tiistai 31. tammikuuta 2017

Traveler Notebook

Mulla vaan kalenterit ja vihkot lisääntyvät mitä enemmän ehdin seurata aktiivisesti Kalenterimanian sivuja ja hakea sieltä jatkuvasti itselleni lisää ideoita ja inspiraatiota.
Alkuvuodesta mukaan kuvioihin tuli Traveler Notebook, eli kannet joihin voi koota useamman vihkon mielensä mukaan. Kansia löytyy erilaisia eri firmoilta ja toiset niitä jopa itsekin askartelevat, mutta mun silmääni miellytti eniten keväinen mintunvärinen kukka-aihe. Hämeenpuiston vihkokaupasta tämäkin ihanuus löytyi, mulla on kyllä vaarallista poiketa siellä kun tyhjin käsin en koskaan pysty poistumaan.




Mukana tuli tavallinen ruskeakantinen vihko, jota vähän teipeillä koristelin ja ostin lisäksi sopivan kokoisen kahden vihkon setin. Vihkot kiinnitetään kansiin sisällä olevilla kumilenksuilla ja niitä voi sitten vaihdella ja poistaa sitä mukaa kun täyttyvät.


Itse asiassa ehdin jo vaihtaa tuon itse koristelemani tilalle alla olevan kauniimman vihkon, johon alan täytellä mm. kuntoilujuttujani. Uimalippuja on paljon jäljellä ja tarkoitus olisi aloittaa taas uiminen jos vaan kipeytynyt olkapää sen sallii, pitäisi mennä tässä kokeilemaan miten onnistuu. Päivittäiset askeleetkin voisi merkata ylös.
Kahdessa muussa vihkossa mulla on mökkiin liittyvät jutut; listat ja muistiinpanot sekä kuukausittaista budjetointia ja rahankäytön suunnittelua.


Kansioon sai hankittua myös sopivan muovitaskulisän, johon voi keräillä kuitteja ja muita tärkeitä lappusia talteen.
Mukavasti riittää ajankulua kun mä kaikkia kalentereitani päivitän ja tutkiskelen.


perjantai 27. tammikuuta 2017

Lomamuistoja

Loma on enää muisto vain, taas täällä ollaan täydessä työn touhussa. Mutta oikein kiva oli rentoutua loman aikana myös mökillä muutama päivä. Tuli sisustettua ja järjesteltyä paikkoja, luettua muutama kirja ja aurinkokin vähän pilkisti yhtenä päivänä ja piristi mieltä.


Mä nautin suunnittelemisesta ja aina vähän kerrallaan hankitaan jotain pientä mökkiä varten. Tällä kertaa oli mukana mm. verhoja, löysin mieleisen Vallilan Varvikko-verhon oviverhoksi erottamaan makuutilaa ja keittiön puolta ja saatiin se ripustettua paikoilleen. Myös makuuhuoneeseen ja eteiseen tuotiin verhot, siellä olikin valmiina jo verhotangot, verhot vain puuttuivat ja niitä tilailin netistä Verhokaupasta.



Hyvä löytö eteistilaan oli juuri nurkkaan sopiva pystynaulakko.



Mun Indiskasta joskus vuosia sitten keräilemilleni tuikkukoristeille löytyi oma paikka nurkasta, yksi niistä tosin puuttuu kun sen ripustusketju on rikki, täytyy katsoa jos sen saisi jollain lailla korjattua.


Ikeasta hankittiin hyvät ja kätevät sängynpäätyyn kiinnitettävät lukulamput.


Edellisten asukkaiden jättämään avainkaappiin laitettiin valmiiksi mökkikirja, johon jatkossa vierailijat saavat kirjoittaa. Idea on lähtöisin miehen tädiltä, hänen luotaan ei koskaan onnistunut pääsemään kirjoittamatta vieraskirjaan ja nyt ajattelinkin ahdistella kaikkia tulevia kävijöitä myös mökkikirjalla.


Aurinko paistaa ja päivät ovat jo selvästi pidempiä. Kyllä se kevätkin sieltä tulee, niin että pääsee vähän tutkailemaan millaisia pihahommia on edessä.


