torstai 31. joulukuuta 2015

Alet

Joka vuosi alennusmyynnit tuntuvat alkavan aina vaan aikaisemmin jo ennen joulua. Mä mietinkin tarkkaan etten välttämättä mitään sen ihmeempää niistä tänä vuonna tarvitse, mutta pyjamien suhteen oli vähän heikko tilanne joten kävin jo joulun alla ostamassa itselleni pari yöasua H&M:stä. 


Tuossa Snoopy-pyjamassa oli alaosana shortsit, jotka nyt eivät ole kauhean käyttökelpoiset näin talvisaikaan kun koiraakin tulee vietyä pikaisesti takapihalle yövaatteissa, eivätkä muutenkaan mun vartaloa imartele;) Mutta Snoopy kuitenkin on mun kestosuosikkeja, eikä niitä shortseja oo pakko käyttää.


Muuta vaatetusta mä en vartavasten tarvitse, kumisaappaat on tilattuna alennusmyynnistä jos märät kelit vielä sattuu jatkumaan, tai ovat ainakin valmiina kun niitä taas tarvitaan.


Yritin tilata Dermosililta työkaverin kautta erilaisia joulupaketteja, mutta niin vaan taas kävi ettei oltu ajoissa liikkeellä ja sain vain itselleni tarkoitetun käsivoidepakkauksen. Nyt on jo monta vuotta ollut sama tilanne, ihme etteivät tee isompia määriä joululahjapakkauksia kun kerran ovat niin suosittuja ja joutuvat aina myymään eioota niille jotka eivät tilaa ensimmäisten joukossa.


Mä nyt sain pieniä käsivoideputkiloita, joita on kätevä kantaa laukussa mukanakin ja ripotella eri puolille.
Lisäksi ostin itselleni joulua varten kynsiin punaista sekä kimalletta kun tässä loppuvuoden aikana on pitempiä vapaitakin joukossa ja aikaa levitellä kynsilakkaa välillä. Se poistaminen sitten onkin tylsempi juttu.


Voihan sitä olla että aleissa tulee vielä vastaan jotain, jota ei voi vastustaa mutta tietoisesti ei tarvitse lähteä mitään metsästämään.


tiistai 29. joulukuuta 2015

Lushilta uusia tuoksuja

Ehdin vielä viime tipassa ennen joulua tehdä saippuatilauksen Lushille. Lähinnä sen takia innostuin kun mietin Idalle jotain pientä joululahjaa ja koska hän vielä jonkin aikaa asuu Maltalla hotellihuoneessa, jossa on kylpyamme niin ajattelin että jouluiset kylpypallot olisi hauska "kotiin" vieminen.
Pari joulupukkia sitten lähtikin matkaan, ainakin tuon ylimmäisen pitäisi suhahdella ammeessa levittäen kimallusta saappaistaan ja ihanat tuoksut niissä molemmissa oli.



Meille alakerran vessaan käsienpesua ilostuttamaan löytyi Respect Your Elders-saippua joka tuoksuu mustaherukalta ja mustaseljalta.


Aamupesuille yläkertaan tilasin pirteää piparminttua, raikasta sitruunaruohoa ja viileää eukalyptusta sisältävän Outback Mate-saippuan joka tuo tuulahduksen Australiasta ja toivottavasti auttaa heräämisessä piristävällä tuoksullaan.


Suihkuun valkkasin uutuuksista Layer Cake-saippuan, josta löytyy hedelmäinen sateenkaari vadelmaa, mustikkaa, appelsiinia, rypäleitä ja ananasta. Tää nyt oli niin pieni pala ettei siihen mahtunut enempää sateenkaaren värejä mutta tuoksu kuitenkin on makean herkullinen.
Kyllä näitä vaihtelua antavia  tuoksuja jo ehti vähän kaivatakin kun edelliset palaset tuli käytettyä täysin loppuun jo aiemmin.


perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulukuvia

Rauhallista joulua kaikille!

Täällä on tonttujoukko valmistellut joulua ja koolla ollaan oltu aina osalla porukkaa, Linda ja Vili lähtivät Äänekoskelle joulunpyhiksi ja Ida puolestaan lensi Maltalta muutamaksi päiväksi Suomeen ja ehti aattoillaksi kotiin.

