lauantai 31. lokakuuta 2015

Partylite-kutsut

Mä oon vieraillut lukuisilla Partylite-kutsuilla jo yli kymmenen vuoden ajan ja aika monta kertaa ollut itsekin kutsuja järjestämässä. Nyt on vaan ollut parin vuoden tauko omien kutsujen pitämisessä, mutta  kun entinen työkaveri päätti aloittaa esittelijänä ja kauniisti pyysi apua, lupasin pitää hänen ensimmäisen esittelykertansa meillä.
Mä kyllä itsekin tykkään tuoksuvista kynttilöistä ja erilaisista kynttiläsomisteista, joita mulle nimenomaan Partylitelta on kertynyt paljon, että mihin tahansa suuntaa katseensa niin jonkunlainen kippo tai kynttiläteline osuu silmiin.


Oli mukavaa leipomispuuhaakin kutsuja varten tässä synkkyyden keskellä piristykseksi ja kokeilin paria uutta reseptiä. Tässä ovat menossa uuniin syksyn hittileivonnaiset omenaruusut, joita oli pakko kokeilla miten mun näpeissäni taipuvat. Pientä näpertelyä vaati, muttei ollut ollenkaan mikään vaikea homma, ainoa vaan ettei mulla ollut oikein sopivankokoisia muffinsivuokia.


Sitten tein myös suklaabrownieita, joissa oli mukana appelsiinituorejuustoa ja se olikin hyvä makuyhdistelmä.
Muumi leipoi kinkkupasteijoita, jotka ovat meidän perheen suosikkeja jo vuosikymmenien takaa.
Päädyin vielä tekemään tonnikalapiirakan, joka on mun erikoisbravuurini ja teen sitä aina välillä itselleni ihan arkiruoaksi kun niin tekee mieli syödä sitä.



Vieraita tuli ihan kivasti ja oli muutenkin rennot kutsut. Tilasin itselleni tuoksukynttiläpurkin ja lisäksi sain valita tuotteita kiitokseksi ja se olikin vaikeaa, mutta päädyin ottamaan tällaisen allaolevan setin ja jotain pientä vielä lisäksi. Voisinkin joskus tehdä jutun kaikista kynttiläkoristeistani kun tämänkertainen tilaus ensin saapuu, yhdenlaista hamstraamishulluutta sekin...

Kuva on esitteen sivuilta otettu ja tosiaan noihin palloihin voi vuodenajan mukaan laittaa halutessaan erilaisia koristuksia oman makunsa mukaan tai olla laittamatta.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

#bloginitarina

Kiitokset vaan, sain haasteen blogista < a href="http.//pikkukepponen.blogspot.fi"> Pikku Kepponen<a>, jossa äiti Kepponen kirjoittelee osoitteessa pikkukepponen.blogspot.fi, ja jonka monipuolisia tarinoita olen seurannut jo pitempään. Erityyppisiä ja mukavan tavallisia juttuja kirjoitettuna pilke silmäkulmassa ja jollain tavalla myös hauska samaistuttava, koska hänellä on kolme poikaa haastavassa iässä, jolloin mulle tulee elävästi mieleen ajat kolmen tytön kanssa vielä joitakin vuosia sitten.
(Huom. mä en oo ennen linkittänyt mitään ja tutkin tätä juttua siis kauan, joten jos ei onnistunut nytkään kun julkaisen, niin edeltä tulee kyllä ilmi blogin nimi ja osoite. Oikeesti pitäis olla jotain kursseja kalkkiksille perusbloggaamisesta).

Haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille. Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi myös tietysti pyytää).

2. Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi; miten blogisi sai alkunsa ja kuinka se on kehittynyt ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia. 

3. Haasta mukaan neljä blogia, mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista linkkeineen miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvasi yhteyteen tägi #Blogisitarina, näin kaikki Ig:ssä olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa tarinat ovat nähtävillä. Haasteen on käynnistänyt kototeko-blogi.


