui silmiin Madaran misellivesi ja ajattelin kokeilla sitäkin, useampaa muuta merkkiä mulla on ollut käytössä mm. Nivea ja Garnier ja misellivedet kuuluu nykyään vakituisesti mun päivittäiseen ihonpuhdistusrituaaliin. En ole tätä kerinnyt vielä testata kun loput on jäljellä Avonin pullosta.


Mä oon ehtinyt monta kertaa jo Sokokseen sysimään ja tönimään Nyxin uusien hyllyjen eteen teinityttöjen kanssa ja useampaa lajia huulipunia ja erilaisia kiiltoja on jo täällä kokeiltu. Tällä kertaa ostin pari huultenrajauskynää, kehutun Wonderpencilin ja jo toisen kappaleen mattahuulipunaa Butter-sävyisenä, josta on tullut mun tänhetkinen suosikki.


En mä silti Hydracoloreita hylkää, niitä pitää olla aina varalla kun mikään muu huulirasva tms. ei vaan tunnu tarpeeksi kosteuttavalta.



Kuivashampoota tarvitaan aina hiustenpesujen välillä että saa pidennettyä pesukertojen väliä, yleensä mä pesen hiukset kolmen tai neljän päivän välein nykyään kun ne ovat pidemmät. Batisten tuotteet ovat aina olleet hyviä ja nyt löytyi uusi söpö ja makea tuoksu.
Avonilta tuli puolestaan hoitava hiusöljysuihke.


Jalka- ja käsivoiteita kuluu tasaiseen tahtiin ja niitä tilaan lähes joka kerta. Ensimmäinen rakko on jo kantapäässä, millään en pysty niitä keväisin estämään näköjään. Nytkin oli viime syksynä käytetyt sisäänajetut kengät käytössä ja niin vaan taas kävi, että sukka tahriintui verestä ja kivulias rakko oli jo ilmestynyt.


Ruohonjuuresta on myöskin uusi kasvojenpesuun tarkoitettu conjac-sieni, yksi tuli jo loppuunkäytettyä ja tällä kertaa otin erivärisen ikääntyvälle iholle tarkoitetun sienen. Käytän sen lisäksi kyllä puhdistusainetta vaikka kuulemma toimisi ilmankin.


Avonilla oli hyvässä tarjouksessa iäkkäämmille tarkoitetun Anew-sarjan seerumia ryppyjen siloittelemista varten ja se on kyllä nyt tarpeen, kun varsinkin kirkkaassa kesäauringossa tulee siristeltyä silmiä otsa rypyssä. Jos se aurinko nyt vaan kesämmällä enemmän näyttäytyisi, on kyllä ainakin työmatkapyöräilyn saanut aloittaa taas vanhoissa tutuissa sateenhuuruisissa merkeissä.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Vaihteeksi vaatteita

Alkaa olla taas se aika vuodesta, kun parin viikon sisään saa suorittaa järjestelyoperaation, kaivaa kesävaatteet esille ja karsia ja arvioida tarvitaanko vielä jotain uutta.
Pääsin jälleen kuvaamaan uusia ryppyisiä vaatteitani (kyllä ne päällä oikenee) kun hain Elloksen pakettini ja mukana on myös muutamia KappAhlin alejuttuja sekä Anttilasta löytynyt kevyt harmaa toppaliivi, joka on juuri tällä hetkellä kovassa käytössä koiran kanssa ulkoillessa.


Vaikka niin suunnittelin käyttäväni kesällä värikkäämpiä vaatteita, niin näyttää siltä että värimaailma on siltikin mustaa, harmaata, valkoista ja vähän roosaa kuten tämä Elloksen pitsineule.
Ehkä sitten jonkun oikein värikkään hellevaatteen voisi ostaa vaikka kesäalesta.


KappAhlista löytyi alennustangosta musta viistohelmainen pusero ja ihan pikkusummalla kultakoristeinen paita, jonka selässä on kiva aukko yksityiskohtana.



Nämä housut oli tosin normaalihintaiset, mutta mukavan joustavaa ja kesäisen ohutta kuviokangasta ja mulle normaalipituiset, vaikka oikeasti niissä kuuluisi olla sellaiset nilkkapituiset lahkeet. 