Ollaan oltu vapaamuotoisia kaikkien aikataulujen suhteen, esimerkiksi aattona syötiin Idan tultua juustoja ja kalaa ja päätettiin jättää kinkku ja laatikot yms. joulupäiväksi ettei tule liikaa ähkyä, ne vielä odottavat illemmalla tapahtuvaa ruokailua.
Linda ja Vili paistoivat erinomaisen kinkun ja pipareita sekä bataattilaatikkoa ja Amanda teki kermakolaa kuten jo useampana vuonna sekä broilerisalaattia omien toiveidensa mukaan.

Muutama joululahjakin jaettiin, mistä ne tiesivätkin että mamma tykkää kimaltavasta;)
Nyt sitten kynttilät palavat ja sade ropisee kunnolla ulkona. Tää päivä on lueskelua ja löhöilyä varten ja huomenna palaan taas töihin kun muut jatkavat vielä joulunviettoa.
















keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukuun tunnelmia

Joulupuuhat ovat täällä vielä meneillään, kuusi on kannettu sisään mutta vielä koristelematta koska odotetaan Amandaa mielihommaansa. Varsinaisia joulukuvia ei ole vielä otettu mutta tässä Instagramista poimittuja vilauksia joulukuulta.

Oli joitakin todella sateisia päiviä, jolloin Honey ei olisi halunnut lähteä ollenkaan ulkoilemaan, maastoutui vaan sohvalle.

Mies haki vielä lisää jouluvaloja parvekkeellekin, on ollut niin huippupimeitä päiviä että kaikki ylimääräiset valot ovat tarpeen.

Lihapiirakkatehtaassa valmistui ihan kuin liukuhihnalta pari lihapiirakkaa joulua varten. Ne ovat kestosuosikkeja lihaliemen kanssa tarjottuna.

Joulukuussa vielä kesäkukat kukkivat työpaikan parvekkeella.


Töihin tuotiin joulukuusi, joka on aika pelkistetty malli. Kyllä siihen jouluksi jotain palloja ja nauhaa varmaan lisätään, mutta meillä ei tahdo pysyä mitkään koristeet tai liinat yms. hetkeäkään paikallaan, kun jo huonekalujakin jatkuvasti siirrellään ja raahataan paikasta toiseen.

Olin yövuorossa kun henkilökunnalle oli tarjolla jouluruokaa ja yllätyin iloisesti kun yökölle oli koottu jouluateria jääkaappiin. Aamulla kotiin tullessa sytytin kynttilän ja nautin aamupalaksi tarjoiluista.

Sateiden välissä aurinkokin paistoi ja ihan hetken aikaa vaan ehdittiin ihailla valkoista maata. Ei tule lunta jouluksi kyllä tänä vuonna.


Honey lepäilee, se on ollut vähän huolestunut ja levoton viime aikoina, olisikohan jonkinlaista eroahdistusta kun Amandakin on muuttanut pois kotoa ja meillä on niin epäsäännölliset työajat että mennään ja tullaan miten sattuu...
Trimmaajalle pitää päästä ennen kesää mutta ei nyt luovuta turkista ja otsatukasta jos sattuu tulemaan koviakin pakkasia.
Meille tuli postin mukana kissanruokanäyte ja se maistui hyvin Honeylle, ihanaa hyytelöä vaihteeksi kuivamuonalle.

Rakensin silti tonttukylää vaikka tänä vuonna ei ekaa kertaa tehty ollenkaan piparkakkutaloa ja suklaatalonkin kanssa meni niin viime tippaan, etten olisi ehtinyt sitä enää hakea. Päädyttiin ostamaan tonttuporukalle kestävämpi asumus, jota ei tuhota heti syömällä. Nyt on esillä Villeroy&Bochin piparkakkutalo josta on iloa jatkossakin.



maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulupuurolla

Vaikka välillä tuntuukin ettei aina jaksaisi hössöttää ja valmistella joulua nykyään, niin silti samat tutut jutut luovat sitä joulumieltä joka vuosi. Ennen jouluaattoa ollaan jo monet vuodet käyty joulupuurolla mummilla ja ukilla Ylöjärvellä aina sellaisella porukalla kun on kulloinkin saatu kasaan, tällä kertaa pääsi Honeykin mukaan.


