lauantai 27. helmikuuta 2016

Hemmotteluostoksia


Kävin pari viikkoa sitten kaupungilla ostamassa itselleni enemmän tai vähemmän tarpeellisia hemmottelujuttuja lohdutukseksi pitkään jatkuneeseen tautiseen oloon, joka nyt vasta on vähitellen helpottanut.
Mulla on ennestään Urban Decayn ykkösluomiväripaletti mutta oon haaveillut jonkin aikaa myös tästä kolmosesta, jonka nyt hankin samalla kun myös kulmakynän jollaista olin vailla.
Nyt on sitten värejä joka lähtöön.



Kovasti kiitosta saaneen uuden Lumenen tehotiivisteen ostin loppuneen Avonin kasvoseerumin tilalle ja tämä on kyllä miellyttävän tuntuinen ja kosteuttava naamalla, seuraavaksi aion kokeilla saman sarjan yövoidetta kunhan ensin entinen loppuu.


Satuin kävelemään Ruohonjuuren ohi, enkä ole aiemmin pistäytynyt siellä, mutta nyt kiertelin ja löysin tarjouksessa olevan puhdistusvaahdon, joka vielä odottaa käyttöönottoa ja lisäksi konjac-sienen kasvojenpuhdistukseen. Niistä olen paljon lukenut kehuja ja tämä kuivalle iholle tarkoitettu sieni on ollut heti säännöllisesti kasvojen puhdistuksessa mukana ja en tiedä mistä johtuu, mutta ärsyyntynyt ja näppyläinen leuka on nyt ollut paremmassa kunnossa.



Vielä halusin kokeilla jotain vähän kevyempää meikkivoidetta uudessa muodossa kun kylläkin oikein hyväksi kokemani Lumenen BB-voide pääsi loppumaan.
Tässä on nyt uudentyylinen tyynymäinen sieni, josta meikkivoidetta painellaan mukana olevaan levitysvippaan. Tuntuu helpolta, nopealta ja siistiltä tavalta tasoittaa kasvojen väriä ennen töihinlähtöä.

Ja on taas tässä töitä riittänytkin, nytkin on viiden illan putki meneillään, joka tarkoittaa ettei kotona ja muutenkaan tule tehtyä mitään järkevää ja tehokasta sen töissäkäynnin lisäksi.
Huomasin muuten vasta vähän aikaa sitten että mun kännykässähän on ohjelma joka toimii askelmittarina automaattisesti. Parina iltana oon nyt tarkistanut, että sellainen reilu neljä kilometriä tulee käveltyä pelkästään normaalin työvuoron aikana, joten se minimi 10 000 askelta tulee täyteen aika helposti kun laskee lisäksi bussipysäkille kävelyt ja koiranulkoilutuksen ym. askeleet.



keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Leopardi aktivoituu

Talvi on mennyt vähän nallekarhuna melkein talviunien merkeissä, mutta nyt kevään lähestyessä alkaa leopardikin heräillä.
Muistin syksyllä joutuneeni heittämään puhkikuluneet lähinnä koiralenkillä käyttämäni tennarit pois ja tilasin ajoissa uudet odottamaan lumen sulamista. Ja tietysti heti kiinnitin huomioni leopardikuvioisiin aletossuihin. Ehkä niistä on edes alkukevääksi iloa ennen kun pystyy siirtymään balleriinoihin, vaikka heti huomasin että tuossa kiiltävässä reunuksessa oli repale, joten ei tainnut tällä kertaa saada halvalla hyvää ja kestävää.
Ja tänään myös havaitsin harmikseni että mun vanhat hyvin jalkaanmuotoutuneet nilkkurit alkoivat vuotaa ja tulin sukat märkinä kotiin. En kyllä enää viitsi ostaa uusia tilalle siinä toivossa että tulisi aikainen kevät, täytyy sitten syksyllä miettiä mitä tehdä kun noikin on aika kuluneet ja ennenkaikkea liukkaat ja jo suutarillakin käyneet.



