perjantai 29. heinäkuuta 2016

Arvoituksellinen esi-isä

Lomalla tuli vastaan Instagramissa kuvia suloisista Muumi-collegepaidoista ja ihastuin niihin heti. Ainoa vaan, että tarkoitus olisi ilmeisesti hankkia omaa nimikirjaintaan vastaava hahmo, koska kirjaimia mainostettiin jatkossa tulevan enemmänkin jos ei omaa vielä löydy.
M-kirjaimia löytyi ihan kaksin kappalein, mutta Pikku-Myyhyn en mitenkään voi samaistua eikä Muumipeikkokaan kovasti muhun vetoa, jos olisi ollut Muumimamma niin se olisi kyllä  houkuttanut.


Sitten mietin että kuka sen määrää, että pitää olla oma nimikirjain ja iskin silmäni salaperäiseen esi-isään, jonka tarina kiinnostaa mua. Hän on pieni ja karvainen muumitalon kaakeliuunin takana asusteleva muinainen esimuumipeikko, joka ei osaa puhua, mutta välillä ilmestyy muokkaamaan olohuoneen kalustusta oman makunsa mukaan.


Niinpä kapinallisesti tilasin itselleni esi-isän ja nyt mulla on syksyksi lämpöinen pusero, joka oli ihan sopivaa kokoakin, tosin hihat olivat mulle valtavan pitkät, mutta niitähän joudun muutenkin rullaamaan lähes kaikissa vaatekappaleissa.



keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Parveke käyttöön

Nyt on lopulta saatu pitkä urakka loppuun ja mökki maalattua ainakin kertaalleen joka puolelta, hankalasti yletyttävissä olevat katonlappeetkin ovat lopulta saaneet väriä pintaansa. Sen kunniaksi mä päätin sijoittaa lomarahojani ja tilata parvekkeelle, joka on ollut aiemmin tosi vähäisessä käytössä kalusteet, jotka houkuttelevat istahtamaan ja ihailemaan komeita järvimaisemia.
Nyt on ollut sopivasti kesäkalusteita alennusmyynnissäkin, kun malttoi odottaa tänne loppukesään.






Muumin kutoma söpö koiratyyny pääsi esille ja tuulettumaan.
Kuvien ottamisen jälkeen on saatu vielä kukka-amppelikin ripustettua paikalleen ja nyt kelpaa istuskella vaikka lyhdynvalaistuksessa ja tunnelmoida pimenevinä elokuun iltoina, kunhan taas tulee kohdalle sopivat vapaat työvuorolistassa, niin että pääsee rauhoittumaan ja mökkeilemään.







sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Yrttikori vuosimallia 2016

Mä jo ehdin luulla ettei tänä kesänä saadakaan hankittua jokavuotista yrttilajitelmaa, mutta mun mökillä ollessani mies oli käynyt sen hakemassa.
On niin kätevää kun saa helposti omalta pihalta napsaistua vähän maustetta ja koristetta ruoka-annoksiin.


Tänä vuonna asetelmaan oli laitettu kuutta eri lajia, joista kahta en vielä ole tunnistanut. Tuttuja olivat persilja, tilli, ruohosipuli ja basilika, vaikka se olikin tällä kertaa punainen. Piti oikein googlettaa, mutta se on maultaan miedompi kuin vihreä versio ja sitä voi käyttää ihan samalla tavalla.


Mä en tiedä mikä on etuoikealla oleva yrtti, tuoksuisi ehkä vähän joltain oreganolta kun sitä hypistelee. Samoin edessä keskellä kahvan alla oleva matala vihreä lajike on vielä tunnistamatta.
Tässä kun nyt lomakin loppuu ja kaupungissa taas enemmän kokkaillaan, niin juuri sopivaan aikaan tuli yrttikori hommattua. Täytyy tehdäkin usein helppoja salaatteja, koska sähkögrilli juuri pamahti ja sanoi irti sopimuksensa.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Loputkin lomakuvat

Niin se vaan taas pitkäkin loma lähestyy loppuaan ja oikein rentouttavaa on kyllä ollut, oikeastaan vaan ensimmäisen viikon vietin kotinurkissa ja muuten oonkin oleillut lähes kokonaan mökillä pientä kaupungissa poikkeamista lukuunottamatta.
Aurinko ja helle eivät juurikaan ole lomalaisia hellineet, mutta muuten on ollut ihan kohtalaisen mukavaa kun sadekaan ei ole ollut sentään mitään ihan jatkuvaa.
Ollaan grillattu ja herkuteltukin, käyty Keskisellä kesäretkellä, Ruoveden Noitakäräjillä ja Vehmaalla sukuloimassa. Ollaan maalattu ja talkoiltu ja välillä vaan löhötty. Mökillä on ollut mukana kivasti vaihteleva määrä sukua, perhettä ja ystäviä, pari yötä tosin vietin rohkeasti Honeyn kanssa kahdestaan.