Tässä vielä Elloksen paita liehuu tuulessa. Nyt on vielä aika kylmä mutta toivotaan että pian lämpenisi edes vähän. Joitakin vuosia sitten mulla oli kesäloma jo toukokuussa ja silloin oli niin lämmintä että pystyin kastamaan jo talviturkinkin järvessä. Uimakelejä odotellessa täällä jo mennään, vaikka juuri vasta jäät lähtivät viikko sitten.



lauantai 23. huhtikuuta 2016

Huhtikuun touhuja

Pääsiäisenä ostin keltaisia ruusuja ja ne säilyi tosi hyväkuntoisina yli viikon, viimeksi sitten ne valkoiset taas rupsahti ihan päivässä. Mikähän meni vikaan vai onko vaan niin eroa laadussa, vaikka molemmat Anttilasta ostettu ja reilun kaupan kukkia. Nyt ostin vapaiden kunniaksi koemielessä valkoisia ruusuja ja katson miten niiden käy.

Päästiin aloittamaan mökkikausi haravointitalkoilla ja Honey oli täynnä intoa kun taas autolla lähdettiin, ei olisi hyväksynyt edes tankkaustaukoa kun arvasi mihin mennään.
Mökillä oli jo sinivuokot kukassa siellä täällä.

Vielä tulee poltettua kynttilöitäkin, nyt aloitin laventelintuoksuisen Partylite-purkin ja tuoksu on sopivan keväinen.


Honey taas aikansa juoksenneltuaan vapaana muisti viimekesäisen vahtipaikkansa hirsipöydällä, sieltä näkee hyvin ja voi tarkkailla toisten työntekoa. Se on vaan sit vähän eri juttu jos yrittää istua siinä pöytäkoristeena kun kesämmällä grillataan ja syödään porukalla pöydän ääressä.

Tässä kuvassa jäät ovat jo alkaneet sulaa ja vesi on harvinaisen matalalla. Kesällä ei kunnolla tuota kivirakennelmaa näy, siinä on varmaan ollut laituri jonka kautta vieressä toimineelle tehtaalle on kuljetettu tavaraa ennen muinoin.

Ensimmäinen leskenlehti löytyi vasta 11. päivä, muilla ehti olla jo Instagramissa aiemmin bongauksia.

Töissä työskentelee uusi reipas ja tehokas fysioterapeutti, ja usein viikonlopuksi on nyt jätetty meidän osastolle polkurestoraattori käyttöön. Mä oon myöskin toiminut vahtivana ja kannustavana personal trainerina, koska asiakkaat tahtovat välillä kyllästyä ja kadota kesken treenin.


Tässä vielä vähän ohutta jääpeitettä rannassa mutta illaksi olivat jo jäät lähteneet. Tänä vuonna virallinen päivä oli 19. huhtikuuta, jolloin myös iso Koljonselkäkin vapautui jäistä.

Avonien tilaaminen ja hakeminen on mainio syy käydä aina jätskillä ex-työkaverin kanssa ja vaihtaa kuulumisia.

Pyöräilykausi tuskin ehti päästä vauhtiin kun johan oli kolmannen yövuoron jälkeen etukumi tyhjentynyt eikä paljoa naurattanut. Onneksi ei tarvinnut taluttaa kun alkumatka ja mies otti mut ja pyörän kyytiin tullessaan itsekin valvomasta. Hiekat on kyllä jo aika hyvin korjattu pyöräteiltä mutta tunnelityömaan kohdalla on vaihtelevasti kivisiä paikkoja, niin eikö taas sitten kumi puhjennut. Tää oli nyt jo kai neljäs kerta lähivuosina.