Mua ei olisi saanut päästää sinne Marks&Spencerille, koska hypistelin siellä tällaista leopardikoristeltua pussukkalaukkua ja palasin sitten viikon kuluttua hakemaan viimeisen sieltä pois. Heti pääsi kyllä käyttöön ja on pehmeä ja aitoa nahkaa. Mies tietysti taas ihmetteli että mihin mä niin paljon laukkuja tarvitsen, mutta nytkin oon vaihdellut niitä ahkerasti. Kaikki pääsevät käyttöön vuorollaan kyllä, vaikka muutamia suosikkeja kuitenkin löytyy, joihin jämähtää pitemmäksi aikaa.



maanantai 22. helmikuuta 2016

Vähän vaaleampaan suuntaan

Viime kerralla oli vallan mustaa kevätmuotia, mutta nyt päästään jo sentään vähän vaaleampaan suuntaan, vaikkei vielä mitään väri-iloittelua löydy. Pari pientä hankintaa on taas tullut tehtyä, innostuin kun näin bussissa istuessani Cubuksen ikkunassa tuollaisen raikkaan raidallisen ponchon ja palasin myöhemmin sitä hakemaan. Samalla löysin valkoisen nyöripuseron, joka näytti kivalta ja monikäyttöiseltä.



Sellainenkin ihme tapahtui että mä löysin Sokoksen Marks&Spencerin, oonhan mä toki ollut tietoinen jo aikaa sitten että sellainen on avattu, mutta jostain syystä oon aina kiireellä ohittanut sen. Nyt sattui olemaan ylimääräistä aikaa ja kiertelin siellä katselemassa mm. alennuksessa olevia joulukarkkeja jotka pystyin vaivattomasti unohtamaan kun näin allaolevan mekon; kerrankin vähän siistimpi kankainen mekko sopivassa koossa eikä aina joku trikookaapu. Edessä kaula-aukossa on kultainen koristeellinen yksityiskohta ja helma tollain viistottu, jos tästä nyt erottaa.
Hintakaan ei ollut paha, niin että nyt vaan jotain tilaisuutta pitäisi kehitellä mihin tän vois laittaa päälle.


Ja vielä kaiken lisäksi törmäsin siellä korutelineeseen ja ihan pakko oli saada tällaiset kuninkaalliset jalokivet, tosin ei ne tuon mekon kanssa käy kun siinä on jo itsessään koriste, mutta myyjän kanssa naureskeltiin että on niin hieno että tämä kaulassa voi hiippailla vaikka kotonakin;) Ja täytyy nyt tunnustaa että jotain jäi mieleen polttelemaan ja kävin siellä heti uudemmankin kerran mutta siitä lisää myöhemmin...





lauantai 20. helmikuuta 2016

Viimeisimmät instat

Helmikuuhun on mahtunut niin herkuttelua kun arkistakin oloa ja eloa. Avoneita hakiessa syötiin taas pienet jätskiannokset ja laskiaisena maisteltiin kotona Nutellalla täytettyjä pullia, ihan kelpo kilpailija mun suosikilleni mantelimassatäytteelle.
Pullat hommattiin tänä vuonna kaupan pakastealtaasta, alkuvuodesta asti vaivannut flunssa pitkittyneine oireineen ei ole tahtonut parantua ja ylimääräistä energiaa leipomiseen ei ole nyt löytynyt.
Oon koittanut ottaa rauhallisesti erilaisia tulppaani- ja kynttiläyhdistelmiä tuijotellen kun välillä oli voimakkaampaakin rintakipua, mutta taas olen palannut normaalisti töihin kun syytä ei löytynyt vaivoihin.
Honey tykkää välillä makailla taljalla, joka on juuri sopivankokoinen ja muotoinen sille pehmusteeksi.


