maanantai 31. maaliskuuta 2014

Autokuume

Varsinkin miehillä tuo autokuume on tosi vakava sairaus, siihen ei tahdo löytyä kuin yksi lääke, joka usein tuppaa tulemaan kalliiksi.
Jo viime kesänä tauti riehui meillä pitkään, mutta lopulta sitten laantui ja on odottanut piilevänä kesää... Silloin oli tarkoitus hakea Saksan runsaista käytettyjen autojen valikoimista sopiva auto, mutta kun täydellinen yksilö sattuikin nyt löytymään ihan kotikulmilta, niin ratkaisu oli viikossa tehty.

Mä en autoista sen enempää ymmärrä kun en ajakaan, väri ehkä on tärkein yksityiskohta ja se, että on mukava istua kyydissä ja auto on luotettava peli, joka ei jätä tien päälle.
Mutta kun mä satun muutenkin olemaan tunnetusti kissa- ja muiden villipetojen ihailija, niin mulle sopi mainiosti, että perheeseen muutti leopardien sekaan vielä yksi jaguaari:)


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Viikonloppuherkuttelut

On kyllä vähän vaarallisia nämä vapaat viikonloput kun on paremmin aikaa kokkailla ja oleilla kotosalla. Ja juuri kun viimeksi blogissa mietin laihtumista...
Lauantaina kävin kuitenkin edes salilla ja sen jälkeen tuli vanha lapsuudenystävä meille vaihtamaan kuulumisia ja syömään yhdessä.


Maisteltiin ensin uutta RosePommacia ja laitettiin sitten kevätkattaus pippuripihveille. Jälkiruoaksi löytyi taas uusi herkullinen pakastekakku, tällä kertaa vadelmamudcake, oli muuten ihanaa.


Mies oli mökillä puuhommissa ja liittyi nälkäisenä seuraan. Kiva kun alkaa järvikin näkyä puiden karsimisen myötä. Pian se mökkeilykausikin pääsee vauhtiin.


Nukuin taas vaihteeksi Kaapon kanssa lattialla ja vieressä oleva lamppu simahti, joten yritin lukea patterikynttilöiden valossa vaikka EarthHour oli jo ohi:) Aika vaikeeta oli...


Tänään saatiin jo parvekekalusteet esille pressujen alta ja odotan lämmintä keliä, että pääsen partsille lueskelemaan, ainoa vaan että se pirun työmaa on ihan korvan juuressa aiheuttamassa meteliä arkisin.


Tänään oli hyvin aikaa haudutella Stroganoffia ja keittää perunoita, en muista koska olisin sitä viimeksi tehnyt. Mies usein valittaa kun on tarjolla niin harvoin perunoita, mutta mulle ne ei kovin hyvin keitettyinä maistu, tuntuu että sitä perunaa ja soosia oli tarpeeksi kun tytöt olivat pieniä...


Nyt mun uusin himotus vielä kutsuu mua, kaapissa on pussi Suffelipuffeja jotka kaipaavat syöjää...
Mietin sitä juhlamekko-ongelmaa vaikka huomenna sitten!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Muotia moneen lähtöön

Nyt tulee välillä "muotipostausta" :)
Vielä kotona asusteleva tyttö tilailee silloin tällöin vaatteita milloin mistäkin ja mä saan olla mukana ihailemassa kun paketteja tulee, se on melkein yhtä kivaa kun jos sais itselle jotain uutta...



Yksi kevätostoksista on ollut tämä sininen bilemekko, joka on kyllä oikeasti luonnossa tummempi kuin nämä kuvat antavat ymmärtää.



Ja sitten nää kengät eivät ole todellakaan mun, mä en kyllä pysyisi enää pystyssä koroilla, ehkä jotkut kiilakorot vielä voisi mennä.
Lisäksi mä oon yrittänyt pähkäillä sitä ylioppilasjuhlien asua omalta osaltani ja kaikkien mustien vaihtoehtojen joukosta löysin Desigualin mekon, joka näytti kivalta. Tosin tytön mielestä se on liian arkinen.


Enkä mäkään kyllä oo niin varma onko tää kuitenkaan se juhlamekko, tuntui vähän lyhyeltä siihen nähden mihin mä oon tottunut, en tiedä osaisinko laittaa ilman leggingsejä...
Ja sitten mä näytin siinä niin pullealta ja tosiasiahan se onkin, mutta pitäiskö sittenkin hankkia joku peittävämpi kaapu?



Tai laihtua ihan rutkasti? Apua mitä mä teen?