En ollut kuullut edes mitään koko blogimaailmasta ennenkuin muutamia vuosia sitten meille töihin tuli harjoittelijaksi nuori Anniina, joka kirjoittaa blogia Anniina's Diary ja joka kertoili blogeista sekä bloggaamisesta  ja ensimmäiseksi tietysti aloin seurata hänen blogiaan. Hän myös suositteli mulle luettavaa, jolloin löysin mm. Fab Forty Something-blogin.
Niihin aikoihin ostin myös iPadin ja lukulista kasvoi jatkuvasti; laidasta laitaan erityyppisiä blogeja, alkuun enimmäkseen nuorten kirjoittamia mutta nyt on alkanut löytyä enemmän ikätovereitakin.


Vuonna 2013 äitienpäivän aikoihin rohkaistuin kokeilemaan blogin luomista ja taisi ensimmäinen parin lauseen koepostaus ilmestyä. Vähän epäilytti sillä mun tietotekniikkataidot on lähinnä peräisin 80-luvun pankkimaailmasta.
Mä oon ollut lapsesta saakka Muumifani ja blogin nimi ja ulkoasu saivat inspiraationsa muumeilta, raidallinen tausta kuvaa Muumimamman essua, en vaan osannut muuttaa sitä mitenkään asianmukaisesti punavalkoraidalliseksi...


Blogin oli alkuun ja vieläkin tarkoituksena olla omaksi iloksi kirjoitettu päiväkirja vastapainoksi kirjojen lukemiselle, alkuun ei tainnut olla lukijoina muita kuin sukulaisia ja jokunen kaveri, mutta kiva kun joitakin muitakin lukijoita on eksynyt mukaan. Kommentointi ja vuorovaikutus on melko vähäistä ja täytyy myöntää etten ole itsekään mikään kovin aktiivinen kommentoija, mutta silti kommentit aina ilahduttavat ja alkuun ihan yllättivätkin.

Blogissa esiintyvät välillä myös mun kolme tyttöäni, Honey-koira sekä satunnaisesti joku sukulainen tai kaveri. Käännekohta oli kai kun tytöt antoivat laittaa nimensä esille ja välillä naamansakin näkyviin. On ollut myös ajatuksena että tämä voisi säilyä jatkossa muistona näistä ajoista.

Valokuvaamiseen mulla ei ole mitään oppeja, kunhan vaan räpsin kuvia kännykällä tai muutaman vuoden ikäisellä minijärkkärillä ihan pelkästään automaattiasetuksilla. Ja kuvien rajaaminen ja käsittely on mulle myös vierasta aluetta edelleen.


Blogin aiheet ovat sekalaisia, harvoin mitään kovin erikoista tapahtuu, ihan arkista höpinää vaan. Aiheet on sellaisia jotka mua itseä kiinnostaa mm. muoti, ei tosin mikään huippumuoti vaan mun omat valikoidut suosikkini, kaikenlainen hömppä; meikkaaminen jolloin välillä hurahdan kokeilemaan jotain älytöntäkin (tiedossa postausta), korut, joskus taas on aktiivisempia kokkailukausia, perhejuhlia, jotain ravintolakokemuksia yms. Mies osaa jo kysyä ennen ruokailun aloittamista että joko oon ehtinyt ottaa kuvan.
Sisustustakin on välillä joukossa varsinkin nyt kun kotia vähän uudistetaan Amandan muutettua pois tavaroineen.

Eli hyvin tavallista ja arkista elämää, joskus esillä jotain ostoksia ja kauniita piristysyrityksiä arkeen. Jatkossa varmaan tulee kesäisin enemmän mökkielämää ja mökin ylläpitoprojekteja.
Mä oon itse enimmäkseen kotihiiri, mutta aina välillä postailen muiden perheenjäsenten seikkailuista ja matkoista, silloin kun ystävällisesti antavat mulle kuvia käyttöön.
Jos joku haluaa niin saa kyllä laittaa postausehdotuksiakin, jos tulee mieleen jotain.


