keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kalenteri-innostus jatkuu

On kyllä vaarallista seurata Kalenterimanian Facebook-sivuja, siellä kun on aina toinen toistaan hienompia ideoita ja kuvia kalenteriaskarteluun liittyen.
Niinpä sitten mullekin kävi niin, ettei yksi kalenteri enää riittänyt. Mulla on tuo Happyplanner, jota oon innolla käyttänyt ja koristellut, mutta se on niin painava ja iso, ettei sitä jaksa kuljettaa laukussa mukana.
Aloin etsiä pienempää mukanakuljetettavaa kalenteria ja kävin juttelemassa mukavan Sandy Talarmon kanssa Hämeenpuiston vihkokaupassa ja sainkin onneksi käytännössä huomata, että Carpe Diem, jota olin vähän harkinnut oli sekin liian iso.

Sandy lupasi tilata loppuvuodesta Color Crush-kalentereita, ja jäin odottelemaan vielä. Olin kaavaillut kullanväristä mallia kun kerran kimalluksesta tykkään, mutta ikävä kyllä ne olivatkin sitten loppuunmyytyjä. Onneksi Sandy kertoi että hänellä oli juuri sellainen malli, jonka hän oli hankkinut itselleen käytettynä eikä sitä innostunut ottamaan omaan käyttöön ja siitä sitten sovittiinkin kaupat.

Mukana tuli paketti josta löytyi kalenterisivut, välilehtiä yms. käyttämättömänä ja otinkin onnellisena uuden kalenterini käyttöön vuoden alusta. Päädyin sellaiseen tulokseen, että kun ison kalenterin kanssa olen "luovempi" ja käytän enemmän värejä, niin tässä pienemmässä versiossa pitäydyn vaan kullassa, mustassa ja valkoisessa koristelujen osalta, ettei tule liikaa stressiä ideoida jatkuvasti kahta eri viikkonäkymää. 

Nyt onkin tilauksessa iso satsi kullankimaltavia tarroja, joita odotan sormet syyhyten ja sopivia teippejä vielä pitää haalia lisää kunhan tässä kerkiää.







maanantai 26. joulukuuta 2016

Välähdyksiä joulusta

Siinä se joulukin hujahti ohi ja jotain joulutunnelmaakin sentään oli, vaikka suurimman osan ajasta lepäilin vaan niin että jaksoin töissä valvoa. Oli aika raskaat yöt, koska piti olla vielä tavallistakin valppaampana, meillä kun oli yksi asukas saattohoitovaiheessa.
Mutta loppujen lopuksi kaikki tytötkin pääsivät kotiin joulunviettoon, tosin vähän porrastetusti; Linda ja Vili viettivät pari päivää välissä Vilin perheen luona. Ja Idan tuloa saatiin jännittää, meinasi koko reissu viime hetkellä peruuntua kun Maltalla oli juuri lentokonekaappaus, mutta pääsi kuitenkin lähtemään vaikka lento myöhästyi ja oltiin jo melkein varmoja ettei tulekaan Suomeen.



Amandan tekemä kolaa ei kuvissa näy, se meni nopeasti parempiin suihin.




Honey ei arvostanut ollenkaan omaa lahjaansa, mutta mulle tytöt osasivat ostaa kivat lahjat; leopardijuttuja ja käsivoiteita, joten ihan nappiin meni.




Joulukukkia mies innostui tuomaan työpaikan puutarhalta enemmänkin ja oikeastaan nyt vasta ehdin istahtaa, sytyttää kynttilät ja katsella kuusta ja ihailla kukkia kotona, kun toiset jo siirtyvät arkisempiin puuhiin.
Mä rauhoitun joulunviettoon täällä vähän jälkijunassa ja uuden vuoden taas valvonkin vaihteeksi töissä.





torstai 22. joulukuuta 2016

Jouluvalmisteluja

Vähän on jääneet jouluvalmistelut viime hetkille, esimerkiksi joululahjaostoksilla olin vasta eilen, koska odotin viimeiseen saakka jos oltaisi vielä yhdessä ehditty kaupungille.
Syy meidän taannoiseen mökkiretkeen oli portaiden hiominen ja maalaus, ne olivat karmeassa kunnossa Kaapon tallusteltua niissä monta vuotta jyhkeiden kynsiensä kanssa.
Samalla vaihdettiin valkoiseen väriin, joka tuo kivasti valoisuutta ja keveyttä kotiin. Vielä kun saataisi tummaa puuta olevat ikkunanpuitteet maalattua valkoisiksi, mutta se värinvaihdos taitaa olla edessä muutenkin lähivuosina ikkunaremontin yhteydessä.