Joka aamu olen uiskennellut järvessä kaikessa rauhassa pitkiä lenkkejä, oli sitten sadetta tai myrskytuulta, ihaninta tietysti on ollut kun aurinko lämmittää pintaveden ja kasvoja.
Ollaan myös nautittu kukista, marjoista ja kanttarelleista mökin pihapiirissä.
Netflixiä mä oon jonkin verran katsellut, mutta nettiyhteys on välillä ollut niin heikko, että lukeminen on ollut mukavampaa niinkuin yleensä ottaen muutenkin. Loman aikana oon tähän mennessä lukenut neljätoista kirjaa ja saattaa siihen vielä ehtiä tulla yksi lisääkin tän viikonlopun aikana.
Huomenna alan illalla jo aktiivisesti surra loman loppumista ja jännittää töihinpaluuta...
Ja eniten huolestuttaa ettei mun jalkani ole edelleenkään levosta huolimatta kunnossa, yhden päivän kokeilin ilman särkylääkettä ja tuntuu nololta mennä töihin vieläkin yhtä vaivaisena.
Mutta nyt mä vielä otan ilon irti viimeisestä viikonlopusta ennen kuin arki alkaa.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Heinäkuun Livbox

Ensi vuonna juhlitaan satavuotiasta Suomea, joten lukijoiden toivomuksesta toteutettiin nyt jo ennakolta heinäkuussa kotimaisia tuotteita sisältävä boxi.
Onhan se tosi tärkeää suosia suomalaista ja saada ylläpidettyä ja lisättyä työpaikkoja kotimaassa, mutta täytyy sanoa että tällä kertaa tää sisältö oli kyllä aika tylsä ja väsynyt, ettei kyllä paljoo jaksa kommentoida.


Yllätyksenä kaksi Vuokkosten sidettä ja näytepussi Herbinan vartaloemulsiosta.


Elivon käsivoide nyt oli ihan käyttökelpoinen ja tuon vartalovoiteen jätän mökille yhteiskäyttöön, kun täällä kuitenkin  paljon saunotaan ja uidaan. 


Herbinan bodymist on vastaavanlainen kevyt vaihtoehto hajuvedelle kuin Victoria's Secretin vartalosuihkeet, joita mulla on muutama käytössä.


Sitten MSCHIC-merkiltä tuli näytteet meikinpohjustusvoiteesta ja mineraalimeikkivoiteesta, varmaan ihan kelpoja tuotteita mutta kun niitä oli pakattu tilkka tuollaiseen testeriputkiloon, niin teki aika onnettoman vaikutelman vaikka Livboxilta tulikin pahoitteluviesti väärinymmärryksestä; ainetta oli sovittu määrä mutta pakkaukset olivat siihen reilunkokoisia.

Vitalis-voide, joka tuli ylimääräisenä pitkäaikaisen tilaajan muistamisena on oikeastaan ainoa, jota olen tyytyväisenä käyttänyt nyt koko ajan mökillä huulivoiteena.
Tällä kertaa tuntui kyllä ettei rahoilleen oikein saanut vastinetta eikä tullut mitään iloisia ahaa-elämyksiä, että tätäpä hankin toistekin.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kesäpäivä Vehmaalla

Sopivasti rankkasade loppui juuri viikonlopuksi ja ajeltiin viettämään kaunista kesäpäivää Vehmaalle. Juhlistettiin siellä kälyn viisikymppispäivää jälkikäteen ja eri-ikäistä sukua oli kokoontunut paikalle enemmänkin. Nuorekas päivänsankari oli nättinä ja iloisena ottamassa vieraita vastaan.


Juhlapaikkana oli pariskunnan "mökki", jossa he asustelevat suurimman osan vuodesta lukuunottamatta kaikkein kylmimpiä talvikuukausia. Talo on ollut suvussa jo lähemmäs sata vuotta.
Pihapiiri on viihtyisä ja sieltä saa hyvin satoakin; perunoita, omenoita, marjoja ja kesäkurpitsaa mm. kasvaa tontilla.