Mulla ei ole mitään kunnianhimoisia suunnitelmia niin elämän kuin bloginkaan suhteen, kirjoittelen omaan tahtiin ja tämä on ollut sellainen stressitön harrastus. Ei ole koskaan ehdotettu mitään yhteistyökuvioita ja kaikki ostokset ja mahdolliset jonkin liikkeen tai tuotteen kehut ovat ihan omia mieltymyksiä ja kokeiluja.
Ja se on tietysti plussaa ja lämmittää mieltä jos jotain kiinnostaa lukea näitä juttuja ja joku saa vieläpä jotain ideoita itselleen.

Mä en taida haastaa erityisesti ketään mm. näiden teknisten vaikeuksien takia, mutta tässä kohtaa muutan rajoitteita, joiden mukaan saa osallistua vaan haasteen saatuaan, en kiellä ketään, joten osallistukaa vaan kaikki lukijat joilla on oma blogi.

Kuvituksena miehen juuri hankkimia kanervia, joita näkyi sitten löytyneen laidasta laitaan vaikka mitä värejä;)

tiistai 27. lokakuuta 2015

Onnelin ja Annelin talvi

Se on niin kivaa kun on noita lapsia niin pääsee itsekin katsomaan lasten elokuvia. Ensimmäinen osa Onnelista ja Annelista käytiin katsomassa sen ilmestyttyä Idan kanssa ja eilen sitten uusi talvielokuva Amandan yllyttämänä.


Eihän noilla elokuvilla kauheasti ole tekemistä Marjatta Kurenniemen kirjojen kanssa, joita Amandan kanssa nostalgisesti muisteltiin, mä oon lukenut niitä itse lapsena ja tytöt sitten taas vuorollaan. Ainakin mulla itselläni oli "Onneli ja Anneli ja orpolapset", ja meidän mielestä ihanan jännä kirja oli myös "Kuinka Kum-maa on kaikkialla", jossa seikkaili sairaana oleva pikkupoika ja tapettikuvion prinsessa.
Eihän niissä kirjoissa niin paljon tietenkään tapahtunut, että elokuviin on tarvinnut keksiä lisää juonenkäänteitä, henkilöhahmot kuitenkin ovat ainakin osaltaan kirjoista tuttuja, Vaaksanheimot kyllä muistettiin vaikkei niitä aikoihin olla luettukaan.


Meidän arvostelu elokuvasta oli söpö; olihan siinä söpöt tirskuvat pikkutytöt omassa söpössä kodissaan ihanissa joulutunnelmissa. Mutta me ei taidettu ollakaan varsinaista kohderyhmää, joten meiltä jäi jännitysmomentit kokematta, me ei niihin niin osattu eläytyä.
Popcorneja ostettiin evääksi ja maustettiin runsaalla kädellä, joten lopuksi poikettiin Amandan nimpparien kunniaksi vielä sammuttamassa janoa yksillä Margaritoilla. Perinteisen mansikkaisen sijasta kokeilimme rohkeasti jotain uutta ja pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin sellaiseen, jossa on joukossa myös vadelmaa ja mangoa ja hyvältä sekin maistui.



Sellainen äititytär-ilta tällä kertaa.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Viime aikoina

Telkkarista on löytynyt harvinaisen paljon katsottavaa, tutut suosikit ovat palanneet uusin jaksoin, mm. Uusi Päivä, Downton Abbey, Roba, Solsidan ja Silta, joka pyritään katsomaan yhdessä sunnuntai-iltaisin jos vaan työvuorot sallivat. Tässä vanhoja kunnon lämppäreitä iltapalaksi Siltaa jännittäessä.

Mä oon aikaisemmin ostellut yleensä vaan tulppaaneja keväisin, mutta nyt tulee usein Anttilassa käydessä napattua mukaan Pirkan Reilun kaupan ruusuja, ovat aika kestäviä ja tässä vielä elvyttelen kimpun loppua pikkumaljakossa.