Saatiin sovittua jokavuotinen joulupuurolla käynti mummin ja ukin luona, tosin päästiin paikalle vasta yhdeksän aikaan illalla. Porukasta puuttui vaan Ida, joka lentää Maltalta vasta jouluaattona mutta sen sijaan oli uutena jäsenenä mukana Amandan poikakaveri.
Syötiin taas maailman parhaita mummin tekemiä karjalanpiirakoita ja riisipuuroa joulukauden aloittamisen kunniaksi. Linda jo kesällä olikin vähän mukana piirakanleipomisopissa, että perinne siirtyisi eteenpäin.


Kotona pääsivät Linda ja Vili öisiin kinkunpaistohommiin upouudella uunilla ja Honey toimi tietysti paistomestarina tiiviisti mukana. Kinkku onnistui tosi hyvin, vähän jo maisteltiinkin kun saatiin se uunista. Muuten onkin ollut sitten vähän kaaosta, kun viime perjantaina tuotiin uusi hella vanhan tilalle, jossa toimi vaan kaksi levyä ja uuninluukku ei pysynyt enää kunnolla tiiviisti kiinni. Mä jo kaupassa sanoin että ei viitsi ottaa induktioliettä, koska sitten joutuu uusimaan kaikki kattilat, mutta myyjä sai puhuttua ja vakuutettua että mun kattilat kyllä käy, kuulemma ei kenelläkään ole enää vanhoja ohutpohjaisia kattiloita.
Mulla oli siinä heti monta työiltaa ja kokeilin kattiloitani sitten vasta maanantaina illalla myöhään kun työkaverin kanssa oltiin aiheesta juteltu ja eihän yksikään niistä toiminut. 
Saatiin sitten onneksi Gigantista vielä kaupan päälle yksi kattila, että pääsin lanttuja keittelemään, mutta sen sijaan taas ne kattilat, joita lähdettiin ostamaan olivat kaikki loppuneet Stockmannilta ja verkkokaupastakin löytyi vain yhtä kokoa, jota nyt odotellaan ja mennään ilmeisesti joulu yhdellä kattilalla.
Meinaa hermo mennä kun ei tässä nyt olisi ehtinyt alkaa kattiloiden kanssa säätämään. Ja se olisi huomattavasti helpottanut jos olisi sanottu, että vanhojen kattiloiden toimivuuden voi testata kokeilemalla tarttuuko magneetti niiden pohjaan, eikä puhua paksupohjaisista kattiloista.


No nyt on lanttulaatikko paistamista vailla valmis ja huomenna ehtii vielä vähän siivoilla. Komea amaryllis tuli miehen työpaikalta ja hyasintteja pitää vielä levitellä tuoksua tuomaan, kuusi onkin yleensä haettu aina vasta aatonaattona. Että eiköhän tässä vielä ala joululta näyttää.
Mulla alkaakin huomenna yövuorot ja valvon koko joulun, joten menee kyllä tämä joulu aika rauhallisissa merkeissä kun kotona melkein vaan tulee nukuttua ja syötyä. 
Rauhallista joulua kaikille!



lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulukuun kuvia

Enää viikko jouluun, nyt aika on kulunut tosi nopeasti ja tuntuu vähän siltä, että suurin osa hereilläoloajasta on tullut vietettyä töissä ja sielläkin toki tehdään kovasti jouluvalmisteluja.
Pipareita leivottiin asukkaiden kanssa, mä ehdin mukaan vasta kun koristeluvaihe oli meneillään. Tytöt arvostelivat kuvista tummaa paistotulosta ja koristelua, mutta meillä töissä taisi tärkeintä olla se piparkakkujen tuoksu, taikinan maistelu ja se, että aika moni saatiin koottua saman pöydän ääreen. Toiset painelivat muotilla pipareita ja koristelivat ja toiset taas olivat mukana katselemassa.
 
Joulukoristeitakin on pikkuhiljaa otettu lisää esille, yksi iltapäivä kiinniteltiin urakalla sinitarralla seiniin ja oviin ahkeran omaisen paikanpäällä kartongista leikkelemiä tonttuja ja muita kuvioita. Parhaiten pysyvät paikoillaan katossa ja seinissä olevat koristelut.
Myös itsenäisyyspäivänä oli esillä sinivalkoinen kukkakimppu ja lippu, jotka saivat olla ihme kyllä rauhassa.

