perjantai 31. lokakuuta 2014

Kauhukuvia menneisyydestä

Halloween-juhlien rantautumisesta Suomeen ollaan montaa mieltä, mutta varsinkin silloin kun tytöt olivat pieniä se oli kiva piristysruiske keskellä syksyn pimeyttä, kun jouluakin vielä oli pitkä aika odottaa. Aika kului kun suunniteltiin, vaatimattomasti askarreltiin, koristeltiin, leivottiin ja pidettiin naamiaisia.



Ollaan joskus aherrettu ja kaiverrettu kurpitsalyhtyjä ja leikelty lepakoita mustasta kartongista. Tiimari oli oikein Halloween-koristeiden ja kynttilöiden aarreaitta...



Tässä joitakin kuvia vuosilta 1996-2003. Tänä vuonna on vähän laimeampaa touhua mulla ainakin, kauhukirjan tosin kirjastosta lainasin tavallisuudesta poiketen ja kaivoin kurpitsalyhdyn esille.




Että hyvää Halloweenia vaan, kyllä kaikki juhlan aiheet on tarpeellisia!

torstai 30. lokakuuta 2014

Iloinen jälleennäkeminen

Viimeksi kun vaatehuonetta siivottiin ja pengottiin, vastaan tuli sinne hautautunut Nanson jakku jostain 90-luvun alkupuolelta. Se oli sitä aikaa kun kohokohtana oli aina käydä Nokialla Nanson tehtaanmyymälässä silloin varsinkin kun isomamma Turusta tuli vierailulle.


Käytin tosi paljon Nanson vaatteita siihen aikaan, kun ei vielä ollut tapana tilata vaatteita netistä ja postimyynnistä ja niitä saikin aina sopuhinnalla tehtaanmyymälän aleista varsinkin.
Eläinkuvioiden lisäksi mun ikisuosikkejani on myös ollut kukonaskelkuvio ja tää jakku oli ihan sopiva mulle vieläkin, ainoastaan pienet olkatoppaukset vaan muistuttavat menneisyydestä, että mitään kertakäyttövaatteita nämä eivät tosiaan ole. Hyvä kun on tullut säästettyä vanhoja vaatteita, ei kannata karsia liian rankalla kädellä jatkossakaan.


Ja tuli myös mieleen sellainen yhteensattuma menneisyydestä, että kun kävin useamman vuoden ajan seurakunnan äitilapsipiirissä tyttöjen kanssa, siellä joskus vierailevalla naispapilla oli päällään sama jakku;) Mä olin silloin sellainen kolmekymppinen ja pappi taisi olla lähempänä eläkeikää. Mulla on tainnut aina olla vähän omat kuviot...


tiistai 28. lokakuuta 2014

10 tärkeää tietoa mammasta


Mä oon ollut huono pitämään puoliani jo pienestä pitäen; tarina kertoo että kun pikkusisko ajoi takaa ja yritti repiä tukasta, kiipesin pöydälle turvaan.


Tykkään hiljaisuudesta yksin ollessani, en pidä koskaan telkkaria tai radiota päällä kun en välitä taustametelistä.

Oon ollut tallityttö ja hoitanut ponia ja ratsastanut säännöllisesti n. 18 vuoden ikään asti, jolloin lukio ja kirjoitukset alkoivat vaatia liikaa aikaa.


Oon koukussa PepsiMaxiin, se on mun kahvini kun en välitä juoda mitään kuumaa. Tulee päänsärky jos en saa päivittäin pepsiä.

Oon vuosien varrella asunut tällä samalla kadulla kolmessa eri asunnossa, viihtyisä oma alue on löytynyt.

Tykkään nukkua viileässä ja tarkoitan tosi viileää, yli 20 asteen pakkasellakin yritän aina vaivihkaa avata makuuhuoneen ikkunan yöksi. Mökillä syysiltana sellainen 14 astetta sisällä oli ihan virkistävä, ei mun mielestä takkaa tarvinnut sytyttää...


