tiistai 25. huhtikuuta 2017

Pitsiä

Mulla saattaa joskus homma vähän karata käsistä varsinkin kun vanha työkaveri sai mut houkuteltua tilailemaan Wishltä. Eettisyydestä ja laadusta nyt en ala tässä selittämään, mutta valtaosa ostoksista on ollut oikein onnistuneita ja säännöllisessä käytössäkin nyt kun vaatteista puhutaan. (Oon siis tilannut paljon muutakin).
Ajattelin että kesäksi joku musta pitsipusero olisi kiva hankkia ja kuinka ollakaan eksyin selailemaan Wishin valikoimaa ja sen yhden mustan paidan sijasta tilasin seuraavanlaista:


Pitsimäinen yläosa vähän peittämään alleja tarpeen vaatiessa.


Musta pitsikuvioinen pusero.


Toinen musta pitsipusero rennomman ja väljemmän mallisena.


Kolmas musta pitsipaita lyhyempää mallia.


Ja vielä yksi valkoinen pitsitoppi kaiken kukkuraksi.
Kaikki olivat sopivan kokoisia ja en tiedä olisinko samalla hinnalla saanut edes yhtä laadukasta paitaa kotimaasta. 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Brunssilla Café Pispalassa

Jatketaan nyt heti perään toisella ruoka-aiheisella jutulla. Oon sitä puhunutkin, että haaveena on ollut päästä joskus johonkin brunssille. Vesi kielellä olen katsellut blogeissa toisten herkullisia aamiaiskuvia, mutta en ole itse koskaan ollut missään ulkona brunssilla, ellei jotain laivan aamupalapöytiä lasketa mukaan.
Nyt oltiinkin suunniteltu Amandan kanssa että heti vaan kun löytyy harvinainen viikonloppuvapaa molemmilta, niin varataan meille pöytä suositusta Café Pispalasta. Siellä siis brunssia on tarjolla ainoastaan viikonloppuisin.


Vielä ei ollut terassikelien aika, räntää kun on sadellut ajoittain lähes joka päivä viime viikkoina. Sisällä oli kuitenkin viihtyisät tilat ja pöytävaraus olikin tarpeen, sillä jokaisessa pöydässä näytti olevan varauslappu.



Päädyttiin kumpikin pannukakkubrekuun, johon kuului alkuun hedelmäkulho ja sen jälkeen annos, johon molemmat valittiin munakokkelin kylkeen pekonia eikä bratwurstia. Pannukakut olivat kuohkeita ja herkullisia, päälle valutettiin siirappia ja kyllä tästä annoksesta tuli vatsat kunnolla täyteen.
Tilattiin vielä harvinaisen juhlahetken kunnaksi Mimosa-maljat ruokajuomaksi veden lisäksi.



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Viimeisimmät ateriat

Viime aikoina on syöty seuraavanlaisia ruokia, vaikka kuvista näköjään loistavat poissaolollaan keitot (se on useinmiten kuitenkin se tomaattikeitto, josta ei joka kerta viitsi ottaa kuvaa):
Lapsuudesta asti on yksi lempiruokia ollut stroganoff, jossa olen ajan säästämiseksi käyttänyt valmista naudan suikalelihaa. Tätä ei miehen mielestä voisi olla riittävän usein, ennen se juustomakaronilaatikko jota aina toivottiin, mutta nyt on lajike vaihtunut.


Myös banaanibroileri on kulkenut vuosia ruokalistalla, tykkään broilerin kanssa banaanin, maissin, sitruunamehun ja curryn yhdistelmästä ruokakermakastikkeessa.


Näistä aineksista sekoittelin itselleni tacosalaattia useampana päivänä peräkkäin kun mies oli matkalla.