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kävelypalkinto

Vielä pari vuotta sitten pyöräilykauden ulkopuolella kävelin työmatkat mennessä ja takaisin palasin aina bussilla. Sitten päätinkin aktivoida itseäni enemmän ja aloin kävellä myös kotimatkat, ellei kyytiä ole sattunut olemaan tarjolla. Välillä kotiväki on hakenut mua iltaisin tai joku samaan suuntaan ajava työkaveri on pudottanut mut kyydistä matkansa varrella.

Tietysti noin isosta ponnistuksesta täytyy saada joku palkinto, onhan matka yhteen suuntaan sentään 3,5 km ja lisäksi töissä tulee käveltyä pari kilsaa,  joten joka vuosi olen merkinnyt ylös kävelemäni "ylimääräiset" matkat ja laskenut paljonko kertyy säästöä ja ostanut sitten sillä summalla itselleni jotain ylellistä. Tänä vuonna bussikortilla maksettavan matkan hinta olisi ollut 1,73 kerta.


Nyt osui kohdalle harvinaisen lyhyt kävelykausi, pyörällä pääsi kulkemaan tavallista pidempään ja vastaavasti taas tavallista aikaisemmin, joten palkintoraha ei noussut kovin suureksi tällä kertaa.
Mutta sai sillä sentään mammatyylisen Ted Bakerin rannekorun:)



torstai 27. maaliskuuta 2014

Pääasioiden päivitystä

Meillä alkoi hiustenhoitotuotteiden tilanne näyttää vähän huolestuttavalta, niitä kun ei jostain syystä niin tule tilattua Avonilta ym. työkanavien kautta.
Nuorin tyttö, joka selailee ahkerasti erilaisten nettikauppojen tarjontaa löysi meille tilattavaa edullisesti yhteiskäyttöön AllBeauty-nimisestä verkkokaupasta Englannista.


Nyt riittää shampoota ja hoitoainetta vähän pidemmäksikin aikaa, Tigin tuuheuttavat hyväntuoksuiset tuotteet ovat 750 ml pulloissa. Mä en kyllä muista ihan varmasti aiheuttivatko juuri nuo aineet mulle joskus hilseilyä, mutta kokeilenpa taas...


Bonacuren suihkutettava, hiuksiin jätettävä hoitoaine on myös vanha hyväksi todettu tuttu, sitä tulee suihkittua kosteuttamaan hiuksia että saa ne jonkinlaiseen kuosiin vaikka juuri herättyä.
Tyttö puolestaan käyttää hopeashampoota vaalennettuihin hiuksiinsa.


Lisäksi löytyi vielä halvempi korvike sille aidolle, turkoosiin pakatulle Moroccan Oilille; hoitava seerumi jota nyt kokeillaan ja katsotaan miten se vaikuttaa, ainakin sitä kalliimpaa öljyä kovasti oon kuullut ylistettävän.
Enpä ole tutkinut mitä noi olisivat Suomessa tulleet maksamaan, mutta kotiin kuljetettuina hintaa kertyi noin 65 euroa, eikä toimituskaan kestänyt kuin reilun viikon.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Instagramin terveisiä

Nyt on aika tiukka työputki menossa, ei ehdi oikein kuvailla mitään juttuja. Mutta ei hätää, Instagramiin on kertynyt taas kuvia viime viikoilta mun arjesta, johon näköjään kuuluu aika lailla herkuttelua... Vaikka en mä kyllä toisaalta mistään tavallisesta voileivästä ota kuvaa, että ehkä ne herkut sen takia korostuu.


Yhden perjantaipäivän herkkua, mies toi Lidlin paistopisteestä suklaamuffinseja. Sieltä saa kyllä tosi hyviä leivonnaisia.

Aloiteltiin pääsiäisen viettoa jo vähän etukäteen, Mignon- munia on aina pakko saada, mutta miten tuntuu että ne on vuosien saatossa koko ajan pienentyneet...

Edelleen meillä nukutaan patjalla lattialla ja tässä Kaapo on tiukkana ettei petiä korjattaisi päiväksi pois.

Jonain päivänä aurinko paistoi kirkkaasti ja hiekkaranta jo lumesta paljaana odotti auringonpalvojia.


Ihanan hempeitä käsivoiteita Oriflamelta.

Aurinko paistoi piristävästi niin että lasipallo säihkyi, samalla kyllä pölypallotkin korostuivat:)

Pätkisjuustokakkua tarjolla tytön synttäreillä koristeltuna raaoilla mansikoilla, kuten yksi tarkkasilmäinen kommentoi.

Synttäriruusuja, joita mäkin sain ihastella samalla.