Mä oon meidän lyhyin perheenjäsen, tytöt on aikaa sitten kasvaneet mun ohi, jopa siskontyttökin;)

Vaikka muuten katson tosi vähän telkkaria niin "Tanssii tähtien kanssa" kaikki tuotantokaudet oon seurannut tiiviisti. Enkä edes itse osaa tai tykkää tanssia, en edes häävalssia ole tanssinut kun ei meillä ollut tanssihäitä.

Mulla on huulirasvariippuvuus, pitää jatkuvasti käyttää ja lisäillä rasvaa huuliin, jopa yölläkin.


Mä oon vahvasti perinteisen kirjan kannalla, mutta nyt kuitenkin latasin iBooksin ja sinne joitakin ilmaisia kirjoja siltä varalta jos joskus luettava pääsisi loppumaan kesken.

Kuvat Pinterestistä.



lauantai 25. lokakuuta 2014

Pientä piristystä pimeyteen

Tänään saikin herätä taas erityisen pimeään ja sateiseen päivään. Unohdin reippaat lenkkisuunnitelmat Pyynikillä ja vedin päälleni vaaleanpunaisen possuhaalarin ja sukelsin takaisin peiton alle jatkamaan lukemista. Honey siellä jo olikin valmiiksi tiiviisti ihan peiton sekä petauspatjan alla varmasti lämpimässä, siinä inspiroiva lenkkikaveri...


Vielä alkuviikosta ihailin auringonpaistetta, sinistä taivasta ja keltaisia lehtiä, joista loputkin ovat jo varisseet maahan.


Kullankimallusta elämään toi uusi laukku, tosin ei mun vaan tyttären, mutta kyllä se munkin silmiäni ilahdutti ja ehkä sitä joskus jopa saisi pikkuisen lainata...


Mä olin kiusattavana hammaslääkärissä kun joku muinainen amalgaamipaikka oli lohjennut ja se piti korjata. Ennen toimenpidettä ei ollut mitään vaivaa, en ole edes huomannut koska se on tapahtunut, mutta jälkeen päin kyllä särki. Lohdutukseksi kävin hammaslääkärin alakerrassa sijaitsevasta Lidlistä ostamassa kukkakimpun, en kyllä tiedä ehdinkö palelluttaa sen pakkasessa ja aukeavatko nuput koskaan.


Nyt on sitten virallinen joulunodotuskin alkanut kun jokavuotinen Kotivinkin Joululehti kolahti postiluukusta.


Erilaiset kynttilät ovat myös saaneet säihkyä iltaisin sekä tuoksulla että ilman, tuntuu että valoa ei vaan voi olla liikaa tällä hetkellä.


Kirjastoreissulla poikkesin pikaisesti metsästämässä vartalovoidetta, se oli päässyt yllättäen kokonaan loppumaan. Toffee ja mansikka&kiwi vaikuttivat riittävän makeilta ihon hemmotteluun kuuman suihkun jälkeen.

torstai 23. lokakuuta 2014

Honeyn kanssa Nässyllä

Eilenkin oli kauniin aurinkoinen vaikkakin kirpeän kylmä ilma ja päätettiin lähteä Honeyn kanssa ulkoilemaan Näsinkalliolle pitkästä aikaa.


Lapsellisille vinkiksi, että siellä ylhäällä oleva leikkipuisto on saanut kokonaan uuden ilmeen. Joskus mun lapsuudessa siellä oli hiekkakentällä puinen punainen kiipeilypaloauto ja keinut mutta eipä juuri paljon muuta...
Tää uudistus oli kyllä mun mielestä jotenkin vähän eksoottisen avaruushenkinen ja karu, mutta voihan olla että se inspiroi lapsia kovastikin.



Honey kävi myös tutustumassa pensaslabyrinttiin, joka on istutettu varmaan joskus 20 vuotta sitten, kun meidän tytöt oli pieniä ja innolla juoksivat kiemuroita vielä ihan matalien pensaiden keskellä. Jossain vaiheessa se oli myös meidän entiselle ranskanbulldoggi Untolle mieleinen "agility"-paikka.


Itse Näsilinna on edelleen hupun alla ja remontti jatkuu; vuonna 1898 valmistunut palatsi restauroidaan ja perusparannetaan ravintola- ja museokäyttöön.