Tässä on uuniperuna kinkkukermaviilitäytteellä, etsin ohjeita ja löysin hyvän, jolla saa ihan mukavasti ja helposti kypsennettyä vaikka vaan yhden uuniperunan itselleen kerrallaan mikrossa noin viidessä minuutissa, eikä tarvitse uunissa paistaa tuntia, jos ei ole paikalla enemmän syöjiä.


Sushia en laittanut itse, mutta sitä on silloin tällöin kiva hakea annos kotiin.


Kokeilin jotain cheddarkanapoppiksia, mutta Honey sai niistä suurimman osan, eivät olleet mitään erikoisia.


Mun erikoisherkkua on kukkakaaliparsakaaligratiini Koskenlaskijalla, sitä syön ihan pelkästäänkin ja välillä kylmänäkin suoraan uunivuoasta jääkaapista.


Valmis kaupan broilerisalaatti, erikoisuutena persikanpalat, oli ihan hyvää vaihteeksi.


Ajan kanssa pääsiäisenä hauduttelin porsaansuikaleita ja lisäsin pataan aurajuustoa, herkkusieniä ja hillosipulia ja jotain juustonmakuista ruokakermaa. Tätä riitti useammaksi kerraksi.


Innostuin niin siihen uuniperunoiden kypsentämiseen mikrossa, että tein niitä taas vaihteeksi savulohitäytteellä.


Tortilla sai täytteekseen vaihteeksi broileria ja muita asiaankuuluvia lisukkeita.


Aina joskus yleensä iltamyöhään innostutaan paistamaan pihvit, tällä kertaa tarjottuna maustevoin kanssa, vaikka pippurikastike onkin ihan parasta. Mä en tahdo onnistua noiden pakastetikkuranskalaisten kanssa pakkauksen ohjeista huolimatta sitten millään; ensin eivät kypsy ja saa ollenkaan väriä ja lopulta ovat kovia korppuja. Oon kokeillut kiertoilmalla ja ilman ja aina yhtä hankalaa, mutta onpahan syöty silti.


Nyt sitten aletaan odotella jo grillikautta!




tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäiskuvia

Pääsiäisenä mulla oli sattumalta melkein kuin pieni loma; lopetin yövuorot torstaina aamulla ja jatkoin valvomista taas uudelleen maanantai-iltana.
Oli hyvää aikaa mökkeillä, tosin pihatyöt ja sellaiset jäivät pakkassäiden vuoksi tulevaisuuteen ja lisäksi olin vielä kuumeessakin.
Tuli sitten kunnolla rentouduttua, lueskeltua ja herkuteltuakin.
Järvi oli vielä jäässä ja saatiin kuunnella sen kovaäänistä pauketta ja kolinaa, jännä ja uusi kokemus mulle. Ainoa mikä vasta vihersi oli pihapiirin havukasvit, muita kevään merkkejä ei vielä näkynyt.
Mutta oli kiva rauhoittua, poltella kynttilöitä ja maistaa kevään ensimmäiset takkamakkarat.
Kyllä se kesäkin sieltä vielä tulee.













sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Terveiset Etelä-Amerikan kiertueelta

Mies sai tämän vuotisen kaukomatkansa jo maaliskuussa tehtyä eläkkeellä olevan työkaverinsa seurassa ja tällä kertaa reissu suuntautui Etelä-Amerikkaan. Tärkeimpänä määränpäänä matkalla oli nähdä Kristus-patsas, koska mm. Kiinanmuuri ja Sydneyn oopperatalo on jo käyty katsastamassa.


Buenos Airesissa joka puolella välittyy Eva "Evita" Peronin elämä ja historia, rakennusten seinissä oli hänen kuviaan ja hautamuistomerkki on suosittu nähtävyys varsinkin sen jälkeen kun hänen ympäri maailmaa mm. Italian ja Espanjan kautta kulkenut ruumiinsa pääsi vihdoin synnyinmaansa lepoon.
Koko La Recoleta-hautausmaa on hienoin hautausmaa, jolla mies on vieraillut, se on kuin pieni kaupunki. Siellä kujia reunustavat suuret mausoleumit ja patsaat.