Vihdoinkin osuin Sokokseen silloin kun oli tarjolla Urban Decayn meikkisprayta, oon vaaninut sitä koko syksyn ja aina se on ollut loppuunmyyty. Kokeilin sitä yövuorossa kun lupaa pitoa koko yöksi... Tosin eihän mulla silloin juuri meikkiäkään ole, mutta oikeasti tää tuntuu aika tehokkaalta kun oon muutenkin kokeillut, esim. pyöräilyn jälkeen ei niin hien virratessa meikit valu.

Yövuoroja onkin ollut ihan kivasti ja pöllöjen kanssa oon valvonut virkeänä, kun ylipäätään öisin nukkuminen on taas ollut vaikeampaa.



Sain laivatuliaisina piippua ja kiiltoa huuleen, tykkään tosta LipMaximizerista; siitä tulee kivan raikas tunne huulille.

On onneksi ollut aurinkoisia päiviä ja ruska on ollut hienoa katseltavaa, nyt vaan alkaa olla se vaihe että lähes kaikki lehdet ovat lennelleet maahan ja vielä kellojen siirtämisen ansiosta koko se syksyinen pimeys ja ankeus iskee kunnolla.


Posti toi jo mulle kestotilauksena tulevan joululehden, mutta hillitsin itseni ja laitoin sivuun odottamaan joulukuun alkua, sitten sitä on tunnelmallisempaa tutkia ja selailla.

Mulla oli harvinaisen aikainen herätys kun kävelin ripsiä korjauttamaan uusiin tyylikkäisiin toimitiloihin, johon mun tuttu ripsihuoltamoni on hiljattain muuttanut. Näsinkallion luona matkalla oli lauma japanilaisturisteja kuvaamassa innoissaan lähes jokaista puuta ja mäkin soluttauduin mukaan, samanpituisia lähes taidettiin olla joten sovin porukkaan.

Harvinainen vapaa aamu sunnuntaina ja sen kunniaksi panostin aamupalaan kerrankin kaikessa rauhassa.


lauantai 24. lokakuuta 2015

Kiharrusharjoituksia

Viime kampaajakäynnillä herättiin huomaamaan että mullahan onkin nyt yhtäkkiä pitkät hiukset ja se vaikutti tietysti myös hintaan. Kampaaja laittoi mulle lopuksi kiharoita ja suositteli että joku kiharruspuikko voisi olla kiva ja helppo kotonakin.
Mulla on joskus viimeksi 70-80-luvun taitteessa ollut käytössä höyrykiharrin, jolla mm. väännettiin otsatukkaa ylöspäin. Amanda vei muuttaessaan kaikki kiharrus- ja suoristusvälineensä mukanaan, joten lähdin tutkimaan valikoimaa ensin netistä.


Päädyin sitten tämännäköiseen puikkoon, jolla kai pitäisi helposti saada kiharoita.
Kyllä se taitaa vaatia kuitenkin harjoittelua aika lailla, ensimmäisellä yrityksellä kun en saanut oikein mitään aikaan ja oli vaikea hahmottaa miten päin sitä oikein pitelisi ja kääntelisi ja välillä se palovammoja ehkäisevä hanska oli yllättäen väärässä kädessäkin.


Kysyin Amandalta kestääkö se kauankin oppia käyttämään kiharruspuikkoa ja se vastasi että ei kestä jos osaa ja mulla se näköjään kestää...
YouTubesta löytyy onneksi tutoriaaleja aiheeseen kuin aiheeseen (kesällä mm. maalipurkin avaamiseen) ja seuraavalla kokeilulla niitä ensin katsottua tuli jo vähän jotain kiharaan viittaavaa jälkeä.
Vaatii kyllä paljon lisää harjoittelua ja se on vaikeaa hommaa kun ei ole edes mitään kunnon peiliä millä näkisi takatukkaa.