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kalkkikset koolla

Kehitettiin jotain rentouttavaa mun lomani kunniaksi kerrankin kun mulla on illat vapaana. Eli kolme tätiä; mun lisäkseni sisko ja meidän vanhin ystävä, jonka olemme molemmat tunteneet siitä saakka kun olin hänen kanssaan samassa tarharyhmässä, kokoontui leffailtaan vanhan kamun luokse.


Elokuvien ja telkkarin suurkuluttajana tunnettu ystävä oli ostanut iltaa varten meille katsottavaksi Disneyn "Pahatar"-leffan ja oli se oikein viihdyttävä kokemus, vaikka voi vain kuvitella miltä se olisi näyttänyt isolla valkokankaalla.


Kälättämisen ja seikkailun katselun ohessa nautimme kynttilänvalosta, colasta tilaisuuteen sopivista pöllölaseista ja suussasulavasta ranskalaisesta kinkkupiirakasta ja taidettiin me vähän suklaatakin maistaa.
Miten aina sattuukin että meillä esiintyy porukalla tyypillistä dementiaa : "No se huvipuisto, se joku park...ei Ideapark, mikä ihmeen park se oli?" Ja sitten kaikki ihmettelee pitkään samoin kuin haetaan aivosopukoista jonkun laulajan tai näyttelijän nimeä aina vähän väliä. Sellaista se on kun vanhaksi tulee;) Se oli muuten Powerpark...

tiistai 21. lokakuuta 2014

Talvea odotellessa


Vielä on riittänyt leppeää ulkoilusäätä niin ettei ole tarvinnut kaivaa toppavaatteita esille.

Tälläkin kerralla kiersin Hullut Päivät kaukaa, mies siellä aina sen verran poikkeaa että ostaa itselleen urheilusukkia ja koko perheelle pusuja.

Kohta on sitten jo viimeisetkin lehdet putoilleet puista.

Jännittävää yölukemista, välillä kun on hiljaisempi hetki otan kirjan käteeni yövuorossa, se on helppo jättää odottamaan kun täytyy pompata ylös hommiin...


Siinä mun osuuteni naurettavaan viskikeskusteluun;) lempeät muumit muka kielletyillä pahoilla teillä...

Hyvä syy käydä herkuttelemassa jätskiannoksilla kun haen Avonin tilauksiani entiseltä työkaverilta, pitkästä aikaa Banana Split.

Tässä Honey makaa melkein pyörtyneenä kauhusta kun sovitin sille uutta tädin kutomaa villapaitaa, se meni ihan veltoksi ja kaatui takaisin maate kun yritin ihailla sen vaatetta nostaen sen pystyasentoon. Hassu koira:)

Kampaajalla hemmoteltavana, nyt on taas väriä laitettu mutta pituudesta ei paljon tällä kertaa otettukaan, tyypillisesti joka kerta haluan jotain erilaista, viimeksi se oli lyhyttä ja nyt taas pitkää. Onneksi mun hiukset kasvaa tosi nopeasti.


Kampaajareissulta palatessa löysin alennuksella lämpöisen pipon ja kaulahuivin tietysti pienellä kimalluksella odottamaan pakkasia.

Koiralenkillä osui silmiin hauskat leopardivaahteranlehdet, mikähän kasvitauti sekin mahtoi olla. Ja jälkeenpäin huomasin että Näsinneulahan siellä taustalla lymyilee.

Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa oli kunnon sadesää ja pahaa aavistamattomana ajoin laajan lätäkön läpi, ja huomasin vasta ennen kun oli liian myöhäistä että syvyyttä oli niin, että housut kastuivat polveen asti ja nilkkurimallisista kumisaappaista sai kaataa vettä ulos.

Taas pieni kuusiviikkoinen vieras kyläilemässä, Honey on ihanan rauhallinen ja luotettava pikkuisiakin kohtaan. On ne vauvat niin ihania pitkästä aikaa.