Mielenkiintoinen näky oli yleisessä puistossa oleva kukkapatsas, joka yöksi sulkeutui ja aamulla taas avasi terälehtensä.


Maineikkaan jalkapallostadionin edessäkin tanssittiin tangoa, siltä ei voinut välttyä tanssin synnyinmaassa juuri missään.

Tangolla rahastettiinkin vähän joka paikassa, mies osti hänelle tyrkytetyn kuvan itsestään parkettien partaveitsenä.



Miehet tekivät vuorokauden mittaisen retken laivalla Uruguayn puolelle Montevideoon, jossa köyhyys tuli eniten esille näistä matkakohteista.
Ensimmäisessä kuvassa on yksi upeimpia rakennuksia, joita mies on koskaan nähnyt. Alunperin talossa on ollut hotelli ja nykyään se on käytössä toimisto- ja asuinrakennuksena ja sinne pääsi myös maksua vasten tutustumaan esittelykierrokselle.



Rio de Janeiro on upean näköinen kaupunki, mutta etenkin merenranta on hyvin saastunut, vedestä ei voinut suurinpiirtein nousta ilman että olisi ollut joku muovipussi päässä tai muuta roinaa ympärillä.
Lisäksi rikollisuus on yleistä ja kulkeminen on turvatonta, siellä lähti ketjukin suoraan kaulasta.
Mm. faveloitakin oli syytä katsella vaan kauempaa.



Kristus-patsas ( Cristo Redentor) on koko Brasilian tunnetuin nähtävyys. Se seisoo Corcovado-vuoren huipulla 38 m korkeana ja katsoo Rion keskustaan suojellen kaupunkia. Patsas luetaan yhdeksi nykyajan seitsemästä ihmeestä ja on Brasilian symboli.
Viimeinen kuva on patsaan yhteydessä olevasta pienestä kappelista.


Rion keskustassa sijaitsi erikoisen mallinen Catedral de Sao Sebastianon kirkko, jonka pihassa seisoi äiti-Teresan patsas. Kirkkoon mahtuu jopa 5000 henkilöä kerralla.
Maracana-stadion oli myös pakollinen käyntikohde, siellä oli sekä vuoden 2014 jalkapallon mm-kisojen että vuoden 2016 olympialaisten päänäyttämö, mutta nykyään se on jo pahasti rapistunut.


Sokeritoppavuori kohoaa melkein 400 m. korkeuteen ja on saanut nimensä muotonsa perusteella. Kahdella eri hissillä pääsi vuoren huipulle ihailemaan maisemia.

Näkymä hotellin parvekkeelta.



lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kuulumisia

Mitään erikoisempaa ei ole tullut tehtyä viime aikoina, töissäoloa vaan ja vapaapäivät menee liian nopeasti. Erehdyin taas kerran kokeilemaan ulkomaisia mansikoita, mutta nytkin ne oli melko kovia, raakoja ja mauttomia vaikka aina ulkonäkö houkuttelee ja hämää.
Aurinkokin on sentään pilkahdellut, vaikka lunta ollut ilmassa viime päivinä ja kylmä tuuli puhaltanut.
Ostin itselleni kukan, joka toivottavasti kestää jonkin aikaa mun hoidossani ja usein kaupungilla käydessäni poikkean myös Vihkokauppaan tutkimaan uusinta tarravalikoimaa ja ainahan sieltä jotain mukaan löytyy.
Mulla kulkee passi aina laukussa mukana henkilötodistuksena ja sille löytyi uudet suojakuoret Wishiltä entisten kuluneiden tilalle.


Honey oli pari viikkoa hoidossa mummilla ja ukilla kun mies oli matkalla, ja mietittiin jo mahtaako se enää kotona viihtyä kun oli saanut kyläpaikassa niin hyvää palvelua, eikä ukki olisi enää tainnut siitä malttaa luopuakaan... Mutta Honey saa taas mennä välillä lomailemaan, varsinkin kun mun jalkani ei tahdo ylimääräistä kävelyä sietää.