Tässä säälittävän yrityksen tulos, mutta eihän se tukka silti tässä enää piikkisuoralta näytä. Täytyy vielä hioa tekniikkaa ajan kanssa, eikä sitä sadesäällä edes viitsi vaivautua mokomaan hommaan kun hiukset oikenee samantien.
Jos uuden oppiminen vaikka pitäisi mielen virkeänä tai sitten siinä voi käydä niinkin että laite hautautuu kaapin perukoille. Mutta toivottavasti musta vielä tulee mestari.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Mökkikaudelle jatkoa

Reilu viikko sitten oltiin vielä mökillä yötä ja viettämässä vähän niinkuin mökkikauden päättäjäisiä, mutta tultiinkin siihen tulokseen ettei se mökkeily välttämättä vielä tähän loppunut jos kunnon talvi ei yllätä kovin nopeasti. Ei siis riisuttu vielä petejä ja laitettu kaikkea mahdollista talvikuntoon.


Ennen vanhaan kun vanhemmat vielä viettivät kaikki kesät mökillä, laitettiin pillit pussiin jo viimeistään elokuun lopulla ja korkeintaan käytiin vaan retkellä syksymmällä ja katsomassa pikaisesti onko paikat kunnossa.
Nyt on mökkeilykausi venynyt, keväällä siskon perhe oli siellä jo ensimmäistä kertaa pääsiäisen aikaan, lähellä kun asuvat ja on helppo päästä esilämmittämään tiloja.
Ja onhan se kiva kun on hengähdyspaikka syrjässä normaalista arjesta suhteellisen lähellä ja siellä voi huilata töiden vastapainoksi ja nyt syksylläkin jo vaikka haravoida tai tehdä puuhommia vaihteeksi.


Honeylla on myös paikka missä kuljeskella vapaana ja innostua välillä hepuloimaan ja ryntäilemään nyt kun toistaiseksi lähin koirapuisto on tunnelityömaan takia suljettu.


Mökillä on kiva olla ja laittaa ruokaa porukalla, harvemmin muuten tulisi siskon perheen kanssa nähtyä. Ja erikseen pitää oikein mainita mielikuvitusrikas siskon mies, jossa näyttämö on menettänyt erinomaisen taiteilijan ja tarinankertojan, vaikka hän tosin aikoinaan kesäteatterissa yhden kesän esiintyikin.
Välillä järvellä soutelevat kuvitteelliset Venemäet, Taisto ja Marjatta, joiden elämää ja mökkivieraita värikkäästi pohditaan ja välillä rönsyilevät  erilaiset suunnitelmat lampaiden vuokraamisesta milloin mihinkin aiheeseen pienten kuvaelmien säestämänä:) Todella virkistävää tällaisille totisille hissuttelijoille, jotka muuten olisivat hiljaa kirja kädessä...


Honeyn parta on kasvanut ja lehtiä ja risuja takertuu mukaan samalla tavalla kun Muumin edesmenneellä cotonilla Kikalla, joka vietti mökkikesiä vuosikausia. Ja toivottavasti saa Honeykin tehdä niin ja pääsee vielä tänäkin syksynä maalaismaisemiin.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Villaista viimaan

Mä tossa jo talvivaatteita esiin ottaessani totesin, ettei välttämättä kauheasti muuta uutta tarvitsisi hankkia nyt syyspuolella kuin joku ohuempi neule ja lämmin huivi ja ne saakin nyt vetää sitten yli ostoslistalta.



Mies yleensä haluaa itselleen ostaa laadukkaita merkkivaatteita, jotka kestävät ja voivat olla käytössä vuosia. Mulla on vähän ristiriitaiset ajatukset sen kanssa, koska laadusta joutuu maksamaan kuitenkin aika tavalla enemmän ja tekisi kuitenkin mieli useammin hankkia jotain uutta väriä tai mallia vaatetukseen ihan vaihtelun vuoksi.
Tällä kertaa kuitenkin päätin noudattaa hänen ohjenuoraansa ja tilasin kashmirneulepuseron Ellokselta kun oli tarjolla 40 % alennuskoodia ja kiva perusmalli harmaana.
Nyt mä sitten mietin miten raaskin käyttää jos heti sotken ja menee pesussa pilalle tai jotain. No katsotaan miten käy ja tyydynkö jatkossa edullisempiin materiaaleihin vai avaako tää mun silmäni laatutietoisuuteen.