Joulukuun alussa oli ensimmäistä kertaa ohut jääpeite rannassa, mutta nyt vasta on järvi jäätynyt laajemminkin. Surullisena sekä pöyristyneenä jo sai seurata uutisista, kuinka joku retkiluistelija oli ehtinyt hukkua. Mun ei tulisi mieleenkään mennä tuonne jäälle seikkailemaan, kun ei ole ollut kunnon pitempää pakkaskauttakaan vielä. Siinä vaiheessa on usein aloitettu jäällä ulkoilu kun jo traktorilla on aurattu sinne retkiluistelurataa.


Yövuoroon mennessä ihailin pysäkillä kauniita jääkukkia.

On sitä vapaallakin ehditty olla, vaikka siitä huolimatta jouluvalmistelut ovatkin vielä aika vaiheessa. Pari pellillistä lihapiirakkaa sentään on jo pakkasessa ja siitä oon kyllä itseeni tyytyväinen.
Kolme päivää vietin ihan hiljaiseloa mökillä Honeyn kanssa nukkuen mm. pois yötyön jälkeisiä univelkoja ja luin joululehtiä ja kirjoja kaikessa rauhassa sillä aikaa kun kotona touhusi remonttimies, jonka työn tuloksesta kuvia tulossa tännekin.  Olin paljon yksikseen, koska mies oli enimmäkseen töissä mutta ajeli sinne kuitenkin mökiltä käsin, koska matka on ihan kohtuullinen 45 km.


Honey osaa taitavasti valita pehmeimmät ja lämpöisimmät paikat, mökilläkin se vietti paljon aikaa peiton alla huppukuurussa. Kotona tyynyjen päällä on paras lepopaikka, vaikka sieltäkin saattaa kierähtää pois kun tarpeeksi sikeästi kuorsaa.

Töissä saa kyllä välillä nauraa ja hämmästellä asukkaiden ehtiväisyyttä, siivouskomeron ovi oli unohtunut lukita ja eipä aikaakaan kun itsenäisyyspäivämaljakko oli aseteltu sinne silmän iloksi ja ihme kyllä vieläpä ehjänä. ( Tosin täytyy ihan rehellisesti sanoa, että on kyllä paljon myös niitä hetkiä kun ei todellakaan naurata heidän touhunsa. )

Eilen oli aamupäivällä omenapuussa kova kuhina, kun tilhet äkkäsivät sinne roikkumaan jääneet ryppyiset omenat ja tekivät niistä nopeasti selvää. Oli kiva katsella niiden hyörinää ja lepatusta ja huomasin että naapurikin hääri ulkona kameran kanssa ikuistamassa tapahtumaa.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Pienet kosmetiikkaostokset

Vaikka Livboxin tilaaminen jäikin tauolle, ei silti kosmetiikkaostoksilta pääse välttymään. Tosin kulutus nykyään mm. suihkutuotteissa on todella vähäistä siihen verrattuna, kun meillä vielä joskus asui neljä naisihmistä saman katon alla. 
Nyt sattui kuitenkin varastotkin loppumaan ja päädyin ostamaan suloisen jouluisen suihkusaippuan, josta jouluvieraatkin pääsevät nauttimaan. Hinta oli kylläkin jotain 17 euron paikkeilla, ettei näitä kyllä jatkossa helposti tule hankittua.


Avonin joulutilausten joukossa mulle itselleni tuli vartalovoide kivassa purnukassa.


Mä oon usein mainosten orja ja nytkin oli pakko ostaa kokeeksi Glamglown huulirasvaa, joka sekin oli melko hintavaa. Mutta mä ikuisesti metsästän sellaista täydellistä huulivoidetta, jota ei tulisi tarve koko ajan lisäillä, enkä sellaista ole vielä löytänyt. Hydracolorin värilliset huulivoiteet ovat lähimpänä täydellisyyttä kun niitä huulipunasudilla levittää kunnon kerroksen.
Tässä kuitenkin on tyylikäs pakkaus ja otan tuon kiiltävän hopeapallon koekäyttöön pikimmiten.
Piti vielä mainita, että muutkin olivat sen hoksanneet ja ostinkin viimeisen kappaleen Sokokselta, eikä niitä kuulemma enää ennen joulua saada lisää. Mutta jos toi osoittautuu hyväksi niin varmaan jatkossa saa taas täydennystä.