Mummi oli laittanut pöydän koreaksi ja herkuteltiin mm. riisipuurolla ja ihanilla karjalanpiirakoilla, jotka ovat mummin bravuurinumero ja juontavat juurensa Lieksan syntymäseudulta.


Kinkkukin oli jo paistettuna ja päästiin sitä maistamaan. Meillä onkin kotona tänä vuonna jännät paikat kun Linda on valinnut ja tilannut kinkun ja lupautunut Vilin kanssa perehtymään sen paistamisen saloihin.
Vuosikaudet meillä Muumi on suvulle paistanut jättikinkun, joka tuskin on uuniin mahtunut mutta tänä jouluna on aika muuttaa perinnettä ja siirtyä samalla myös pienempään kinkkuun.


Uusi  hieno joulukuusi koristi nurkkaa. 


Tää on niin nykyaikaa; kaikki yleensä jossain vaiheessa perehtyvät kännykkäänsä ja ainakin tarkastavat onko tullut viestejä ja otettiinhan me näitä kuviakin. Amandan puuroannoksesta löytyi manteli, ties mitä hyvää se tietää ensi vuodelle.
Nyt mulla olisi huomenna välissä yksi työilta ja sitten taas joulutouhut jatkuvat. Tuntuu vähän tylsältä mennä käymään töihin kun ensin oli kolme vapaata ja huomisen jälkeen taas kolme edessä. Ainakin nyt pääsee taas kulkemaan pyörällä kun lumesta ja pakkasesta ei ole tietoakaan, jotain hyvää sentään tästäkin säästä löytyy.


lauantai 19. joulukuuta 2015

Kun kaikki hajoaa

Mä oon ennemminkin kodinkoneissa tottunut siihen ilmiöön, että kaikki hajoaa samaan aikaan tai sitten jossain kolmen sarjoissa, mutta nyt se tuli koettua vaatepuolellakin. 
Toisaalta itseään saa syyttää kun vaan nuukailee ja yrittää pitkittää tavaroiden käyttöikää. 
Ihan pakollinen ostos tänään oli uudet Icebugit, niitä ilman ei tää mamma uskalla lähteä liukkaalla kelillä enää ulos ollenkaan.
Viime keväänä jo toisessa vanhassa tossussa oli ongelmaa, kun nilkan sisäpuolella joku kovike tms. siellä vuoren sisällä törrötti ja hankasi jalkaa. Ajattelin että kyllä niillä silti vielä tämän talven pärjää, kunnes eilen yövuorosta lähtiessä kiireessä vedin kiinni ehjän kengän vetoketjua ja se meni ihan säpäleiksi.


Toisaalta mun onnekseni lumet ja jäät sulivat tässä välissä ja eilisillan googlailin hermona ja etsin uusia samanlaisia nastakenkiä tilalle.
Sopiva tarjous löytyi Partioaitasta ja yritin kenkiä epätoivoisesti tilata netin kautta, mutta jotain vikaa oli systeemissä kun se heitti mut aina ulos. Lopulta luovutin mut en ollut enää varma olinko tilannut kymmenet vai en ollenkaan. Tilausvahvistusta ei kuulunut, joten todennäköisesti ei mennyt mikään perille...
Tänään sitten kävelin liikkeeseen selvittämään tilannetta ja sieltähän niitä talvikenkiä löytyi samalla tarjouksella ja ostin heti samaa mallia kuin mulla on ollut jo vuosia käytössä. Ainoa vaan että siirryin mustista kahvinvärisiin jalkineisiin vaihteen vuoksi. Kuvassa nämä näyttävät paljon keltaisemmilta kun oikeasti ovat.
Mutta tilanne tuli kuitenkin pelastettua seuraavia pakkasia ja jäätiköitä odotellessa.