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Leopardimamma vauhdissa

Eihän se elinikäinen leopardirakkaus mihinkään ole kadonnut, uusi takki tuli juuri haettua postista ja siinä taisikin olla ainoa vaate, jonka nyt näistä alennusmyynneistä olen hankkinut.
Tässä kuitenkin ensin kuvissa mun vanha leoparditakkini, joka on ostettu Haloselta joskus 25 vuotta sitten suunnilleen ja edelleen käytän sitä joka talvi ja tykkään siitä vieläkin.



Nyt mulle osui silmiin Zalandon aleissa mieleinen tekoturkki, joka sattui vielä olemaan jotain plussamallistoa, joten se ei onneksi kiristä olkavarsista. Se mun oli pakko laittaa tilaukseen ja saa nähdä onko sekin vielä 25 vuoden kuluttua käytössä. Kiva kuvitella mua lähemmäs 80-vuotiaana lyllertämässä tässä takissa!
Ja on mulla pitkä musta tekoturkkikin, joka on ostettu muistaakseni joskus vuonna 2000, sekin on tosi kiva edelleen vaikka harvemmin tuleekin käytettyä, lähinnä silloin joskus jos lähtee hameessa esimerkiksi teatteriin.
Ehkä nyt mainitsen vielä toisenkin pitkän leopardimaisen tekoturkin, jota perhe on arvostellut venäläistädin takiksi ja joka oli mulla kerran päällä Lindan kevättalvisissa rippijuhlissa ja odottaa edelleen varastossa että mahtuisi kunnolla päälle..
Mutta pitkäikäisiä ja monikäyttöisiä voivat toiset vaatteet tosiaan olla.



perjantai 20. tammikuuta 2017

Alkuvuoden juttuja

Tammikuun alkupuoli onkin kulunut varsin rauhallisissa merkeissä; joulu, uusivuosi ja loppiainen menivät kaikki töissä, joten nyt on ollut vähän pitempiä vapaita.
On ollut aikaa kalentereiden kanssa askartelulle, se on kyllä ihan mun juttuni ja pyrkii vähän karkaamaan käsistäkin. Aina mä oon kirjoitellut päiväkirjoja ja listoja, mutta nyt se on muuttunut enemmän vielä välinelajiksi ja tykkään kovasti seurailla myös muiden kalenterimanialaisten juttuja mm. Youtubessa.

Mä oonkin nyt ollut pariin otteeseen mökillä rentoutumassa ja kun on pimeää ja lumista, eikä pihalla voi kuopsutella niin askartelutarvikkeet kulkevat mukana ja tuovat kivaa ajankulua.
Ruokaa ei mökillä ole viitsinyt alusta asti paljonkaan kokkailla jo tiskinkin minimoimiseksi, joten oli hyvä idea hakea viime viikolla kiinalaisesta kioskista runsaat annokset evääksi.


Samat kalenteritouhut jatkuvat ja nyt on meneillään leppoisa lomaviikko, osin sekin mökillä vietettynä.
Teen varmaan erikseen jotain sisustuspostausta sieltä, mutta olen erityisen tyytyväinen taulukehykseen, johon vartavasten teetin merkityksellisen kuvan Honeysta ekaa kertaa käymässä mökillä ja katselemassa järvelle. Joka kerta viedään aina jotain pientä enemmän tai vähemmän tarpeellista mukanamme siellä käydessä ja on niin kivaa järjestellä.


Meillä on ollut lyhtyjä palamassa terassilla ja portailla, ne tuovat mukavaa tunnelmaa pimeyteen.
Honey kyllä löytää aina pehmeimmät paikat ja tässä se vähän harmissaan alistui ja käpertyi päiväpeiton päälle, kun ei saanut petiä raavittua auki ja pujahdettua täkin alle.

Mies on sitä mieltä että radio kuuluu mökkielämään, mä en niinkään välitä taustametelistä kun sitä töissä saa kuunnella ihan liiankin kanssa; radio ja telkkari molemmat saattavat pauhata ja kaikki se muu mölinä ja melske siihen vielä lisäksi. Mutta eiköhän toi nyt hiljaisella soitettuna menettele ainakin osan aikaa.