Sain vinkkiä uudesta ihanasta vadelmamousse- ja salmiakkipakastekakusta, jota ostettiin heti kotiinkin maisteltavaksi.

Mulla on töissä vesipullo, jonka erottaa hyvin jääkaapista, sitä tulee täytettyä työvuoron aikana monta kertaa kun tulee niin hiki ja jano töitä tehdessä.

Pyöräilykauden myötä kukkakypäräkin pääsi taas käyttöön.

Mä en ole saanut koskaan orkideaa pysymään hengissä, miten ne töissä kukkivatkin niin komeasti, olisko se niin että hajussa kasvaa...


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ohranjyvä



Vuonna 1965 Näsilinnankadulle perustettu Ohranjyvä on ensimmäisiä olutravintolakokeiluita Tampereella ja koko Suomessa.
Lapsuudenkotini on ihan viereisessä korttelissa, mutta en ole koskaan tajunnut miten hyvä ruokaravintola Ohranjyvä on. Oon pitänyt sitä vaan kaljapaikkana, jossa on viihtynyt sisäpiirin porukkaa, olihan se jossain vaiheessa tv-kakkosen väen kantapaikka, jossa mm. Jyrki Otila suunnitteli tietovisojaan.


Viime aikoina oonkin kuullut yllättäen eri tahoilta miten hyvää ruokaa siellä saa ja mentiinkin sinne syömään  miehen ja Tampereella asuvien tyttöjen kanssa, jotka alkuun myös suhtautuivat epäilevästi mun ruokapaikan valintaani...
Päädyttiin kuitenkin pieneen ja viihtyisään seurusteluravintolaan, jossa on rustiikkinen sisustus.


Ruoat eivät todellakaan tuottaneet pettymystä; tilattiin miehen kanssa molemmille superhyvät lankulta tarjoillut pippuripihvit, jotka nousivat heti pippuripihvikokemusten kärkipaikoille. Toinen tytöistä valitsi hunajaisen kasvisvuohenjuustoannoksen ja toinen otti muhkean lehtipihvin.
Oltiin kaikki tosi tyytyväisiä ruokaan. Oli vaan aika hämärää saada kuvia, jotka tekisivät oikeutta maukkaille annoksille.


Ravintolan ruokapuoli on aika pieni ja me oltiin liikkeellä lounasajan lopulla, jolloin väkeä ei ollut paljoa ja varsinaiselta listalta tilaaminenkin onnistui. Illemmalla siellä on kuulemma tosi täyttä, että paikkavaraus kannattaa ehdottomasti tehdä.
Aiotaan kyllä mennä tonne uudelleenkin, listalla oli niin monta mielenkiintoista vaihtoehtoa, joita tekee mieli maistaa.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Lushin paketti

Joulusaippuatkin on jo käytetty viimeistä palasta myöden ja nyt hain tilaamani paketin, jossa odottivat uudet hyväntuoksuiset saippuapalat.


Mä suosin nykyään noita luonnonläheisiä, kasviperäisiä Lushin saippuapaloja ja asioin säännöllisesti heidän verkkokaupassaan.
Suihkusaippuaksi valitsin kuvassa keskellä olevan jo aiemmin hyväksi toteamani toffeentuoksuisen Porridge-kaurasaippuan, joka sopii myös atooppiselle iholle.


Alakerran vessaan tuli uusi Neon Love-pala, joka levittää hedelmäistä tuoksua ja siinä on ihoa pehmittäviä ainesosia. Se onkin muuten kausituote, jota saa vain rajoitetun ajan.


Yläkerran kylppäriin valitsin Carrot-saippuan, oranssin, porkkanaisen silmänilon, jossa loikkii pupu sopivasti kun pääsiäinenkin lähestyy...
Nämä kestävät meillä päivittäisessä käytössä suunnilleen kolme kuukautta ja tilaan aina mielelläni uusia värikkäitä ja tuoksuvia saippuapaloja sitä mukaa kun uutuuksia ilmestyy myyntiin.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Torstaitouhuja

Tää on nyt tätä ihan normaalia kevättalven säätä, välillä paistaa aurinko ja välillä tuiskuttaa lunta. Välillä jätetään pyörä parkkiin ja kävellään kärsivällisesti.


Tänään on kyllä tullutkin käveltyä pitkät matkat, oli taas aika käydä huollattamassa ripset ja mulla on tapana kävellä sieltä kaikessa rauhassa kotiinpäin ja samalla yleensä eksyn vähän kauppoihinkin.
Tällä kertaa ei kuitenkaan tullut mitään isompia ostoksia; Punnitse ja Säästä- liikkeestä ostin nyt caramel-makuisen makusiirapin kokeeksi, hasselpähkinä on jo käytetty loppuun.