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tervetullut syysloma


Alkaa olla vaan entistä pimeämpää ja koleampaa, niin että tekisi ihan mieli itsekin painua talviunille, mutta onneksi tähän väliin osuu viikon syysloma joka toivottavasti rentouttaa ja antaa lisää voimia.
Lomalla aion:


- nauttia kynttilänvalosta ja rauhallisista lukuhetkistä


- varata aikaa ystävien tapaamiseen, ehkä myös elokuvien tai teatterin ohessa


- hengitellä raikasta syysilmaa ja nauttia rauhallisesta kävelystä luonnossa Honeyn kanssa


- järjestää lopultakin vaatekaappini ja viimeiset kesävaatteet syrjään


- hemmotella itseäni herkuilla ja hyvällä ruoalla ja miksei myös ruusuilla...


- pyrkiä ajattelemaan kevyitä ajatuksia, etten turhaan stressaisi ja murehtisi turhia ja saisin varastoitua  positiivista energiaa talven varalle


torstai 16. lokakuuta 2014

Honeyn kuulumisia

Ihan näinä päivinä tulee täyteen kaksi kuukautta siitä kun Honey muutti Suomeen. Hyvin se on kotiutunut ja löytänyt paikkansa lähinnä pehmeiltä tyynyitä.


Sille on tullut kaksi kiloa lisää painoa eivätkä kylkiluut enää tunnu, nyt pitää varmaankin hillitä herkuttelua ja pidentää kävelylenkkejä ettei paino pääse nousemaan liikaa, se olisi huono juttu selälle pitkän mäyräkoiramaisen ruumiinrakenteen takia.


Ulkoillessa Honey osaa jo ottaa rennosti ja pysähtelee nuuskimaan normaalisti ympäristöä eikä enää kiidä eteenpäin pää takakenossa. Sen tulotiedoissa kerrottiin että pelkäsi häkissä isompia koiria ja tekeytyi hiljaa näkymättömäksi. Nyt se on saanut rohkeutta välillä lähestyä muitakin koiria ja uskaltaa irvistää tai jopa murahtaa jos käyvät liian innokkaiksi.


Edelleenkin Honeylla on ihan vaan omat riehumis- ja hyökkäilyleikkinsä, puruluita se vaan piilottelee ympäriinsä ja retuutuslelukin lakkasi kiinnostamasta kun se saatiin raadeltua äänettömäksi.
Me vähän epäillään että sitä on lyöty tai pahoinpidelty kun välillä on joissakin tilanteissa varautunut ja nolon näköinen. Mutta kyllä se osaa joka kerta riemastua ja tervehtiä innokkaasti kun joku tulee kotiin.


Mahtava unikaveri se on myös, varmaan kehittyy vielä Kaapon veroiseksi vaikka kuorsaus puuttuu, aamulla sitä saa välillä etsiä ja kaivella peittojen alta ulkoilemaan.
Posti toi tänään Honeylle paketin, jossa oli mun tätini kutoma neule pakkaskelejä varten. Kun sovitettiin sitä päälle Honey oli aivan järkyttynyt ja kaatui makuulle lamaantuneena kauhusta:) Täytyy totutella ja pukea se päälle ehkä vasta juuri ulko-ovella jos unohtuisi pihalla kipitellessä miten pelottava vaatekappale se oli...


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Mä luovutin


Mulla on nyt näin helpottuneen onnellinen ilme kun sain tehtyä yhtäkkiä vapauttavan päätöksen. Mä oon koko syksyn ajan stressannut kun ei ole ollut aikaa ja voimia käydä kuntosalilla ja kuukausimaksu on juossut koko ajan hukkaan.
Työpaikan muuttuminen on ollut kaiken kaikkiaan rankka juttu, työmatka itsessään jo vähän piteni ja työkin on erilaista ja ajoittain raskaampaa fyysisesti vaikka toisin kuvittelinkin.

Kaiken lisäksi nyt on ollut paljon ainoastaan yhden päivän vapaita, jotka ovat kuluneet aivan liian nopeasti kotihommissa ja palautumisessa. Aina illalla vakaasti seuraavaksi aamuksi suunniteltu kuntoilu on vaan jäänyt kerta toisensa jälkeen väliin. Joten vähän kuitenkin itseeni pettyneenä päätin lopulta irtisanoa salijäsenyyteni, mutta siitä kertoessani mies siinä innostuikin ja käski tiedustella voisiko jäsenyyden siirtää hänelle. Sellaisenaan se ei onnistunut, mutta siirto sopii kuitenkin kolmen kuukauden määräaikaisissa jaksoissa, joten ehkä mullakin voi joskus vielä olla energiaa tehdä comeback.