Mä tilasin meillä aikaisemmin olleelta opiskelijalta hauskat suojat sammutuspeitteisiin sekä mökille että kotiin. Hän ompelee niitä ja toi työpaikalle yhden, jota oon kadehtinut ja otin lopulta yhteyttä ja ostin itsellekin sellaiset.






maanantai 16. tammikuuta 2017

Kalenterikamaa

Tänä vuonna ovat jääneet alennusmyynnit aika lailla väliin ainakin vaatteiden osalta, mutta sen sijaan tuli tilailtua kalenterin koristeluun liittyvää tavaraa muutamasta kotimaisesta nettikaupasta kuten Chic Company, Klemmarikellari ja Heidin korttipaja.
Kalentereiden (niitä on jo useampi) täyttäminen ja koristelu on kivaa ja rentouttavaa puuhaa vastapainoksi liikkuvalle työlle ja taas sitten ihan pelkälle lueskelulle ja löhöilylle.
Erilaiset teipit ovat olleet mulla avainasemassa, tällä kertaa tilailin kullansävyistä ja kimaltavaa.


Löysin myös söpön kynän kalenterin mukana kuljetettavaksi.


Klipsejä ja klemmareita mulla ei ennestään vielä ollutkaan...


Tarroja on kertynyt jo aikamoiset varastot, mutta niitä ei koskaan voi olla liikaa. Eri värejä ja kuvia eri tilanteisiin ja mielialoihin, riippuen haluaako koristella leikkisän, tunnelmallisen tai tsemppaavan viikon.


Nämä tällaiset kortit ovat mulle uusia tuttavuuksia myöskin. Mä en ole koskaan ollut mikään kovin innokas askartelija, sitä lajia tytöt saivat toteuttaa enemmänkin seurakunnan kerhossa ollessaan kuin mun seurassani ja onneksi myös meidän kekseliään Muumin kanssa. Mutta täytyy myöntää, että tämä laji vie kyllä mennessään ja suunnitteilla on uusia erilaisia vihkoja ja listoja muistiinpanoille ja muistoille.
Vaikka onhan tämäkin vähän välinelaji siitä huolimatta että ihan omillakin piirtämistaidoilla tietysti pärjäisi, jos niitä olisi. Aina vaan kun näkee jotain kivoja kuvia ja vinkkejä, niin itselläkin tahtoo alkaa koristelu rönsyilemään ja tekee mieli uutta materiaalia.



torstai 12. tammikuuta 2017

Rescuekoiran mielenterveys

Kyllähän sitä saa varautua erilaisiin ja isoihinkin ongelmiin kun adoptoi löytökoiran, joten me ollaan oltu siinä mielessä onnekkaita että saatiin rauhallinen, kiltti ja nöyrä Honey meille. Ei tarvinnut opettaa sisäsiisteyttä eikä remmissä kulkemista ja sen sellaista, selvästikään kadulla syntyneestä tapauksesta ei ole kyse, vaan tyttö on joissain olosuhteissa yksinkertaisesti hylätty, mikä on ilmeisesti kovinkin tavallista  Romaniassa.


Alkuvaiheessa ei ollut mitään sen ihmeempiä eroahdistuksia ja Honey tuntui sopeutuvan porukkaan yllättävän sujuvasti. Muita koiria se tosin pelkäsi pitkään, lenkkeillessä kulki varautuneena pää pystyssä eikä juuri sivuilleen vilkuillut ja tekeytyi näkymättömäksi. Nyt se jo haukahtelee toisille koirille mitä mä pidän ärsyttävän käytöksen sijasta rohkeutena ja saattaa välillä joidenkin koirien kanssa vähän tutustua, vaikka välillä taas jollekin ärähtää. 
Oon kuitenkin miettinyt etten mitenkään vaadi sitä seurustelemaan muiden koirien kanssa, jos se kerran haluaa kulkea huomaamatta ohitse, niin siitä vaan.


Ensimmäinen ns. kriisi ilmeni kun Amanda muutti pois kotoa Honeyn oltua meillä vuoden verran ja huone tyhjennettiin ja sisustettiin vierashuoneeksi. Siihen saakka Honey nukkui yläkerrassa meidän sängyssä tiiviisti yönsä, välillä ihan peiton alle käpertyen.
Mutta Amandan muutettua Honey muuttikin alakerran sohvalle nukkumaan, välillä se vahti portaiden puolivälissä molempia kerroksia, mutta alhaalla on ulko-ovi, joten vähän vaikea tulkita että sitäkö se loppuviimeksi vahtii ettei kukaan poistu sen huomaamatta.