Mä tykkään noista PepsiMaxin mausteena aina vaihteeksi.
Jotain pientä piristystä ja väri-iloa vielä etsin ja tutkailin erilaisia huiveja ja sopiva löytyikin Bijou Brigitten myymälästä Koskarista. Mulla oli mielessä etukäteen jotain oranssia... löytyi ihan omannäköinen.


Nyt ollaan sitten laitettu kotoisasti ja arkisesti pyttipannua ja mä toimin sen jälkeen neuvonantajana kun nuorin tyttö tekaisi pätkisjuustokakun huomisille synttärivierailleen, saas nähdä jääkö mulle maistiaisia siitä herkusta...




keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Raparperin tuoksua

Jouluksi kylppäriin tilattu marjainen huonetuoksu ehti jo haihtua ja nyt tuli tilalle keväisempi raparperin ja vaniljan tuoksu kivannäköisessä pakkauksessa.



Samasta paketista löytyi myös pinkkiä väriä; Dermosilin puhdistusvaahto on meillä jatkuvassa käytössä, se on hellävarainen ja puhdistaa hyvin ainakin kevyemmän meikin.


Aina-voiteesta oonkin aiemmin kirjoitellut ja nyt sitä on saatavilla myös talvenkalpealle iholle sopivassa vaaleammassa sävyssä.


Kosmetiikkavarastot kaipaavat säännöllisesti täydennystä meillä ja oon jo nyt vähän kauhistellut mitäs sitten kun nykyinen työporukka hajoaa; nyt on ollut saatavilla Avonia, Oriflamea, Dermosilia ja Oriolaa. Isossa työyhteisössä on löytynyt myyjiä ja toimittajia joka lähtöön ja ahkerasti ollaan tilailtu ja hyödynnetty hyviä tarjouksia. Jatkosta ei sitten olekaan tietoa...
No ehkä tämä ei kuitenkaan tässä ole suurin murhe, vaikkakin mietityttää:)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Nälkäpelit

Mulla on pari viimeistä viikkoa mennyt vapaa-aika tiiviisti lukiessa Nälkäpeli-trilogiaa.
Mä en ehkä oo kirjasarjan varsinaista kohderyhmää, lähinnä se taitaa olla nuorille tarkoitettu tieteis- ja seikkailutarina, mutta ei se tahtia haitannut.


Ostettiin kirjat joululahjaksi keskimmäiselle tytölle englanninkielisinä ja olihan siinä samalla vähän omakin lehmä ojassa, nuorin tyttö ahmi ne enkun kirjoituksiin valmistautuessa ja sen jälkeen mä sain ne vuorostani käsiini.


Oon aiemmin vaan seurannut kun tarinaa on mainostettu ja kehuttu elokuvina, mutta halusin mieluummin lukea kirjat. 
Ja olihan se mukaansa tempaava seikkailu, joka oli pakko saada nopeasti luettua loppuun.
Sarja sijoittuu luonnonkatastrofien tuhoaman Pohjois-Amerikan tilalle nousseeseen Panem-nimiseen valtioon. Päähenkilönä on 16-vuotias tyttö Katniss Everdeen, joka joutuu taisteluiden pyörteeseen ja kapinaliikkeen keulahahmoksi diktatuuria vastaan ja mukana on myös tietysti ripaus nuorta lempeä.


Täytyy sanoa että kyllä kirjasarja imaisi mukaansa tällaisen varttuneemmankin lukijan. Joskus voisi katsoa miten kertomus on toteutettu elokuvissa, mutta mun mielestä yleensä kirjat voittaa aina elokuvaversiot.


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Melko urheilullinen

Mulla oli vuosia sitten askelmittari, joka oli sellainen aika iso mötikkä ja se on hautautunut johonkin muiden tavaroiden joukkoon joskus kun patteri on loppunut, enkä ole saanut aikaiseksi ostaa uutta.
Nyt mä hankin uuden, siromman mallin innostamaan mua ottamaan lisää ylimääräisiä askelia.


Sellainen 10 000 askelta päivässä kai olisi se minimi, että pysyy edes jonkinlaisessa kunnossa.
Mä oon nyt viikon ehtinyt testailla ja todennut että yhden työvuoron aikana tulee helposti otettua  jo vähintään 5000 askelta, että kyllä siellä työmaalla saa sellaisen pari kilometriä kävellä edestakaisin.