Honey on pitänyt mulle seuraa tiiviisti sohvalla, se on nyt jostain syystä muuttanut vallan alakerran sohvalle vahtimaan ulko-ovea, eikä nuku meidän kanssa sängyssä öisinkään, vaikka haluttaisiinkin se sinne unikaveriksi niinkuin ennenkin.
Yllätyttiin kun naapurin mummu toi meille ystävänpäivänä tulppaaneja, ollaan asuttu tossa jo monta vuotta ja nyt hän muisti näin, eikä meillä ollut tietenkään mitään vastalahjaksi.
Tortillat maistuu aina vaikkei niin ruokahalua olisikaan ja kyllä yksi Runebergintorttu vuodessa pitää vähintään saada.


Kokeilin itse laittaa bataattiranskalaisia, Idahan meillä niitä on tehnyt ja palaakin taas hetkeksi Suomeen ensi viikolla, että jos vaikka laittaisi niitä herkkuja taas meillekin.
Oli taas aika käydä kampaajalla elvyttämässä väriä ja samalla saan aina kulmat laitatettua kuntoon ja siistiksi. Matkalla ihailin jääveistosta, yhtenä iltana ohikulkiessa huomasin että se oli valaistu ja hienon näköinen pimeässä.
Nykyään meillä saisi olla aina vaan tomaattikeittoa, aiemmin kun kyselin miehen ruokatoivetta niin se oli aina juustomakaronilaatikko ja nyt se on vaihtunut juustoiseen tomaattikeittoon:)



perjantai 19. helmikuuta 2016

Karvat kasvaa kohisten

Mulla ja Honeylla on yhteisiä ominaisuuksia; molemmilla hiukset kasvavat tehokkaasti ja nopeasti. Tässä on lähtötilanne meidän kampauksista puolitoista vuotta sitten kun Honey muutti meille.
Se oli ihan kuin eri koira, luutkin tuntuivat turkin läpi eikä tukka tullut yhtään silmille.
Mulla puolestaan oli hiukset lyhyimmillään varmaan vuosiin. Tuosta kuvan vierailijasta ei ole tuoreita havaintoja miten hänen lookinsa on muuttunut tänä aikana.


Nyt Honeylla on kunnon irokeesi ja pörröinen turkki lämmittämässä talvipakkasilla, eikä luutkaan enää tunnu, sen verran on kiloja tullut lisää tytölle. Syksyllä oli jo harkinnassa viedä se johonkin siistittäväksi, mutta ei sitten viitsittykään talvea vasten ruveta parturoimaan sitä.
Mä kävin juuri tällä viikolla kampaajalla ottamassa uutta väriä peittämään myös ensimmäisiä harmaita hiuksia ja samalla lyhennettiin latvoja, mutta jäi sitä pituutta vielä silti. Mun kampaaja ihmettelikin kun jotkut epätoivoisesti yrittää kasvattaa pitempiä hiuksia, mutta mulla vähän kun huomaamatta venähtää tukka. Tällä hetkellä se saakin rauhassa välillä kasvaa, on niin paljon helpompi pistää kiinni töissä ponnarille tai jonkinlaiselle sykerölle.



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Gastropubissa syömässä

Tähän mennessä on vallan tullut ohitettua tämä hyvinkin arkisen näköinen ruokapaikka Hämeenpuiston laidassa, olisiko siksi että on vähän liian lähellä, se sijaitsee nimittäin lapsuudenkotitalossani.
Nyt kuitenkin päädyttiin parin vanhan hyvän työkaverin kanssa sinne ruokailemaan ja olikin ihan mukava kokemus.


Gastropub Tuulensuu on valtakunnallisestikin tunnettu seurusteluravintola, josta saa hyvää ruokaa pohjautuen Gallialaiseen ruokakulttuuriin. Viihtyisäksikin sitä on kehuttu, mutta vähän mulla oli sellainen tunnelma kuin näyteikkunassa olisi istunut ja kun vielä näkymäkin oli niin perusteellisen tuttu mulle. Ehkä siellä kuitenkin on iltapimeällä tunnelmallisempi vaikutelma.


Ruoka oli oikein hyvää, mä valitsin kuorrutetun kanaleivän ja ystävät wienerleikkeen sekä rohkeammin karitsanmaksaa. Oltiin kyllä kaikki tyytyväisiä annoksiimme.