lauantai 10. joulukuuta 2016

Tutustumisretki mökille

Nyt on tullut aika vähän esitellä uutta mökkiä; avaimethan saatiin käteen lokakuun 20. päivä ja sen jälkeen ollaan vähitellen hommattu ja kuljetettu sinne tavaraa, niin että keväällä se olisi jo valmiina asumiskunnossa. Nyt kävi kuitenkin niin, että meillä kotona tehtiin pientä remonttia ja piti olla muutama päivä poissa jaloista, joten päästiinkin jo kunnolla mökkeilemään tämän vuoden puolella.
Mies kulki sieltä käsin töissä ja mä rentouduin Honeyn kanssa metsän keskellä uneliaasti valvomisvapaita viettäen.

Tästä tullaan portaita alas pienen siistin ulkohuoneen ohitse. Auto pitää näin talvella jättää vähän kauemmaksi ja se tietää kassien kantamista, mutta se nyt on enää pientä kun sinne on huonekalujakin kuljetettu. Ja pulkka oli myös hyvänä apuvälineenä meillä näillä keleillä.


Näkymä portaita tultua mökin terassille, tosiaan nyt ei ympäristö ollut oikein edukseen ja valoisaa aikaa on muutenkin niin vähän, että suurimmaksi osaksi viihdyttiin tällä kertaa sisätiloissa.


Ranta ja saunarakennus ovat näin lähellä, enkä uskaltanut käydä siellä suunnassa ollenkaan, koska ajattelin jään olevan vielä niin ohutta ettei Honey vaan innoissaan ryntää sinne ja molskahda veteen. Pimeää oli tosiaan joka puolella, ainoat valonpilkahdukset näkyivät vastarannalla olevasta maalaistalosta.


Grillikatos saa odotella kesää vielä. Toi patsas luultavasti kesäksi poistuu, Amandan mielestä se muistuttaa Harry Potterin Kalkarosta.


Sisätiloihin on saatu hankittua nyt kaikki huonekalut, muuten on vielä vähän keskeneräistä; puuttuu mm. verhoja ja keittiötavaroita ja kaikenlaista muutakin pientä vielä pitää hommata ennen kesää, mutta kyllä siellä nyt jo pystyi olemaan ja tarkenikin hyvin ilmalämpöpumpun ja lämpimän vaatetuksen ansiosta.
Tässä vähän kuvia; tilat ovat pienet mutta viihtyisät ja säilytystilaakin on tyhjänä vielä vaikka kuinka paljon. Takasta ei nyt tullutkaan yhtään kuvaa, mutta se on tarkoitus maalata vielä talven aikana.





Uusi jenkkikaappi tms. pitää myös hankkia keväällä, mutta kyllä vanha jääkaappi nyt vielä toimi tässä vähäisessä käytössä, vaikka ikävä kyllä ei siinä ole pakastelokeroa. Itse asiassa siellä on kaksi jääkaappia päällekkäin, eikä kummassakaan mitään pakastusosaa. Mikrossa lämmiteltiin syötävää ja säästettiin tiskiä.



Saunarakennus on ihan kylmillään ja vielä laittamatta kuntoon, siellä puusohva odottaa kevättä ja kokoamista laatikossa.
Peseytyminen nyt oli vähän haastavaa kun järvi on jäässä, mutta kyllä lähihoitaja keinot keksii; aika käteviä olivat vauvoille tarkoitetut puhdistusliinat ja olihan meillä kanisterissa kotoa tuotua vettä. Sitä vaan on niin tottunut käymään joka päivä suihkussa, että ihan hyvä totutella vähän alkeellisempiin oloihinkin ja kesällä voisin kuvitella olevani järvessä likoamassa vähän väliä.
Että kaikenlaista puuhastelua tulee jatkossa riittämään kunhan vaan tästä talvesta ensin selviydytään.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulun odotusta

Väkisinkin on pikkuhiljaa tullut tehtyä pieniä jouluisia hommia jo ihan tavankin vuoksi, vaikkei se joulu enää ole samanlainen iso juttu, kuin tyttöjen asuessa kotona ja ollessa pieniä. Ja melkein viime päiviin saakka oltiin siinä uskossa ettei mitään isompaa joulunviettoa järjestetä, etenkin kun mulla on siinä yövuorot, mutta yllättäen Ida ilmoittikin saaneensa hankittua edulliset liput ja tulee Maltalta muutamaksi päiväksi kotiin.