Yövuorojen jälkeen ei tahtonut uni heti tullakaan ja valvoin ja leikin seepraa, onhan se mun lempieläimiäni.



perjantai 22. huhtikuuta 2016

Suklaakinuskikakku

Mulle tuli yllättäen mieleen kakku jota tein muutaman kerran joskus 90-luvulla, kun tytöt olivat vielä pieniä ja meillä oli jatkuvasti synttäreitä sekä muita sukujuhlia.
Olikin aika urakka kaivella lukuisia vanhoja reseptikansioita ja etsiä ohjetta, mutta lopulta se löytyi kuin löytyikin. Ohje on jostain lehdestä leikattu, mutta muistelen että se olisi silloisen leivontaguruni Kaarina Roinisen käsialaa. Niihin aikoihin hän taisi esiintyä jossain kokkiohjelmassa ja mulla on muutama hänen leivontakirjansakin, joissa on runsaasti hyviä ideoita; ohjeita perusleivonnaisiin ja hauskoja koristeluja ja vinkkejä edistyneemmillekin leipureille.
Mieleen oli jäänyt että tykkäsin ainakin itse suklaakinuskin ja raikkaan omenatäytteen yhdistelmästä, enkä väärässä ollutkaan kun sain maistaa kakkua taas vuosien jälkeen.


Pohjaan tulee

3 munaa
1 1/2 dl fariinisokeria
2 dl ranskankermaa
1dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta 
1 tl soodaa



Munat ja fariinisokeri vatkataan vaahdoksi ja yhdistetään ranskankerman ja keskenään sekoitettujen kuivien aineiden kanssa.
Taikina kaadetaan korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan 175 asteessa 35-40 min. uunin alimmalla ritilätasolla.


Täytteeseen tulee

2 dl kuohukermaa
2-3 dl raastetta kirpeistä omenoista 
2 rkl sokeria 
2 tl vanilliinisokeria 
1-2 rkl sitruunamehua 


Kakku leikataan kahteen osaan ja väliin tulee täyte, pinta painellaan kädellä tasaiseksi.


Kuorrutuksen valmistus: 

2 dl kuohukermaa 
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
85 g taloussuklaata

Kermaa ja sokereita keitetään miedolla lämmöllä sekoittaen 10 minuuttia ja kattila otetaan pois liedeltä. Suklaa paloitellaan joukkoon ja sekoitellaan kunnes se on sulanut. Annetaan jäähtyä melkein kylmäksi.
Kuorrutus levitetään kakun pinnalle ja reunoille ja koristella voi oman makunsa mukaan, me laitettiin tällä kertaa ananaskirsikoita. Kakku on parhaimmillaan viileänä tarjoiltuna.


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Koivikkoinen satumetsä

Odotellaan toukokuun alkupuolella uutta ruokapöytää ja tuoleja, vanhat on jo myyty ja ostajan pitäisi hakea ne alta pois vapun tienoilla. Yllättäen varmaan tästä muutoksesta inspiroituneena mies ehdotti että otetaan käyttöön "paremmat" tai ehkä hänen mielestään värikkäämmät astiat, eikä säästellä turhaan niitä.
Nythän olikin jo niin että arkikäytössä ovat olleet vuosia valkoiset Arctica-lautaset sekä lisäksi jo jonkin aikaa aiemmin juhlavammassa käytössä pidetyt mustat Teema-lautaset, eikä muuta enää jemmailla kun ihan selkeitä joululautasia.


Mä sainkin mieleiseksi tehtäväksi valita jotkut uudet lautaset ja ilokseni huomasin Sokoksen kanta-asiakastarjouksessa kesäsesongin ajaksi kausimyyntiin tulleet Satumetsä-astiat. Klaus Haapaniemen suunnittelemat mystiset metsäaiheiset astiat ovat tulleet alunperin tuotantoon vuonna 2009 ja nyt tauon jälkeen niitä taas oli saatavilla.
Siniset sirot peurat vihreässä metsikössä sopivat kivasti meidän keittiössä olevan Koivikko-verhon värimaailmaan eikä mies tyytynyt pelkkiin lautasiin, vaan otti myös kulhoja ja molemmille mukit.
Vaihtoehtoina mulla olivat Paratiisi ja Taikametsä-sarjat, mutta nämä kuitenkin valittiin yhteisymmärryksessä.