Huiveja mä suunnittelin pitempään ja lopulta yksiväristen sijaan ihastuin Malene Birgerin kuviolliseen villahuiviin, joka sitten olikin viime vuoden mallia ja kun vihdoin päädyin tilaamaan sen, niin oli joka paikassa harmikseni loppuunmyyty.
Päätin kuitenkin poiketa Cottonilla ja sieltä löytyi kakkosvaihtoehto, joka kuulemma myös on loppumassa ja uutta erää yritetään valmistaa joulumyyntiin. Ajattelin että tää olisi kiva mustien takkien kanssa ja tuo vaihtelua kun on kääntöpuolella eri värit.
Nyt sitten vaan sitä pakkasta, mulla on ainakin vielä ihan kuuma ja hiki ulkoillessa ja pyöräillessä ettei huivejakaan vielä ole juuri tarvittu.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lokakuun Livbox

Lokakuun Livbox oli tavallista painavampi, mukana oli normaalikokoisia pakkauksiakin nyt hyvin ja tällä kertaa melkein kaikki tuotteet ovat päässeet ihan heti omaan kokeiluun ja käyttöön.


Tuota Vaselinen kaurauutetta sisältävää spray-vartalovoidetta olen ollut aikeissa ostaakin ja kiva kun sen sai tätä kautta käyttöön. Se on helppo levittää ja imeytyykin nopeasti, tuoksu on mieto mutta jos olisin itse saanut valita olisin ehkä ottanut sen toisen tuoksun tummemmassa pullossa, olisikohan se joku kaakao, joka olisi ollut vielä enemmän mun mieleeni. Ehkä sitä pitää hankkia seuraavaksi...


Tuuheuttavaa shampoota joka ylläpitää ikääntyvien hiusten elinvoimaa olen jo kokeillutkin, mutta kauhistelin että pitääkö jo ruveta ostamaan antiage-tuotteita erikseen hiuksillekin. Mulla ainakin kasvaa hiukset tosi nopeasti ja elinvoimaisesti vielä muutenkin, eikä niitä harmaita hapsiakaan ole pahemmin ilmestynyt.
Tuuheuttava suihke tuntuu oikein käyttökelpoiselta, oon käyttänyt korvaamaan välillä Batisten XXL- kuivashampoota silloin kun hiukset ovat olleet ihan puhtaat pesun jäljiltä.


Hammastahnaahan tarvitaan aina, mutta mun kohdalla kyllä mitkään valkaisut eivät toimi, koska mulla on ollut jo syntymästä asti kiillevikaa hampaissa ja ne ovat luonnostaan kellertävät ja rosopintaiset. Ainoa konsti on muovikuoret, mutta nekin ajan mittaan tummuvat tai irtoilevat eikä mun tarvitse enää hymyillä ja olla niin edustava kun vaikka muinoin pankin kassalla, että ihan luonnollinen hymy saa kelvata.


Mantelinen suihkuöljy on ylellinen ja miellyttävän tuoksuinen, sitä olenkin kohta ehtinyt koko pikkupullollisen lotrata.
Ylimääräisenä pitkäaikaisen tilaajan kiitoksena sain hohtopuuterin, jota voi silmämeikin lisäksi käyttää myös muualla kasvoilla, huulilla tai jopa sekoittaa kynsilakan joukkoon. En ole sitä kyllä vielä testannut, saatan lahjoittaa tytöille.


Mukana oli myös vartaloa sisältäpäin hoitava luonnollinen kollageenibuusteri, joka sekoitetaan veteen ja nautitaan sitruksen makuisena juomana. En ole kokeillut tätäkään, mutta sen kehutaan auttavan vähän kaikkeen ihosta nivelongelmiin saakka.