Olin mökillä pari päivää, se on paras paikka mennä huilimaan yövuorojen jälkeen. Sammakkoprinssi loikkasi kesää odottelemaan kannolle ja mun uusi tuliaispöllöni pääsi myös porukoihin mukaan.
Honey on hyvä unikaveri, tosin se ei tahtoisi tulla ollenkaan peiton alta pois.


Lumet olivat jo aika hyvin sulaneet ja nyt pääsiäisen aikaan ei ole enää sitäkään vähää jäljellä.
Pyöräilykausi alkoi ja alkuviikosta viimeisetkin hiekat siivottiin pyörätieltä. Näpit vaan on olleet niin jäässä polkiessa, ettei tarpeeksi lämpimiä hanskoja ole tahtonut löytyä omista kätköistä.

Virallinen pääsiäiskausi alkaa joka vuosi kun naapurintädin munapuu puhkeaa kukkaan. Täti on entinen lastentarhanopettaja ja panostaa aina koristeluun.
Ensimmäinen ja ainoa leskenlehti löytyi muutama päivä sitten kun silmä kovana tarkkailin Särkänniemen mäkeä kotiin kävellessäni, se on myös jokavuotinen odotettu juhlahetki.



keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kevyet kevätaskeleet

Näissä kuvissa maassa on vielä ohuelti jäätä ja uudet tennarit vasta odottavat pääsyä käyttöön. Nyt ollaan tällä hetkellä jo siinä vaiheessa että vaikka välillä tuiskuaakin räntää ja myrskyää, niin mustat kengät ovat kuitenkin olleet jalassa.
Huomasin hyvissä ajoin, että viimevuotiset tossukat alkoivat olla jo entisiä ja tilasin Zalandolta kahdet vähän erityyliset jalkineet. Molemmissa mä suosin näköjään tyylilleni uskollisena taas kimallusta. Tarkoitus oli valita toiset tennarit valkoisina, mutta sitten mietin että ovat niin mahdottoman arat likaantumaan.





Viikko sitten aloitin työmatkapyöräilyn, vaikka osa reitistä onkin vielä hiekoituksen peittämä. Toivotaan etteivät renkaat ehdi puhjeta ennen kun ne sorat siivotaan pois, muuten kun on taas niin kiva että pääsee kulkemaan välittämättä aikatauluista, alkaa olla myös valoisaa pian iltavuorostakin kotiinpäin polkiessa ja jalassa on kevyet kevätkengät.

Muuten nämä blogihommat ovat viime aikoina vähän tökkineet, mun kovassa käytössä ollut iPadini alkaa vedellä viimeisiään; blogien lukeminen ja kommentointi ei sillä onnistu enää ollenkaan, menee ikuisuus odottaa että saa jonkun sivun lopulta auki.
Lisäksi mä oon niin äärimmäisen toope teknisesti etten saa tällä hetkellä edes otettua kuvia kameralla, koska jostain syystä ne eivät enää suoraan läppäriltä siirry iPadille, jolla oon aina ihan yksinkertaisesti kirjoitellut postaukset. Oon nyt ottanut vaan kännykkäkuvia, eikä ole ollut aikaa ja viitseliäisyyttä tutkia miten saisi homman taas pelaamaan.

Kuvia ja ideoitakin olisi mutta nyt on vaan ollut jotenkin väsymystä ilmassa ja pitkiä työputkia, jolloin ei edes saa aikaan mitään järkevää. Mutta edessä on onneksi vähän runsaammin vapaita pääsiäisen ansiosta ja ehkä uusi iPad viimeistään kesällä tulee hankittua, niin helpottaisi sekin taas elämää tämän harrastuksen suhteen.