Savulohi perunamuusin kanssa on nykyään yksi ihan mun lempiruokiani ja lohta on jouluksikin tilauksessa kun Ida ei syö nykyään enää lihaa.

Iltaisin olen sytytellyt kynttilöitä ja kaikki joulukynttelikötkin kaivettiin esille jo marraskuun lopulla.

Kävin ostamassa joulutarroja ja olen koristellut kaikki joulukuun kalenteriaukeamat jouluisilla kuvilla ja teksteillä. Ja jouluista kevyttä luettavaa löytyi myös sopivasti kirjastosta.


Teki mieli pitkästä aikaa lättyjä, viimeksi varmaan kesällä oon muurinpohjalättyjä syönyt, joten nyt niitä täytyi paistella ja maistella parina päivänä.

Tänä vuonna mies ei saanut ollenkaan Stockmannin Hulluilta päiviltä perinteisiä neekerinpusuja, mokomat olivat ehtineet loppua, mutta suureksi yllätyksekseni sieltä tuli jouluntuoksuista siivousainetta. Tuo kyllä ihan mukavaa tunnelmaa tylsiin siivoushommiin.

Töissäkin on vähitellen koristeltu paikkoja joulua varten, mahtava idea oli laittaa valokranssit ikkunaruutujen väliin, sieltä ne heijastelevat kauniisti ja ovat turvassa meidän välillä turhankin aktiivisilta asukkailta, jotka mielellään kuljettavat kaikkea mikä vaan irti lähtee. En tiedä vielä mikä on tänä vuonna joulukuusen kohtalo, kun nyt meillä on yksi niin touhukas pappa, joka varmaan heittäisi sen olalleen alta aikayksikön.

Kävin ostamassa toisetkin koiranulkoilutuskengät, kun ihan aina ei ole niin jäistä että vaaditaan Icebugit. Vaan kun ekaa kertaa näitä kokeilin ja kävelin yhtä luottavaisesti kun nastakengillä, niin liu'uinkin polvilleni aika äkkiä, niin että varsinkin pimeällä ja vähänkin jäisellä alustalla nastat on ihan ehdottomat.


Kovat myrskytuulet ovat puhallelleet pohjoiselta järvenselältä aika usein viime aikoina, mutta sen jälkeen on aina saanut ihailla taidokkaita jääveistoksia rannalla; laiturit, risukot ja jopa puunoksatkin ovat välillä tosi koristeellisia.

Jokavuotinen enkeli-ikkunakin tuli taas rakennettua, jouluverhot ainoastaan vaan on vielä vaihtamatta.
Ja pelkästään noiden kauniiden pullojen takia ostin taas Blossan vuosikertaglögiä, vaikken glögistä niin tykkääkään mutta saanpahan nyt jo neljännen pullon riviin koristeeksi. 





keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Terveisiä Singaporesta

Miehellä oli ainutlaatuinen tilaisuus matkustaa tutustumaan Singaporeen kunnolla siinä mielessä, että yhden hänen työkaverinsa vaimo on sieltä kotoisin ja matkaporukka sai sen ansiosta kattavan ja asiantuntevan opastuksen ja tarkkaan suunnitellun ohjelman paikan päällä. Nähtävää ja menoa riitti reiluksi viikoksi, niin ettei kuulemma jalka paljon maata viistänyt.

 
Matkaseurue ei asunut hotellissa, vaan heillä oli vuokra-asunnot ylläolevissa kuvissa olevalla siistillä residenssialueella, erityisesti muhun teki vaikutuksen noi uima-altaassa olevat kuntopyörät ja juoksumatot.


Mä nyt en osaa kovin tarkasti kertoa näistä paikoista luonnollisesti kun en itse ollut mukana, sain vaan kuvia ja matkaraporttia, mutta yllä on kuuluisa Raffles-luksushotelli, jossa voi kokea tuulahduksen Singaporen brittivallan ajoilta.
Siellä on kehitetty vuonna 1915 tunnettu ginipohjainen drinkki Singapore Sling, jonka kanssa tarjolla oli pähkinöitä. Vanhan tavan mukaan pähkinänkuoret pitää heittää pöydän alle palvelijoiden siivottavaksi.