Pihalla on myös uima-allas, johon on kiva pulahtaa kun rantaa ei ole lähellä.


Tarjoilut olivat todella herkulliset, alkuun yritin vähän kuvata niitä mutta uusia lisukkeita tuli kiertoon kuin liukuhihnalta, joten piti keskittyä syömiseen;) Erityishyviä olivat kuitenkin lohirullat, joiden resepti mun täytyy ehdottomasti saada. Tarjolla oli myös mm. lihapullia, silliä, salaattia, marinoitua punasipulia ja 
hölskytyskurkkua. Grilli oli kuumana ja sieltä tuotiin tarjolle maissia, kesäkurpitsavartaita, makkaraa ja marinoituja pihvejä pippurikastikkeen ja uusien perunoiden kanssa.



Vilho-koiraa harmitti kun se joutui olemaan kytkettynä, koska paikalla oli paljon vierasta väkeä.


Päivänsankari oli saanut lahjaksi mukavan keinun, jossa voi istuskella ja tarkkailla grilliruokien kypsymistä.


Ruokailun jälkeistä ähkyä helpottamaan oli suunniteltu kolmen lajin kisat, joissa seniorit kilpailivat junioreja vastaan. Frisbeegolf oli mulle aivan uutta, enkä mölkkyäkään ole koskaan pelannut, tikanheitostakin taitaa olla varmaan parikymmentä vuotta, mutta tulipahan heiteteltyä kaikenlaista vähän sinnepäin. Juniorit tietysti voittivat vaikka lopuksi oli vielä pieni tietokilpailu, jossa kyseltiin päivänsankarin nuoruuteen liittyviä yksityiskohtia.
Urheilun jälkeen oli tarjolla kakkukahvit;  pavlovaa, pullapitkoa ja Lindan tuomaa juustokakkua.


Talon ympäristössä oli paljon kivoja yksityiskohtia ja kukkaistutuksia, varmaan kyllä kitkemistä ja hoitamista riittää jatkuvasti.
Piti vielä ottaa muistoksi kuva ulkohuoneessa olevasta kattavasta kaljatölkkikokoelmasta;)



Oli kivat juhlat, kiitos vielä niistä!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Maalaustalkoot

Saatiin kerättyä porukkaa paikalle ja jatkettiin mökin maalaustalkoita, jotka jäivät vähän kesken kaksi vuotta sitten. Hankalimmat paikat, joihin on vaikea ylettyä olivat kokonaan vielä ilman maalia ja muutenkin maalailtiin seiniä ainakin osittain toiseen kertaan.


Onneksi Vili on hurjan pitkä hujoppi, siitä on huomattavasti apua näissä hommissa.
Siskon mies tässä esittää vähän tankotanssia;) Sisko ja minä, jotka olemme kaksi pätkää maalasimme joka seinustalla sille korkeudelle saakka mihin yletyimme.


Honey tarkkaili tilannetta ja kulki ympäri taloa valppaana.


Keittiöhenkilökuntaa tässä välillä rentoutumassa; Linda ideoi ja toteutti hyvät tarjoilut ja meidän kaikkien yhteinen perheystävä oli korvaamattomana apuna "kädet soikossa" loputtoman tiskivuoren kanssa.


Kuvissa näkyy vain osa herkuista: kauralastut, mansikkasuklaakakku, caesar-salaatti johon ruiskrutongitkin itse paahdettiin valkosipulivoissa pannulla ja tonnikalafetapiirakka.
Lisäksi oli nakkikeittoa ja Vilin leipomia sämpylöitä, iltapalaksi kinkkupannukakkua, grilliruokia ja muurinpohjalättyjä. Kyllä niillä eväillä jaksoi maalatakin.


Muutos on jo melkoinen, mutta kovasta urakoinnista huolimatta homma jäi edelleen vielä vähän kesken vaikka mies seuraavana aamuna jatkoikin, mutta aika loppui ja ainakin välillä piti palata kaupunkiin. Siellä ne maalit ja sudit ovat mökillä odottamassa ja toivottavasti tulisi edes hiukan parempaa säätä työn jatkamisen kannalta, koska nytkin satoi osan ajasta ikävästi.
Ja täytyy sanoa että kyllä lihaksetkin kipeytyivät oudokseltaan aika tavalla, että pieni tauko on kyllä paikallaan.





tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kunnon maalaisloma


Onneksi tänä vuonna on mahdollisuus viettää ainakin pari viikkoa lomasta mökillä, koska kyllä silloin ihan erilailla pääsee irti arjesta kun ihan vaan kotona oleillessa.
Säät nyt eivät ole ollenkaan suosineet, mutta olla annettu sen häiritä. Itse asiassa sade on ollut paljon vähäisempää kuin ennusteissa on lupailtu, enemmänkin kuuroja eikä jatkuvaa sadetta.