Lumenen uutta heleyttävää meikkivoidetta ehdin jo käydä sen ilmestyttyä kerran myyjän kanssa tutkimassakin, mutta päädyttiin siihen ettei ole ehkä ihan tarpeeksi peittävä vaihtoehto välttämättä mulle, mutta kun se on kerran riittävän kosteuttava ja sävykin sopii niin kyllähän se käytettyä tulee.
Tämän kuun tuotevalikoima oli kyllä paras ja kaikinpuolin kiinnostavin kaikista viime aikoina lähetetyistä Livboxeista.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Aikaa kokkailuun

Mä oon sitä valitellutkin kun aikaa ja energiaa ei tahdo oikein nykyään löytyä ruoanlaittoon varsinkin kun teen pääasiassa iltavuoroja ja tällä hetkellä on taas sellainen tunne että haluaisi vaan jäädä peiton alle talviunta nukkumaan ja ylösnousu aina vaan pitkittyy.
Tympii myös aina miettiä ja ideoida mitä sitä laittaisi syötäväksi.
Nyt oli lomalla kuitenkin paremmin aikaa häärätä keittiössä kun kotona tuli oltua enimmäkseen ja tässä muutamia näytteitä menusta.


Uusi kokeilu oli K-kaupan reseptilehdestä poimittu kukkakaalikeitto, johon tuli pekoninmakuista ruokakermaa joukkoon ja pinnalle tomaattia ja pekonia. Ihan ok, muttei nyt mikään erikoisherkku.


Tässä on jo ehditty olla huolissaan miten käy meidän perinteisen pippurikastikkeen kun Mustapekka-juuston valmistus lopetettiin. Kaupasta löytyi vastaavan näköisiä pippurijuustopyörylöitä ja kyllä ne melko täydestä menivät vaikka koostumus oli kyllä vähän erilainen, mutta ei maku siitä paljoa kärsinyt.


Mun suosikkeja on erilaiset suolaiset piirakat ja tässä vuosikausia meidän ruokalistoilla pysynyt ranskalainen kinkkupiiras, jonka liemenä on kananmunia ja ranskankermaa. Ei ole mikään kevytversio mutta siksi varmaan niin hyvää.


Taas saa kunnon jauhoista perunaa ja pääsee laittamaan perunamuusia, joka on myös mun herkkuani ja päällä pitää olla aina kunnon voisilmä. Wigrenin nakit ovat ehdottomasti parhaita nakkeja mitä Tampereelta löytyy ja uutta puolukkasurvostakin saatiin purkillinen Muumilta.


Fetasalaattia syötiin yhtenä päivänä ja löysin kaupasta pussillisen kivaa siemensekoitusta joukkoon laitettavaksi.



Tortilloihin ja tacoihin mä en varmaan kyllästy ikinä ja säilykepavut tekivät jauhelihatäytteestä vielä ruokaisamman.


Suostuttelin miehen ohi ajaessaan hakemaan pitkästä aikaa Pizzahutin pizzaa ja valkosipulileipiä. Mä en käsitä miten Tampereen ainoa Pizzahut on ihan syrjässä Tesomalla, ennen oli oikein keskustassa ravintola jossa aikoinaan käytiin syömässä, nyt toi on vaan lähinnä noutopaikka, ei sinne vartavasten viitsi lähteä ruokailemaan.
Mutta ne pizzat on kyllä hyviä, vähän erilaisia kuin muualla ja säästyin yhtenä päivänä ruoanlaitolta.


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Lomainstoja


Kyllä sitä kuvista huomaa että kaikkea kivaa silti lomalla tuli tehtyä ja nautittuakin, vaikka jälkikäteen tuntuu että aika meni ihan liian nopeasti ja keskittymiskyky oli vähän heikonlainen. Koko viikko lähes oltiin puhelin kourassa päivystämässä ja jännittämässä tietoja isän sairaalatutkimuksien etenemisestä.
Kävin kuitenkin kaupungilla hakemassa Avonin tilaukseni ja herkuttelin bananasplitillä heti alkuun kun yövuorot päättyivät.