Edellisenä päivänä mun ainoista mustista housuista hajosi myös vetoketju, eikä sitäkään kannata korjata kun olivat muutenkin aika puhkikuluneet...
Lisäksi huomasin nyt tässä sadekelillä että mun Ratian lyhytvartiset kumisaappaat olivat useammasta kohdasta haljenneet pinnasta. Mä luulin että ne kumpparit kestää mun loppuiän, mutta roskiinhan ne joutui ja uusia täytyy alkaa metsästämään kunhan tästä konkurssista ensin selvitään...



perjantai 18. joulukuuta 2015

Tehokas ostosreissu

Aamulla loppui seitsemän vuoron työputki ja pienten unien jälkeen oli jo kiire lähteä jouluostoksille ennen kuin taas miehellä vuorostaan alkaa yövuorot... Tässä en ole juuri saanut mitään vielä aikaiseksi joulun eteen, kun oon vaan nukkunut kaiket päivät mutta ainakin lahjat saatiin nyt hankittua.


Lahjoja ei tietenkään voi kuvata ja paljastaa etukäteen, mutta joulutori ainakin tuli kierrettyä ällöttävässä vesisateessa ja Ruoveden herkun kojusta ostettiin perinteiset joulusinapit ja majoneesia. Oli ilmestynyt uusi maku; chipotlemajoneesi jota otettiin nyt kokeeksi chilimajoneesin tilalle. Noi on tosi hyviä monenlaiseen käyttöön, kesällä grilliruokien kanssa ja etenkin täytettyjen patonkien välissä kostukkeena silloin kun haluaa tehdä omia subeja.


Nää jutut toistaa kyllä itseään, koska mentiin taas syömään Piazzaan ostosreissun päätteeksi, vaikka juuri siellä olin viime kuussa herkuttelemassa siskon perheen kanssa. Mutta se oli niin miellyttävä kokemus että halusin esitellä paikan miehellekin, joka ei ole koskaan ennen käynyt siellä.
Otettiin myös yhteiseksi alkupalaksi samanlainen tapas-plate jota söin edelliselläkin kerralla, se oli niin hyvää.


Mä tilasin tällä kertaa lohihampurilaisen, jota jo viimeksikin harkitsin ja mies puolestaan pekonihampurilaisen. Oltiin ruokaan tyytyväisiä ja oli kyllä jo nälkäkin, vaikka ostokset sujuivatkin vikkelästi ennakkoon tehdyn ostoslistan ja valmiiksi suunnitellun reitin ansiosta.


 Nyt on sitten edessä vapaita, siivousta, pyykinpesua ja kaikenlaisia jouluvalmisteluja. Ja pyykistä puheenollen sitä onkin kertynyt, koska lähes uusi pesukone otti ja hajosi; ilmoitti jotain teknistä virhettä ja korjaajaa sekä osia odotettiin viikko. Nyt täytyy kyllä sanoa että Miele vähän petti, edellinen kone pelasi 20 vuotta ilman mitään korjaajia ja tässä meni sellaiset kaksi kuukautta ennenkuin tuli vikaa, liian hienoa tää nykytekniikka varmaan...

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukuun Livbox

Taaskaan eivät työvuorot mene tasaisesti omien toiveiden takia ja meneillään on hullumainen putki, joka huipentuu neljään yöhön. En juuri valoisalla ole ollut kotona tai ainakaan hereillä, joten pimeiden iltojen iloksi lähetetyt Livboxin tuotteetkin tuli kuvattua vähän pimeässä eikä tarkkoja kuvia tahtonut millään saada.
Onneksi viikonlopulla helpottaa ja on enemmän vapaita tulossa niin että ehtii vielä rauhassa valmistautua jouluunkin.


Pitkäaikaisena tilaajana sain kiitokseksi meikkipussin, jossa oli sisällä näytteitä Philosophyn kuorinta- ja puhdistustuotteista.