Ruokakuvia ei kovasti kertynyt, mutta tässä on kuvassa ihan perusannos. Seurue oli käymässä myös korealaisessa ravintolassa, jossa sai itse kypsennellä lihanpaloja.


Yksi upeaa nähtävää tarjoava paikka oli Gardens by the Bay, kaupungin sydämessä sijaitseva laaja puutarha, jossa mm. kuljettiin yläilmoissa ihailemassa maisemia.


Kaupungista löytyi kiinalaista kaupunginosaa, Pikku-Intiaa sekä ihan moderneja ostoskatuja, jotka pursuavat monikerroksisia ostoskeskuksia joista löytyy mitä tahansa, mutta hintataso ei välttämättä ole kovin edullinen Suomeen verrattuna.


Matkalaiset vierailivat Sentosan saarella, jossa on useita hiekkarantoja, kylpylöitä ja erilaisia viihdekeskuksia.


Upeita maisemia on kuvattu Marina Bay Sands-hotellin katolla sijaitsevalta näköalapaikalta, kuulemma tuossa oikeanpuolimmaisessa kuvassa kulkee Singaporen formularata.


Yksi maailman hienoimmista ja suurimmista eläintarhoista on juuri Singaporessa ja siellä näkemisen arvoinen oli erityisesti yösafari, jossa osittain kuljettiin jalan ja osittain junilla. Siellä näki eläimiä aktiivisimmillaan juuri yöaikaan ja sai kuunnella viidakon ääniä ja nauttia sademetsän tunnelmasta.





maanantai 28. marraskuuta 2016

Kultaista kosteutusta

Tällä hetkellä tehokkaat keinot ovat tarpeen, jo ennestään kuiva iho kärsii vieläkin enemmän tuulesta, pakkasesta ja kuivasta huoneilmasta. Eikä väsymys ja pimeyskään varmaan auta asiaa, viimeiseen viikkoon en ole nähnyt päivänvaloa ollenkaan, koska mulla oli peräkkäin monta yövuoroa ja menin nukkumaan ja heräsin aina vaan pimeään aikaan.


Olen aikaisemminkin käyttänyt Avonin Anew-sarjasta varttuneemmalle iholle tarkoitettuja voiteita ja ollut niihin tyytyväinen; ei ole kasvoja kiristänyt. Nyt tilasin samasta kullankimaltavasta sarjasta vielä mattaisen meikinpohjustusvoiteen ja uuden tehoeliksiirin, josta tulee parilla painalluksella sopiva määrä kahta eri tököttiä, jotka sekoitetaan keskenään ja hierotaan naamaan. Lisäksi mulla on vielä jäljellä heleyttävän kasvoöljyn loput ja sitäkin välillä levittelen tehosteeksi näiden ohella.


Kyllä nämä ovat tuntuneet riittävän kosteuttavilta ja on aika ylellistä sivellä kasvoille kultahippuista yövoidetta. Näitä purkkeja pitää ihan mielellään esilläkin kylppärissä, ovat niin kauniita ettei viitsi kätkeä kaappiin.


maanantai 21. marraskuuta 2016

Singaporen tuliaisia

Matkoille ei parane lähteä ellei tuo kotiin tullessaan tuliaisia. Tälläkin kertaa Singaporen reissusta tuli tietysti karkkia ja suklaata. Aina mies on perinteisesti ostanut jonkinlaisen matkamuiston kotiin koristeeksi ja jääkaappimagneetti kuuluu joka kerta lisäksi myös asiaan. Tällä kertaa ehtikin jo tulla hermostus ja tuskan hiki, kun magneetteja ei ollutkaan matkalaukussa ja uskottiin jo että ovat jääneet hotellihuoneeseen, kunnes seuraavana päivänä pussi löytyi kuin löytyikin farkkujen taskusta.




Tuliaisissa esiintyi leijonakaupungin oma symboli.
Honey oli todella järkyttynyt kirkuvista kanoista, jotka pitävät oikein julmaa ääntä kun niitä puristaa. Yksi tipu jäi meille ja loput mies vei töihin toisten iloksi. Mutta kana saa luvan olla hiljaa Honeyn lähettyvillä, niin pelottava kiljukaula se oli.


Mun päivittäin käyttämäni suosikkihajuvesi alkoi olla vähissä, joten sain sitä uuden pullon varalle. Mä oon huomannut että hirveän monista muista tuoksuista tulee nykyään päänsärkyä, mutta tämä Versacen tuttu tuoksu ei aiheuta mitään oireita.