Tuulensuu on valittu vuonna 2014 vuoden parhaimmaksi olutravintolaksi ja on tunnettu muutenkin runsaasta juomavalikoimastaan. Mulla se puoli kyllä meni hukkaan kun olen makeiden, esanssisten siiderien ystävä ja varovasti kyselinkin mikä olisi kaikista makein siideri heidän valikoimissaan. En ole oppinut vielä juomaan aikuisten juomia, kuten tyttäret aina moittivat ja tarjoilijakin neuvoi että juomalla sen oppii.
Mä oon kuitenkin itse tyytyväinen teinimakuuni ja tuo oli riittävän makea juoma mulle.


Kiva oli pitkästä aikaa tavata ja vertailla kokemuksia uusista työympäristöistämme, siitä on jo kulunut puolitoista vuotta kun meidän yhteinen vanha, tuttu ja turvallinen osasto lopetettiin. 
Mutta tuonne kyllä mielellään menisin uudelleenkin syömään, listalla oli muitakin kiinnostavia annoksia mm. sammakonreisiä vaikken mä taida niistä kyllä innostua, mahtaako niissä olla juuri syötävääkään.


maanantai 15. helmikuuta 2016

Meritähtiapua

Vielä ehdin mukaan Honeyn kanssa auttamaan sen kohtalotovereita Romaniassa tätä kautta, kun ikävä kyllä toimintaansa lopettamassa oleva "Koirakamuille Jeesiä"- yhdistys laittoi myyntiin ison satsin meritähtikoruja. Mä tunnetusti tykkään koruista ja koirista ja mikä sen mukavampi tapa auttaa kun vielä koko rannekorun tuotto menee koirien hyväksi.


Koirakamut ovat toimineet ahkerasti eläinsuojelutyössä järjestäen erilaisia projekteja ja auttaneet luottoavustuskohteita Romaniassa välittäen myös koteja hylätyille koirille. Harmi että he lopettavat toimintansa, mutta löytyyhän sitä onneksi toki muitakin auttamiskanavia jatkossa.



Korun mukana tuli kortti, jossa on  näkyvillä Koirakamujen toiminnan taustalla oleva kaunis meritähtitarina, joka sopii niin hyvin tähän aiheeseen. Välillä oikein sydäntä särkee kun lukee kuvauksia kotia etsivistä koirista ja muutaman kerran olen miehellekin yrittänyt ehdottaa lisää laumanjäseniä, viimeksi juuri eilen kun luin jutun, jossa sisukas pieni mummokoira oli rohkeasti etsinyt turvapaikkaa koiratarhan portilla ja nyt omaa kotia loppuelämänsä ajaksi. Mutta mies vaan pysyy kovana eikä toista koiraa samaan aikaan enää tule:(
Täytyy sitten vaan ajatella niin, että silläkin on merkitystä että Honey löysi tiensä meille ja siitä ollaan yhtä mieltä että jatkossakin koirat tulevat meille samaa kautta mutta ilmeisesti vain yksi kerrallaan...


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Melko mustaa muotia

Mä taisin jossain kohtaa mainita että kesävaatetukseen tykkään lisätä vähän jotain väripilkkuja, mutta vielä en ainakaan siinä onnistunut kun tein tilauksen Junaroselle, josta löytyi ihan kevättä ja kesää ajatellen viisi mieleistä yläosaa reilulla alennuksella.


Tämä ensimmäinen tunika ei ollut ihan täysin musta ja ihastuin kovasti malliin, mutta ikävä kyllä se ei ollut sopivan kokoinen. Uusi  omistaja taitaa  olla jo tiedossa, palauttaminen tuntuu liian vaivalloiselta... Ja sitäpaitsi 17 euron hintaan voisin käyttää tätä itse vaikka ihan yöasunakin jos ei kelpaa ja sovi muille.


Vähän kimallusta piti saada myös mukaan tällaisessa printtipaidassa.