Uusi ruohonleikkuri on ollut jo käytössä, vanha kone hajosi lopullisesti ja nyt on paljon kätevämpää käyttää tuollaista akulla toimivaa kevyttä leikkuria. Edellinen oli tosi raskas ja koko ajan sai temppuilla pitkän sähköjohdon kanssa.


Rantapolun varrella kasvaa mustikoita, joita on kiva napsia suuhunsa uimassa käydessä.


Uimassa oon käynyt sitkeästi vaikka vesi vähän vilpoista onkin, täytyy nauttia kun nyt on niin hyvä uusi hiekkapohja.
Alunperinkään ei näin leveää ja hyvää väylää täällä ollut kun rantaa on laitettu viimeksi joskus 25 vuotta sitten mökin valmistuttua. Järvihän on aivan mutapohjainen ja aiempi hiekkaviritys oli vuosien kuluessa hävinnyt.
Venettä on vähän kokeiltu ja testattiin ettei Honey ainakaan ole mikään laivakoira. Ennemminkin se on kärpäskoira, niitä se innostuu jahtaamaan ja yrittää siepata suuhunsa, tosin yhtäkään se ei ole kiinni saanut ainakaan tähän mennessä.


Huomiseksi toivotaan kohtalaista säätä, koska suunnitteilla on maalaustalkoot. Maalit on hankittuna ja porukkaa haalittu kokoon, joten touhukas päivä on tulossa. Allaoleva näkymä tulee siis muuttumaan.


Tää on ollut varsinainen lukuloma, mä oon lukenut lähes kirjan päivässä kun netti pätkii sen verran ettei tule niin paljon oltua Padilla. Tosin Netflixiä oon sen verran katsellut että sain Orange is the New Black-sarjan juuri loppuun, oli kyllä taas hyvä.
On täällä silti lueskelun lisäksi hommiakin tehty, varsinkin kun Linda ja Vili tulivat niin alkoi tapahtua. Ainoana kauniina päivänä he kävivät mattopesulla sillä aikaa kun mä pesin lattiaa. Joka kesäinen ikävä ulkohuussin tyhjennyskin on nyt hoidettu ja pensaita ja oksia leikelty ja karsittu.
Täällä on oikein mukavaa yhdessäoloa porukalla ja iltaisin sauna lämpiää ja syödään grilliruokaa jos ei ihan kamalasti sada. En oo yhtään miettinyt työasioita, joten kyllä tää loma ajaa asiansa eikä se nyt ihan vielä onneksi ole loppumassakaan, tää ja ensi viikko vielä jäljellä:)


lauantai 9. heinäkuuta 2016

Ruoveden Noitakäräjillä

Aikaisemmin käytiin joka kesä Noitakäräjillä vähintäänkin käräjätorilla kiertelemässä ja tapaamassa sukulaisia. Joskus ollaan oltu lisäksi kesäteatterissa, mutta Noitarokkiin ym. tapahtumiin ei kyllä olla osallistuttu. Viime vuosina on joitakin kesiä jäänyt väliin töiden takia, mutta nyt taas oltiin maisemissa ja osuttiin paikalle sopivasti kun Pentti Hietanen ja hänen tyttärensä esiintyivät.


Tapahtuma on kyllä tosi paljon surkastunut menneistä vuosista, kun oli possujunat ja pomppulinnat ja myyjiäkin aivan valtavasti. Niitä lakukojuja riittää edelleenkin ja tuollainen söpö koira oli koreja kauppaamassa.


Onneksi ei satanut vaikka aika harmaata ja viileää olikin. Lakuja ostettiin jättipussillinen, mitä kirpeämpiä sen parempia. Ja tietysti Ruoveden Herkun kojusta hamstrattiin neljän purkin tarjous; valkosipuli- ja chilimajoneesi, valkosipulikurkkusalaatti ja konjakkisinappi, tuttuja hyväksikoettuja makuja.