Sitten vielä yksi merkillepantava juttu, että otettiin entisiä vähän pienempikokoiset lautaset, jos se osaltaan kannustaisi pienentämään samalla annoskokoja ja auttaisi tiellä terveellisempään ruokavalioon.








lauantai 16. huhtikuuta 2016

Juhlat pystyyn

Oikeastaan aika lyhyellä varoitusajalla pistettiin pienet juhlat pystyyn, koska viikon aikana oli useampiakin aiheita juhlimiseen ja vielä kaiken lisäksi Linda ja Vili sattuivat tulemaan Tampereelle kaverinsa valmistumiskekkereiden takia.
Sen lisäksi että miehellä oli syntymäpäivä ja Lindalla nimipäivä, saatiin kuulla iloinen uutinen että Linda oli valittu isosta hakijajoukosta vuoden kestävään opettajapedagogiseen koulutukseen ja saa valmiudet opettajaksi aikuiskasvatuksen puolelle.
Kun vielä mullakin sattui olemaan vapaata, niin suunniteltiin spontaanit päivällisjuhlat. Joukosta kuitenkin puuttui mies, jolla oli muuta menoa jo etukäteen varattuna, mutta sen sijaan saatiin mukaan yllättäen Amanda ja hänen poikaystävänsä.


Linda tapansa mukaan suunnitteli tarjoilut ja oli päävastuussa niiden toteuttamisesta.
Pääruokana oli yrttistä uunilohta ja valkosipuliperunoita ihan valmiista pakasteesta. Lisäksi tarjottiin parsasalaattia, jonka päällä oli tuollaisia juustolastuja. En ole koskaan aiemmin ostanut ja kotona valmistanut mitään parsaruokia, mutta tän jälkeen kyllä pitää laittaa niitä toistekin.


Jälkkäriksi syötiin mangorahkaa, siitä ei ole nyt ikävä kyllä kuvaa sekä mun leipomaani suklaakinuskikakkua, josta olen tekemässä erillistä postausta. Ne sopivat muuten hyvin yhteen.


Kaikkia herkkuja ei jaksettu kerralla syödä, mutta siinä sivussa ohjeistin Lindaa tekemään ensimmäisen voileipäkakkunsa, jota tänään maisteltiin jo aamupalalla. 
Linda nimenomaan halusi opiskelu-uutisensa kunniaksi voileipäkakkua koska ei niin paljon makeista kakuista välitä ja uhkasi nauttivansa sen yksin.
Tuli kuitenkin jättikokoinen kakku josta riitti hyvin muillekin ja mainiosti se onnistui ensimmäiseksi tekeleeksi. Kuvasta ei ehkä niin hyvin saa selvää, mutta pintaan on balsamicokastikkeella kirjoitettu Linda.


torstai 14. huhtikuuta 2016

Huhtikuun Livbox

Huhtikuussa ihoa hemmotellaan ja heleytetään kesän tuloa varten ja Livboxista löytyi tuotteita siihen tarkoitukseen.
Oon jo aiemmin todennutkin että Livboxit pitävät hyvin huolta että hampaat tulee hoidettua; hammastahnoja ja -harjoja tulee tasaiseen tahtiin niin ettei niitä kaupasta itse ehdi juuri ostaakaan.
Tällä kertaa mukana Colgaten valkaiseva tahna.


Hiusjuttuja tuli useampia, hiuskiinne helposti mukana kulkevassa pikkupullossa on tervetullut ja samoin Osis volyymigeeli on sellainen, jota mielellään kokeilen, vaikken juuri koskaan kyllä föönaa hiuksiani. Ehkä se kohottaa tyveä ja antaa tukea muutenkin, täytyy testata.
Sim hiusnaamion taidan lahjoittaa eteenpäin, mulla on käytössä muutenkin päänahkaa hoitava shampoo ja hoitoaine.


Pitkäaikaisen tilaajan lahjana sain Ecotoolsin ekologisen pesukintaan, jolla voi kuoria vartaloa ja levittää saippuaa.


Garnierin vartaloöljy pääsi heti käyttöön ja tuntuu kyllä tehokkaasti kosteuttavan ihoa ja imeytyykin nopeasti. Se on ihan miellyttävän ja miedon tuoksuinenkin.


Lumenen uutuus huuliöljy on myös jo käytössä. Se kosteuttaa ja antaa samalla kevyttä sävyä huulille.


Oikein kivoja ja käyttökelpoisia juttuja tuli tällä kertaa, oon tyytyväinen tähän pakettiin, oli se ihan hintansa arvoinen.