Ja nyt siirryn takaisin vanhaan lempiliikuntalajiini uintiin, uimahalliin voi mennä aina silloin kuin huvittaa tai sitten olla menemättä. Lohduttauduin myös sillä, että nythän mulla on koirakin joka jaksaa kävellä, sen kanssa voidaan pidentää lenkkejä kun se on jo ehtinyt vahvistua häkkielämän jäljiltä. Eli teen mitä pystyn ja jaksan ja sain nyt yhden ylimääräisen stressinaiheuttajan poistettua.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Lokakuinen Livbox


Lokakuun Livboxissa vallitsevana värinä on roosa, joka viittaa rintasyövän vastaiseen taisteluun ja myöskin kaikista lokakuun boxeista on lahjoitettu euro Roosa Nauha- keräykselle.


Paketista löytyi Osis+ uutuushiuskiinne, joka antaa hiuksille kunnon pitoa ja kiiltoa pienessä sopivasti mukana kuljetettavassa pullossa.
Hiustuotteita oli tällä kertaa enemmänkin; BC Oil Miracle shampoo, joka sisältää tuoksuvaa villiruusuöljyä sekä saman sarjan hiustenhoitoöljy rauhoittamaan ja ravitsemaan hiuksia ja hiuspohjaa. Öljyä jo ehdin kokeilla ja siinäkin oli miellyttävä ruusuntuoksu.



Lumenelta tuli Arctic Sand-kynsilakka hiekkaisen karhealla mattaefektillä, jossa on kaunis pinkki sävy. Sellaisen ehdin jo suunnitella ostavanikin, mutta sainkin sen iloisena yllätyksenä Livboxin mukana:) Sitten kun vapaat koittaa testaan lakkaa mutta pelkään kyllä että se kuuluu sarjaan kynsilakkoja, joita poistaessa menee hermot.


Neutrogenan verigreipin tuoksuinen kosteusvoide ehkäisee epäpuhtauksien syntymistä sekä silottaa ja raikastaa ihoa. Se kelpasi hyvin tyttären käyttöön.
Oikein kiva pinkki teemapakkaus oli tällä kertaa ja mukana tuli myös kutsu osallistua Livboxin perustamaan Roosa Nauha-keräykseen  bit.ly/livboxroosanauha.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Tiukan ajatustyön tulokset

Mulla ei ole varaa tuosta vaan tehdä mitään isoja hankintoja hetken mielijohteesta näillä lähihoitajan ansioilla. Välillä kuitenkin saan idean säästää vähitellen johonkin kalliimpaan "haavehankintaan" ja mulla noi laukut tuppaavat olemaan sellaisia unelmien kohteita.
Mä oon tässä sinnikkäästi säästänyt unelmalaukkuani varten, mutta sitten heräsin miettimään pikkuhiljaa että sellainen tuhat euroa laukusta on aika iso investointi ja miten raaskin edes niin arvokasta pikkulaukkua kuljettaa arkikäytössä ( ja mitäpä muuta käyttöä mulla juuri olisikaan).
Niinpä sitten pitkän ajatustyön jälkeen sain nerokkaan ratkaisun ostaa kaksi laukkua vain osalla alunperin suunnitellusta hinnasta:)

Jo aiemmin olen ihaillut Michael Korsin Selmaa ja nyt satuin näkemään siitä uuden tikatun mallin, joka oli juuri sopivan kokoinen myös ihan arkikäyttöön ja se jäi mieleen kummittelemaan kunnes sen sitten Stockmannilta itselleni varasin.




Kuitenkin jäi vielä aukko sille alunperin suunnitellulle pienemmälle mustalle laukulle ja yllättäen kiva uutuusehdokas osui silmiin  jopa hyvällä alennuksella Bootzilta. 







No nyt mulla on kaksi "ihan kivaa" käyttölaukkua, eikä tarvinnut säästää niin kauaa, mutta edelleen ehkä vähän se unelmalaukku jäi kaivelemaan mieltä...