Vaatteisiin se ei koskaan tottunut, makasi kauhusta halvaantuneena kun sovitettiin villapaitaa ja nyt pakkasilla vaan suosista käväistään pihalla, jos näyttää siltä että tassutkin jäätyvät.
Mitään palloja ja puruleluja se ei ymmärrä, ainoa leikki ja ajanviete on isin kanssa riehuminen ja hyökkäily sekä saunominen.




Kesän kaunein kukka.


Joulunaika aiheutti nyt hämmennystä ja sekaannusta sen pienessä päässä koska oli niin paljon kulkijoita ja menoa edestakaisin, kun kaikki tytöt kävivät ja lähtivät ja tulivat eri aikoihin. 
Ollaankin yritetty miettiä ja analysoida kaikenlaista mm. kun se nyt on ollut täällä meillä reilut kaksi vuotta turvassa, niin uskaltaako se nyt lopulta jotenkin purkaa traumojaan, vähän on tosiaan vaikea ymmärtää ja tulkita koirien sielunelämää.
Mutta joka tapauksessa se ahdistui tällä kertaa kovasti kun palattiin normaaliin kokoonpanoon ja jouluvieraat lähtivät. Se itki ja haukahteli yöllä yksin alakerrassa ja raapi vessan ovea, joka on ulko-oven vieressä. Kun se päästettiin sinne, niin se tärisi ja vapisi vessanpöntön takana pienessä kolossa ja monena aamuna nukkuikin vessan matolla. Ja se jopa kannettiin meidän viereen sänkyyn nukkumaan, mutta se ei malttanut olla kainalossa kuin hetken ja palasi alakertaan. Nyt ollaan pidetty vessan ovea aina raollaan että pääsee tarvittaessa turvapaikkaansa. 
Mietittiin miten pienen sydän kestää sellaista ahdistusta ja tärinää, joten mies muutti Honeyn kanssa alakertaan nukkumaan patjalle joulukuusen juurelle kun mäkin vielä lähdin yövuoroihin.


Mutta selvästi muutokset vaivaavat ja ehkä sitten tuovat jotain vanhojakin tunteita pintaan, koska meillähän mies vielä matkustelee paljon ja juuri aina kun matkalaukku otetaan esille, Honeya alkaa jo huolestuttaa.
Parhaamme me yritämme luodaksemme tasaisia olosuhteita, mutta väkisinkin sitä liikehdintää tapahtuu ja ollaan välillä kotona sekä mökillä eri kokoonpanoilla.
Toiseksi turvapaikaksi on muuten muodostunut myös uuninedusta, jospa vaikka muistot ihanasta kinkuntuoksusta ovat lohdullisia.
Eiväthän nämä ongelmat kovin vakavia ole verrattuna todella käytöshäiriöisiin ja tuhoa aiheuttaviin tapauksiin, mutta kyllä ne omaa sydäntä vähän särkevät kun toinen ei puheesta tajua että on nyt meidän kanssa turvassa.
Onko kenelläkään mitään viisaita vastauksia tähän tapaukseen liittyen?





maanantai 9. tammikuuta 2017

Kevättä kohti

Vielä viimeisiä joulukuvia täällä näytillä Instagramin puolelta ennen kuin suunnataan vallan kohti kevättä ja valoisampia  päiviä.
Jokusen upean auringonlaskun ehdin onneksi havaita ja ikuistaa, vaikkei sitä aurinkoa kyllä juuri ole näkynyt varsinkin kun on tullut tehtyä niin paljon yövuoroja ja nukuttua se vähäinenkin valoisa aika vuorokaudesta.

Satuin ohimennen huomaamaan keskustan kukkakaupan ulkopuolella siroja kransseja ja palasin vielä juuri ennen joulua hakemaan omani. Ystävällinen myyjä sitoi sen mulle odottaessani kun muisti millaisia olin ihaillut edellisellä viikolla. Alkuun tästä levisi miellyttävä eukalyptuksen tuoksu ja kuivuneenakin se on vielä ihan nätti koriste, kuulemma jollain kestänyt vuodenkin hyvännäköisenä.