Yllärituotteena oli käsintehtyä suklaata Cocovilta ja hiustuote Iberolta. Mä en oikein välitä muutenkaan tummasta suklaasta niin kerrankin mieskin sai jotain kokeiltavaa Livboxista.
En olekaan joutunut vähään aikaan ostamaan hammastahnaa, näitä valkaisevia on nyt tullut paketeissa viime aikoina ja olen niitä käyttänyt vaikkeivät mulla tehoakaan tarkoitetulla tavalla.


Hiusvalkit onkin mulla nutturakampauksissa käytössä, on isompaa ja pienempää, joten tämän lahjoitan eteenpäin.
Hiuksia varten löytyi myös Cutrinin hilseshampoo, joka ehkäisee myös kutinaa joten sitä voisin kokeilla auttaisiko kun mulla on takaraivossa joku kutiseva kohta jota aina stressaantuessani raavin.


Palmoliven hellästi kuoriva suihkusaippua on herkullisen tuoksuinen ja Natusanin käsivoide lupaa kosteuttaa käsiä 24 h. Mun laajat käsivoidevarastot ovat päässeetkin huolestuttavasti hupenemaan, joten tää tuli ihan tarpeeseen.


Avenen aikuisen naisen iholle tarkoitettua päivävoidetta oli mukana minituubi, jonka voikin taas säästää lyhyitä reissuja tai mökkikäyntejä varten.
Kaikista paras oli Laveran luonnonkosmetiikkaa edustava kasviöljyä sisältävä meloninsävyinen rauhoittava ja suojaava huulikiilto, joka pääsikin heti työliivin taskuun ja käyttöön. Kuiva ja talvinen huoneilma tekee sen, että koko ajan on pakottava tarve levittää jotain kuivuville huulille.
Mä en ole täydellistä ja pitempikestoisesti vaikuttavaa huippukosteuttavaa huulirasvaa vielä tähän mennessä löytänyt, etsintä jatkuu...

torstai 10. joulukuuta 2015

Avautumista

Oon pitkään miettinyt kirjoittaako vaiko ei, mutta nyt sen päätin tehdä osaltaan miehen rohkaisun takia. Eli kaikki ei aina ole sitä miltä päällepäin näyttää... Täällä kerron ostoksistani ja kaikesta pinnallisesta hömpästäkin ja tavallaan se onkin mulle erityisen tärkeä henkireikä. Olen aiemmin viitannut nukkumishäiriöihin täällä blogissakin, mutta sitä en ole kertonut että taustalla on krooninen jo viitisentoista vuotta jatkunut masennus.
Ja ehkä siksikin halusin tästä kirjoittaa, jos se vaikka jotakuta lohduttaisi että senkin kanssa pystyy elämään, vaikka välillä on vähän vaikeampiakin jaksoja. Mm. olen opiskellut uuden ammatin ja palannut työelämään kymmenen kotivuoden päätteeksi sairastumiseni jälkeen.


Välillä on raskaampaa, etenkin syksyn pimeys ja samaan aikaan tapahtuvat useammat muutokset ja huolenaiheet aiheuttavat usein voimakkaampia oireita ja tänä syksynä kuten myös muutama vuosi sitten olen joutunut keräämään voimia välillä sairauslomalla, vaikka pääsääntöisesti työelämässä nämä vuodet olen jaksanutkin.
Olen ollut aika avoin tilanteestani työpaikalla ja sen ansiosta mua on kyllä tuettukin ja mahdollistettu pelkästään ilta-ja yövuorojen tekeminen, joka auttaa mua selviämään.


Kyllähän se ponnistelua välillä vaatii ja ennen kaikkea halua ottaa kaikki mahdollinen apu vastaan, jota tarjotaan. Pitkä sairauslomakin on huono vaihtoehto, koska silloin töihinpaluuhun liittyvä jännitys ja ahdistus kasvaa liikaa. Mutta nytkin masennus on välillä notkahtanut vakavan puolelle ja lähes kaikki energia kuluu ihan vaan töissäkäymiseen. Haluan silti sinnitellä, mielessä on että joskus alkuaikoina samalla masennuksenhallintakurssilla olleet mun ikäiset ihmiset olivat valmiita sairauseläkkeelle, mutta mä en haluaisi joutua siihen pisteeseen jos voin itse mitenkään vaikuttaa.