Mun päämääränä oli etsiä kännykkäpussia, koska missään mun kesäisissä housuissa ei ole taskuja ja lähinnä tulee käytettyä jotain neuleita takkien sijasta, joten kännykkää ei saa millään kuljetettua mukana. Lähinnä sen takia haluan sitä kuljetella, kun tarkkailen päivittäin sen sisältämää askelmittaria ja se innostaa ottamaan ylimääräisiäkin askelia etenkin silloin kun nilkka vaan olisi kunnossa.
Töissäkin kyllä aina huomautellaan että oman kännykän käyttö ei ole sallittua, mutta mä haluan kaikki askeleet talteen ja siellä niitä vasta kertyykin. Tauolla sitten saatan vähän muutenkin vilkaista puhelinta, joka on työliivin taskussa piilossa.


Löysin myyjän, jolla oli niin laaja valikoima että valinnanvaikeus oli kyllä raastava. Mustavalkoisia katselin ensin ja turkoosisävyisenä olisi löytynyt ranskanbulldoggikin, mutta pitkän harkinnan jälkeen päädyin tällaiseen yksinkertaiseen pellavakoristeiseen malliin, jossa oli nipsu avainta varten ja vetoketjullinen tasku lisäksi. Kokojakin löytyi onneksi hyvin, koska mun nykyinen kännykkä on sen verran iso että pienemmissä vaihtoehdoissa ei vetskari mahtunut kiinni.
Tosi käytännöllinen täällä mökillä ja kaupungissa koiralenkeillä jatkossa sitten kun sinne palailen. 




tiistai 5. heinäkuuta 2016

Vinhan kirjakaupassa

Koko ikäni olen viettänyt kesät Ruovedellä ja aina on katukuvaan kuulunut Vinhan kirjakauppa, jonka Kustaa Wilenius perusti vuonna 1903 alkuun omaan kotiinsa kirjojen myynti- ja sitomistoimistoksi. Liike on toiminut nyt samassa talossa yli 80 vuotta ja sitä pyörittää jo neljännen polven kauppias.
Vuosien varrella tuotevalikoima on muuttunut ja mukaan on tullut pokkareita ja harrastekirjoja, mutta hyvä palvelu ja tunnelma on säilynyt.


Mäkin olen lapsesta saakka käynyt joka kesä Vinhalla; on ostettu värityskirjoja, paperinukkeja ja postikortteja kirjojen lisäksi niin mulle kun meidän tytöillekin ja sieltä löytyy nykyään myös hyvä valikoima tarroja, joita nyt viime aikoina olen hamstrannut kalenterituunausta varten.

Kaksi ylempää kuvaa Googlen arkistoista.


Käytiin taas ostoksilla ja mukaan pääsi paksu dekkari lomalukemiseksi ja sitä nyt tarvitaankin näinä koleina ja sadekuurojen katkaisemina päivinä. Tarrojakin taas valkkasin oikein ajan kanssa varastoon.
Juteltiin pitkään 82-vuotiaan nykyisen kauppiaan äidin kanssa, joka omien sanojensa mukaan tekee töitä edelleenkin Raamatun sääntöjen mukaan kuutena päivänä viikossa kirjakaupassa. Hänen isänsä oli töissä liikkeessä vielä 94-vuotiaana.
Lähikunnista kaikki kirjakaupat on jouduttu lopettamaan, koska ihmiset kuulemma ostavat netistä ja käyvät Keskisellä ja Ideaparkissa sankoin joukoin. Kuntakaan ei tue omaa kirjakauppaansa, vaan koulukirjatkin tulevat muuta kautta, mikä on tosi sääli. 
Nuorekkaana säilynyt myyjärouva kertoi, että lähinnä kesäasukkaat pitävät liikettä pystyssä ja talvella on tosi hiljaista ja joutuu miettimään millä saa sähkölaskut yms. maksettua.
Nyt kesällä mm. Outi Pakkanen ja Eppu ja Kurt Nuotio ovat tehneet kirjailijavierailuja Vinhalle, että välillä on onneksi kyllä välillä vilkkaampaa.

,

Mun isäni edelleen tilaa tulostuspaperia, vihkoja ja kirjoja Ruovedeltä asti, vaikkei pääse enää itse sinne asioimaan. Ja mekin muuten hommattiin uusin Seppo Jokinen vartavasten Vinhalta.
Toivoisi että tuollainen vanha ja maineikas liike, jossa on rauhallinen vanhanajan tunnelma pystyisi jatkamaan toimintaansa.  Kuulemma monet kesäasukkaat käyvät hakemassa joululahjapakettinsakin sieltä kannatuksen vuoksi, kivasti ajateltu:)