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Lomajuttuja

Pääsiäisenä oli kiivas työputki, vielä alkuun oli asetelmat siististi mutta seitsemäntenä yönä oli vähän jo nuutunut olo, tunnelmaa kuvaa hyvin toi jo vähän kärsinyt ja uudelleen muotoiltu rairuohokoristelu työpaikalla.
Mutta siinä sitten vähän lennossa ikäänkuin vaihdettiin, mies tuli etelänmatkalta ja aloitti työt heti pitkillä päivillä ja mä jäin lomailemaan taas puolestani. Tuliaismeikkejä jo esittelinkin mutta mielenkiintoinen tuttavuus oli myös uusi Dooley's, aikoinaan mun isäni toi aina sitä toffeenmakuista likööriä mulle laivaristeilyiltä mutta nyt löytyi uutuus, jossa on valkosuklaan ja marjojen makua, ei pahaa ollenkaan  sekään.


Aurinko on välillä paistellut ja sulattanut lähes kaikki lumet, eikä enää ole asiaa mennä jäälle kävelemään. Seuraavaksi taas perinteisesti veikkaillaan ja jännäillään virallista jäidenlähtöpäivää.

Mä sain kun sainkin aikaiseksi aloittaa uimahallissa käynnin ja oli oikein mukava ja rentoutunut olo uinnin jälkeen, se lähteminen vaan tuntuu aina niin vaikealta. Uin hiljakseen kilometrin ja sain myös kokea arjen dramatiikkaa; yhdeltä tädiltä oli pukukaapin avain pudonnut altaan pohjalle ja siellä etsittiin sukeltajaa. Oon kyllä joskus yli neljäkymmentä vuotta sitten suorittanut uimakandin, mutta eipä enää sukellella mihinkään neljän metrin syvyyteen. 
Aikansa uimavalvoja siinä kalasteli haaviin kanssa ja ihmetteli kun yleensä aina yksi sukellustaitoinen löytyy porukasta ja onneksi lopulta sieltä yksi Tarzan ilmestyi, joka sai avaimen pelastettua.

Mäkin päätin syödä terveellistä ja trendikästä avocadoa, Ida sitä melkein päivittäin veteli ja oonhan mäkin sitä syönyt avocadopastan muodossa ihan kyllästymiseen saakka. Linda vinkkasi että se olisi hyvää ruisleivän ja tomaatin kanssa ja laitoin sitä myös lisukkeiden joukkoon kun syötiin tacopaistosta.


Kävin pariinkin otteeseen ulkona syömässä ja Ohranjyvän pippuripihvi houkutteli taas. Kaveri otti leivän, jossa oli päällä leikkeen lisäksi pekonia ja sienikastiketta. 
Listalla oli niin paljon houkuttelevia annoksia että suunniteltiin käyvämme siellä jatkossakin ja kokeilemme kaikkia vaihtoehtoja.

Mun kirahvilaumani sai uuden jäsenen, jota olen kuolannut jo pitempään sisustusliike Kantriinan ikkunassa.

Otin käyttöön pienen punaisen Tupperwaren matopullon, josta voin hörppiä vettä öisin. Tässä on esillä yöpöydällä tärkeät varusteet,  mm. huulirasva pitää olla käden ulottuvilla aina. Hulluilla päivillä en itse käynyt tänä vuonna ollenkaan, mutta mies haki ne perinteiset pusut sieltä taas.

Nyt onkin viimeinen lomapäivä, mutta saan pehmeän laskun töihinpaluuseen älyttömän työlistan ansiosta; huomenna on vapaa ja sitten yksi iltavuoro, jonka perään heti taas kaksi vapaata. En ole vielä saanut seuraavia listoja alkaen ensiviikon alusta, mutta kauhulla jo odotan millainen putki siellä jatkuu.




sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Mökkikauden aloitus

Tänään oli kohtalainen ilma, vaikkei luvattua auringonpaistetta niin saatukaan ja muutama sadepisarakin yllättäen tuli niskaan.
Saatiin kuitenkin kerättyä pieni mutta tehokas porukka ja lähdettiin mökille ottamaan terassikalusteita esille sekä haravoimaan raivoisasti. Kohta se mökkeily pääsee taas alkamaan, kivaa.