Kuvassa tämä juhlavampi pusero näyttää aika tummansiniseltä mutta ihan musta se on kuitenkin luonnossa. Pitsiä koristeena ja mukavan kevyttä materiaalia.


Ja lisää kimallusta neuleessa, joka on niin ohut että on käyttökelpoinen keväämmälläkin.


Ja sitten vielä poncho, jota olen joskus aiemmin silmäillyt jo normaalihintaisena.
Oon kyllä tosi tyytyväinen saaliiseeni, vaikka sitä kaivattua värikkyyttä näistä ei nyt löytynytkään. Mutta nämä viisi vaatetta tekivät yhteensä sata euroa, ettei mikään paha hinta mun mielestä näille löydöille.
Ehtiihän sitä vielä jotain värikkäämpää esim. helleasua katsella ennen kesää tai sitten käyttää sitä väriä asusteissa.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Helmikuun Livbox

Helmikuussa juhlistetaan ystävänpäivää ja Livboxiin oli kerätty tuotteita vaikka ystävän kanssa testattavaksi. Testattiinkin heti noi ranskanpastillit miehen kanssa kun Panda oli laittanut pakettiin klassikkomakeisiaan, joista on nautittu jo vuodesta 1975 saakka.
Livbox on pitänytkin viime aikoina täysin huolta mun hampaistani; hammasharjoja ja -tahnoja on tullut säännöllisesti, ettei ole juuri itse kerinnyt kaupasta hankkimaan. Karkit oli kyllä nyt vähän tuhoisia hampaille, mutta ei hätää kun on uusi harjakin.


Kokeilin heti geelilakkausta Sally Hansenin tarvikkeilla; kaksi kerrosta värilakkaa ja päälle kovetusaine joka toimii ilman mitään lamppuja. Tuli kyllä oikein kestävä tulos ja kiiltävät kynnet, piti vaan poistaa lakat töihin mennessä, etten tiedä kauanko olisivat loppujen lopuksi pysyneet siisteinä. Sinertävä väri ei ollut kaikista mieluisin mutta Sokoksessa käydessäni huomasin noita värilakkoja puoleen hintaan ja ostin toiseksi vaihtoehdoksi pinkin.


Hiuksille tuli kiiltovoide sekä shampoo, mutta ne  taidan laittaa testaamatta eteenpäin, mä en ole tottunut käyttämään niin paljon erilaisia hiustuotteita ja vanhojakin on jäljellä runsaasti. Shampoon ja hoitoaineen lisäksi säännöllisesti mulla  on käytössä muotovaahto ja hiusöljy, aina tarvittaessa vielä selvittelysuihke ja kuivashampoo ja joskus harvoin lämpösuoja kun innostuu kiharoita laittamaan. Niin ja hiuslakka, mutta en mä sitäkään päivittäin käytä.


Doven tehokkaasti kosteuttava vartalovoide oli mieleinen tuttavuus ja mukavan miedon tuoksuinen.
Apteekkituotteisiin kuuluva Sanexin käsivoidekin pääsi heti käyttöön kun edellinen rasva yöpöydällä veteli juuri viimeisiään. Imeytyy melko nopeasti niin että voi sitä levitettyään pian ottaa käteensä kirjan tai tabletin samalla kun vetäytyy peiton alle. Pakkaus on vaan varsin arkisen näköinen, etten olisi sitä varmaan ikinä sen perusteella ostanut, yöpöydällä esillä olisi kiva pitää jotain vähän ylellisemmän näköistä tuubia.


Lumenen uutta yövoidetta tuli matkakokoinen purkki, sen luvataan tehoavan naamion lailla kosteuttaen ja siloittaen ihoa. Se on selvästi tarkoitettu matkameikkipussiin, koska alkaa mökkikausikin vähitellen lähestyä.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Alkuvuoden kokkailua

Koko alkuvuosi on mennyt vaan flunssaisena ja sairastellessa, joten ruokahalukin on ollut vähän huono ja on ollut vaikea keksiä mitä laittaisi ja huvittaisi ylipäätään syödä.
Aika paljon keittoja ja salaatteja on tullut tehtyä, fetasalaattia useampaankin kertaan kun se on aina vaan yhtä hyvää.
Ja tässä reilun viikon oli mies reissussakin, niin ei yksin viitsinyt itselleen pelkästään mitään ihmeempää laitella.