Yhtenä päivänä tässä kävelin lisäksi työmatkan ja vapaapäivänä kiertelin kaupungilla ja niinä päivinä tuli reippaasti askeleita mittariin.
Ainoa vaan, että mulla on lyhyt askel ( kai kun oon muutenkin pätkä ) ja kävelen hitaasti, mikä ärsyttää ainakin lähipiiriä suunnattomasti ja oonkin tottunut taapertamaan kaukana perässä kun muut painelee edellä ja päivittelee mun olematonta vauhtiani...


Tämä perulainen sananlasku sopii mulle hyvin; kai se on pääasia että ylipäätään kävelee ja liikkuu, eikä niinkään se vauhti! Hiljaa hyvä tulee...

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Yksipuolista Instagramia


Vaihteeksi taas Instagram-katsausta; maaliskuun alussa otin innoissani uskollisen Nopsani työmatkakäyttöön ja sain pettyä karvaasti kun heti seuraavana päivänä se sai seisoa lumituiskussa.
Nyt tässä hermoillaan takatalvea ja tutkaillaan säätä ahkerasti, että miten minäkin päivänä kuljetaan...

Aloitin luku-urakan, ensimmäinen osa Nälkäpeliä työn alla.

Talvisesta säästä huolimatta kohmeinen mansikkamargarita maistuu aina yhtä mainiolta.


Sokoksen kauneuspäivillä vähän täydennettiin kynsilakkavalikoimaa, keväistä korallia piti saada.

Villiinnyin ja uskaltauduin salille räiskyvissä leopardihousuissani:)

Rantatunnelin työmaa näyttää ankealta, kuraa ja soraa ja sekasotkua. Ja metelistä en jaksa lakata valittamasta, nyt ne kuljettaa niitä rekkakuormia iloisesti pitkin yötä niin että se ärsyttävä peruutuspiippaus soi korvissa koko ajan:(

Taas Kaapo lempipuuhassaan nukkumassa pää mun sylissäni.


Jälleen yksi levoton yö takana Kaapon kanssa patjalla, ollaan vuoroteltu vähän sen unikavereina.

Oon kuluttanut paljon aikaa Nälkäpeli-trilogian kimpussa, en ole malttanut mennä aina ihan ajoissa nukkumaankaan.

Ja vielä yksi kevätkynsilakka, ainakin varpaiden kynsiä voin lakkailla iloisilla väreillä kun sormenkynnet pitää olla työssä lyhyet ja luonnolliset.


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Aurinkoinen päivä

Oli oikein aurinkoinen kevätpäivä, ainoa vaan että tuuli puhalsi kovasti ja välillä pyöri ilmassa pieniä hiekkapyörremyrskyjä, niin että piti pysähtyä ja sulkea silmänsä ja silti ihan hampaissa hiekka ratisi. Kävelin vähän asioilla samalla nauttimassa raittiista kevätsäästä, kun piti mennä muutenkin apteekkiin. 


Mies toi ihan oma-aloitteisesti kauppareissulta oransseja tulppaaneja ja mä huomasin kaupungilla kierrellessäni että keskustaan on ilmestynyt taas Etolan liike, josta löysin kivan muovisen hedelmäkulhon. Ajattelin että se innostaisi syömään enemmän hedelmiä kun niitä olisi näkyvillä. Tuli samalla heti vähän pirteää väriä kotiin.


Pari pientä ostosta tarttui mukaan; olin lukenut kehuja Laveran huulivoiteesta ja ostin kokeeksi vadelmanmakuista rasvaa. En ole onnistunut löytämään vielä sellaista huulirasvaa, jota ei tarvitsisi jatkuvasti lisäillä.


Yllätin vähän itsenikin kun kävin katsastamassa KappAhlissa löytyisikö mitään sopivaa 30% alennuksella, tällä kertaa tämä mamma ohitti esillä olevat eläinkuosit ja innostui ostamaan keväistä seiloriraitaa tyylistään poiketen...
Kotimatkalla kuljin silmä erityisen tarkkana, mutten onnistunut vielä bongaamaan ensimmäisiä leskenlehtiä rinteessä, johon niitä aina ekaksi ilmestyy.


Tehtiin kotona ruoaksi hampurilaisia kun tyttö selviytyi kotiin kirjoituksista, sämpylöitä ei nyt vaivauduttu itse leipomaan mutta hyviä ne silti olivat.
Nyt voi sitten keskittyä lueskelemaan ja kerätä voimia alkavaan työputkeen. Toivon vaan ettei tänne ulotu lumisateet, että pääsen sujuvasti kulkemaan pyörällä jatkossakin.