Töissä on onneksi idearikkaita työkavereita; joulutunnelmaa saatiin ikkunoiden väleissä olevien valokranssien lisäksi myös lyhdyn sisälle piilotetun seimiasetelman välityksellä. Lyhty on ihme ja kumma säilynyt ehjänä, vaikka sen viereen pikkupöydälle on jo moni ehtinyt kokeeksi istahtaa.

Honey otti paistomestarin roolin ja vahti uskollisesti joulukinkkua uuden tehokkaan uunin vieressä. Kyllä nyt muuten huomaa eron vanhaan rämään uunin, meinaa nimittäin oudokseltaan ihan naama kärähtää kun sieltä kumartuu jotain ottamaan.


Vertailussa tekokuusi töissä ja aito Amandan koristelema kotikuusi. Kyllä tuon työkuusenkin loisteessa tuli monta yötä valvottua eikä hassumpi sekään, vaikkei oikean kuusen tuoksua mikään voita.

Järkyttävä eläinrääkkäyskuva; Honeyn mielestä sen joululahja oli ikävä ja sopimaton.

Tässä on kuvattuna mun uudenvuoden vaihtuessa töissä nauttimani PepsiMax-malja. Mitään lupauksia mä en tehnyt sen kummemmin tällekään vuodelle.


Honeylla oli rankka joulu kun oli niin paljon vahdittavaa ja trafiikkia ympärillä, tässä se ottaa välillä rennosti kun koti on rauhoittunut. Kyllä on turkki kasvanut entiselleen, vaikka se toukokuussa vedettiin koneella ihan sileäksi. Mutta kyllä näin talvella lämmikkeet omasta takaa on ihan paikallaan, vaikkei se enää olekaan niin siisti tyttö kuin kesäkuvissa.

Vuoden ensimmäiset tulppaanit toivat raikasta tunnelmaa joulukukkien keskelle. Kiitokset kuuluvat kälylle.

Päivät ovat jo selvästi pidentyneet, iltapäivälenkillä Honeyn kanssa alkaa olla jo ihan valoisaa.

Käytiin Amandan kanssa kauppahallissa testaamassa saako sieltä Tampereen parhaat burgerit kuten väitetään. Hyviä ne olivat, mä maistoin tavallista ja Ami lammasburgeria, mutta vielä ei osata vastata, kun kaikkia paikkoja ei olla vielä kokeiltu joten saattaa ehkä löytyä näitäkin parempia. Jatketaan testailua mielellään kun taas ehditään yhdessä syömään.




torstai 5. tammikuuta 2017

Vierailemassa Amandalla

Amanda on nyt asunut jo reilun vuoden poissa kotoa, mutta eipä juuri hänen luonaan kovin usein tule käytyä. Ennemminkin hän poikkeaa kotona välillä täällä päin liikkuessaan tarkastamassa onko mitään syötävää.
Nyt meillä molemmilla sattui olemaan vapaata ja sovittiin tyttöjen iltapäivä kaupungilla.
Oli sellainen meidän näköinen tapaaminen, käytiin ensin vähän ihailemassa ja sovittelemassa laukkuja Stockmannilla ja sitten mentiin Amandan luokse ja herkuteltiin Pyymäen kahvilasta haetuilla macarooneilla ja kohotettiin Fresita-maljat uuden vuoden kunniaksi.
Lopuksi vielä kierreltiin sisustusliikkeessä ja mentiin sitten kauppahalliin Ohana-ravintolaan testaamaan ovatko heidän hampurilaisensa Tampereen parhaita kuten he mainostavat ja kyllä ne ainakin kärkikastiin kuuluivat; kaikkia paikkoja ei olla vielä tosin kokeiltu kuten esimerkiksi Bullia, joka meillä on ollut pitkään suunnitelmissa.

Sain myös ottaa sisustuskuvia Amandan asunnosta, kun hän on sitä laitellut vähitellen ja hankkinut kaikkea  pientä kivaa ja kaunista. Tässä vähän mallia ahkeran kauppatieteen opiskelijan keskustayksiöstä.