Täytettyjä paprikoita kokeilin, olivat ihan hyviä ja tuli samalla vähän väriäkin lautaselle, teen kyllä niitä toistekin.


Porkkanainen bataattikeitto oli myös uusi kokeilu ja keitot on kyllä siitäkin helppoja että niitä voi lämmittää useampana päivänä.



Sulatettiin kovilla pakkasilla pakastin ( tai mies sen urakoi ) ja samalla tein mustikoista mustikkakukkoa, kun teki mieli jotain jälkiruokaa. En kyllä käyttänyt ruisjauhoa kun vaikuttivat vähän vanhentuneelta, mutta sopi siihen hyvin hiivaleipävehnäjauhokin, vaniljakastike kruunasi annoksen.


Pihviä tehtiin tammikuussa kerran ja kokeiltiin porsaan ulkofilettä pippurikastikkeen kanssa, sekin oli oikein maukasta, ei sen pihvin aina tarvitse nautaa olla. En muista koska oltaisi viimeksi syöty pakasteranskalaisia, mutta nyt tuli niitäkin paistettua.


Tässä tällainen sekalainen kokoelmalautanen siltä ajalta kun mies oli matkalla.


Juustoinen tomaattikeitto on tän hetken lemppariruoka, sitä teen melko useinkin.


Valion reseptisivuja käytän usein ja etsiskelen sieltä kiinnostavia ohjeita, joita talletan sinne omaan keittokirjaan. Tämä juustoinen arkisalaatti on sieltä kotoisin, lisäsin vaan pähkinöitä joukkoon ja tein myös ohjeeseen kuuluvan sinappikastikkeen turkkilaiseen jogurttiin. 


Pakkaspäivän tacokeitto on uusin ruokalaji, jostain blogista sen huomasin ja sitä tuli iso kattilallinen useammaksi päiväksi, pinnalle ripoteltiin höysteeksi juustoraastetta ja tacolastuja. Oliivit jätettiin pois kun ei niistä niin välitetä. Tätä kyllä pitää tehdä toistekin kun kaikki taco- ja tortillaruoat maistuvat meille:)

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Avonin ostoksia

En ihan jokaisesta Avonin kuvastosta nykyään tilaa kun ei olla enää samassa paikassa töissä kaverin kanssa, joka niitä myy mutta aika usein kuitenkin. Samalla on hyvä syy treffata kaupungilla ja vaihtaa kuulumisia kun hän toimittaa mulle tilaamani jutut.
Puuterit mulla on tällä hetkellä loppumassa, tavallista irtopuuteriakin olisi ostoslistalla mutta otin nyt alkuun kokeeksi kauniinvärisiä puuterihelmiä, jotka tasoittavat ihon sävyä.



Mun ihan vakituotteeni ja suosikkini on tämä silmänympärysvoide, josta yläluomelle levitetään geeliä ja alaluomelle voidetta. Tätä mä tilaan aina uudestaan ja nyt Lindakin otti kokeeksi kun oli hyvässä tarjouksessa. Tämän luvataan kiinteyttävän silmänympärysihoa ja ehkäisevän tummia silmänalusia ja oon kyllä tykännyt.



Jalkavoiteet on käytössä päivittäin ja vielä löytyi tätä jouluista herkullisen suklaantuoksuista rasvaa alennettuun hintaan.


Tilasin pari erilaista silmänrajauskynää, koska haluaisin oppia tekemään jonkinlaisia rajauksia yläluomelle. En oo koskaan kovasti harjoitellutkaan ja hommaa vaikeuttaa se kun ei näe mitään nykyään edes lähelle eikä kauas... En oikein tiedä mikä olis aloittelijalle hyvä; joku tussi vai tavallinen kynä mutta kokeilen nyt näitä kun vaan saan aikaiseksi.