Tässä näkyy mun uimarantani eli alue, jolle talvella jään päälle levitettiin jonkinlaista harsokangasta ja hiekkaa, että saadaan mutapohjaa peitettyä. Toivottavasti kesällä nyt muutkin uskaltautuvat useammin nauttimaan uimisesta, kun kerran ihan järven rannalla ollaan. Mulle se on suuri nautinto ja polskin järvessä  usein ja pitkään jos vesi vaan on edes kohtalaisen lämpöistä.


Haravoimista riittää ja kova risusavottakin on vielä edessä. Talvella kaadettiin isoimmat puut vajan rinteestä ja sitten nähdään kunnolla miten se vaikuttaa maisemaan ja valoisuuten, kunhan puihin tulee lehtiä.


Honey tiesi heti kotona minne ollaan menossa kun sille laitettiin pinkit valjaat päälle. Automatkallakin se jo itki malttamattomana ja nautti mökillä vapaana nuuskuttelusta kunnes siirtyi hirsipöydälle istumaan ja valvomaan haravointityötä.


Aika hyvin saatiin jo hommia alulle haravoinnin osalta. Päästiin myös ihailemaan Venlan mopoa ekaa kertaa; kortti tuli tytölle jo loppuvuodesta mutta nyt vasta alkaa olla sopivat kelit mopoiluun. Helpottaa kyllä kovasti maalla asuvan arkea kun ei ole aina riippuvainen kyydistä. Meidänkin tytöt toivoivat aikoinaan skootteria mutta pidettiin sitä vähän vaarallisena kaupunkiliikenteessä ja nythän Idalla ja Amandalla on jo ajokortit.



Pitääkin suunnitella Honeylle jo trimmausaikaa ja kesäkampausta.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Meikkituliaisia

Mies tuli viikko sitten lomamatkaltaan ja sen lisäksi että sain tuliaiseksi Bacardia ja banaanilikööriä mun ällömakeisiin drinksuihin, sain myös valita lentokoneen kuvastosta mieleisiäni meikkituotteita. Kun itse valitsee niin ei voi valittaa tuliaisista, mutta yleensä täytyy olla tarkat tiedot ja varmuuden vuoksi vielä kuva kun on kysymys iskästä, joka toi tytölle Escadan kesätuoksun hänen toivomansa Versacen Bright Crystalin tilalle. (Edellisellä reissulla oli kuva siitä Escadasta niin sitä tuli nytkin;)


Mä pysähdyin heti kun näin mainoksen, jossa sanottiin että nyt voit kokeilla hartaasti odotettua Kardashian Beauty-meikkisarjaa ensimmäisten joukossa. Pitihän sitä jotain tilata kokeeksi ja sain tällaisen 24 karaatin kullalla viimeistellyn geelimäisen pohjustusvoiteen, joka kyllä antoi säteilevän vaikutelman kun kokeilin; nenässä oli ainakin jotain kultahippuja.


Lisäksi tilasin setin, jolla voi loihtia klassisen nude-lookin vivahteikkaalla ja seksikkäällä tavalla. No joo, tuossa oleva huultenrajauskynä oli koostumukseltaan aika kuivaa mömmöä ja sen terä katkeili helposti kun sitä yritti levittää. Puna ja huulikiilto on ihan ok, kyllä ne käytettyä tulee.


Sieltä kuvastosta löytyi myös Victoria's Secret-valikoimaa ja kokeilin tuollaista huulikiiltoa. Mua huvittaa ne mainostekstit, tällä mä voin nyt sitten toteuttaa unelmani täyteläisen aistillisista pusuhuulista. Oon tykännyt siitä Diorin LipMaximizerista ja ajattelin jos tuo olisi vähän vastaavanlainen.


Smashbox on myös uusi merkki mulle ja sain söpön aurinkopuuterin Rosy-sävyisenä.
Vaikkei itse lähdekään mukaan matkailemaan ja on koiran kanssa kotimiehenä, niin kyllä tuliaiset aina ilahduttaa ja lohduttaa arjen keskellä.