Ja siitähän tää ajatus ensin lähtikin, ettei sitä päällepäin katsomalla voi välttämättä tietää tai vaikka pelkästään blogia luettuaan että ihminen on masentunut. Kyllä mäkin oon kuullut, että sähän oot niin pirteän näköinen ja sellaista, mutta en ole tosin koskaan ollut siinä vaiheessa etten olisi jaksanut peseytyä ja tukkaani kammata, vaikka sekin on toisille todellista.
Täytyy hyväksyä se, että lääkitys jatkuu ainakin eläkeikään ja johonkin seesteiseen elämänvaiheeseen, vai onkohan sellaista oikeasti olemassakaan... Mutta pitää yrittää suhtautua asioihin positiivisesti ja oppia antamaan itselleen anteeksi sen, ettei aina tarvitse jaksaa suorittaa kaikkea viimeisen päälle.


Mä toivon että joku voisi saada tästäkin tarinasta jotain apua tai vertaistukea itselleen. Vietetään mahdollisimman vähästressinen joulu ja mennään taas kohti kevättä:)


tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulun odottelua

Tää on nyt kolmas vuosi kun olen ostanut noita Blossan glögejä vaikken kuumista juomista tykkääkään, mutta noi vuosikertapullot on aina niin nättejä, että keräilen niitä hyllyn päällä pidettäväksi. Tämän vuoden glögissä oli teen makua ja mä maistelin sitä taas jääpalojen kanssa.

Jouduin jo kerran jättämään pyörän työmaalle kun yöllä satoi niin paljon lunta, mutta taas vaan pyöräkelit jatkuu. Myrskytuulet ovat vähän haitanneet ja sade tietysti, mutta hienoa kun vielä pääsee pyöräilemään vähän aikaa. Säästyy rahaa ja aikaa ja tulee samalla kuntoiltua.

Tacoja laitetaan meillä melko usein, ovat aina yhtä herkullisia.

Kevyttä lukemista on hyvä olla pitkiin yövuoroputkiin lepotauoille ja kotiin kun ei jaksa juuri välillä sängystä nousta yövalvomisten välissä, eikä rasittaa päätään millään raskaammalla aiheella.


Yöpöytäkin sai jouluisen ilmeen punaisen hyväntuoksuisen joulukäsivoiteen myötä.

Enkeli-ikkuna järjestettiin esille taas perinteisesti joulukuun alussa, samoin kyntteliköt ikkunoille ja jouluvalot pihapuihin.

Kun mä pitkästä aikaa olin hereillä valoisaan aikaan valvomisten jälkeen, pääsin hämmästyneenä todistamaan kuinka tuo tunnelityömaan kuuluisa ilmastointipiippu oli noussut melkein meidän takapihoille. Punakeltainen tötterö kuvaa tulta ja toisessa päässä oleva sinisävyinen on sade, taiteilija Jan-Erik Andersson on suunnitellut niiden ulkoasun.

Vapaapäivänä ahkeroin ja keittelin lanttulaatikkoa pakkaseen odottamaan paistamista jouluaattona, joka mulla tänä vuonna onkin vapaa:)



Silloin kun mies haluaa aikaisen herätyksen takia sammuttaa valot ja mennä ajoissa nukkumaan, teen pesän yläkerran uudelle sohvalle, lueskelen ja katselen Netflixiä aikani ja kömmin sitten vasta sänkyyn kun alkaa väsyttämään.

Pikkujoulunuttura on tässä kuvattuna, sen verran jatkuvaa sadetta oli juhlien aikana ettei kannattanut vaivautua kokeilemaan uutta kiharakampausta. Nutturan kanssa ei pieni tihkukaan niin haittaa.

Kynsienlakkausta ja valmistautumista pikkujouluihin.

Entisen työpaikan saunaillan ja jouluruoan merkeissä vietetty pikkujoulu oli iloinen tapaaminen, johon oli ilmoittautunut seitsemäntoista vanhaa työkaveria. Joulupukkikin poikkesi ja sain tontun pikkujoululahjaksi. Haikein mielin muisteltiin vanhaa osastoa ja työyhteisöä.