Myrskyjä on tullut ja mennyt järvelläkin, joku rohkea vielä tarkenee purjehtia hyytävässä tuulessa ja kovassa aallokossa.

Testailin uutta Avonin kynsilakkaa ja käytiin Amandan kanssa Ikeassa, josta ostin erilaisia säilytyslaatikoita meikeille ja kosmetiikalle ja sain järjestettyä ja karsittua meikkivarastot uuteen uskoon.


Ikeasta piti ostaa prinsessaleivoksiakin, ne on niin hyviä ja makeita.

Iltaisin sytyttelin aina kynttilöitä ja nautin pari lomasiideriäkin kirja kädessä.

Kauppareissulta ostin mulle ja Honeylle molemmille hemmottelujutut meidän kahden tyttöjen iltaan, mä sain ihailla ruusuja kun Honey puolestaan herkutteli kananpaloilla.

Honeylla hieno irokeesikampaus, itse se ei näytä yhtään ilahtuneelta siitä...


Mökillä haravointihommia riittää vaikka kuinka ja lehtiä putoilee vielä jatkuvasti lisää. Oltiin siellä yksi yö mökkikauden päättäjäisiä viettämässä, mutta taitaa olla ettei sitä vielä malteta lopettaa jos ei ihan täysi talvi yllätä.

Illalla sytytettiin kaikki mahdolliset sekalaiset kynttilät, takkaa ei enää siinä vaiheessa poltettu kun oli jo melkein liiankin lämmintä.

Honey kuljeskeli ja nuuskutteli aikansa pusikoissa ja asettui sitten tomerasti työnjohtajaksi hirsipöydälle, hyvä tähystyspaikka kuitenkin laitettiin lähtiessä pakettiin talven ajaksi.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Vuoden kirjapinot

Tänään on taas Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä, jolloin aina lasken kuluneen vuoden lukemieni kirjojen saldon. Sikäli  vähän harhaanjohtavaa, koska en kovin paljoa lue suomalaisia kirjoja vaan lähinnä englanniksi ja ruotsiksi. Kaiken kaikkiaan ehdin lukea 125 kirjaa tämän vuoden aikana, joka taitaakin olla tähänastinen ennätys. Mukana on sekä tiiliskiviä että vähän ohuempia teoksia.


En voi väittää että lukisin kovin tietopuolista ja kehittävää kirjallisuutta, enimmäkseen viihdekirjallisuutta ja dekkareita, mutta koitan valita kirjoja jotka kertovat eri maailmankolkista ja erilaisista kulttuureista.


Mä oon jo vuodesta 2009 kirjoittanut muistiin lukemani kirjat alkuun senkin takia että pystyin tarkistamaan mitä kirjoja olen jo lukenut, kun varsinkaan noista englanninkielisistä pokkareista ei tahdo aina muistaa minkä on jo ennemmin kirjastosta lainannut, nimet ja kannet saattavat olla niin samantapaisia. Tosin nykyään tarkastaminenkin on jo hankalampaa kun luettuja kirjoja on kertynyt jo sivukaupalla...
Mutta joka tapauksessa lukeminen on ihan paras harrastus, vaikka tuntuukin että mulla aina vaan enemmän kuluu aikaa blogien, Instagramin, Snapchatin ym. seuraamiseen, joka on sitten poissa kirjojen lukemiseen jäävästä ajasta. Mutta tarviihan sitä välillä vaihtelua olla ja blogienkin lukeminen on tosi kivaa.


Kuvat poimittu Pinterestistä.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Honeyn terkut

Honeylle tuli jo elokuussa täyteen vuosi suomalaisena. Viime aikoina ulkoiltaessa ollaan kuultu välillä kommentteja että jaa se on niitä pakolaisia kanssa. Kyllä se on ihan meille adoptoitu ja kovasti odotettu perheenjäsen.
Hyvin tyttö on kotiutunut, mutta tässä on välillä ollut vähän huolestuneempi, johtuu varmaan siitäkin kun Amanda muutti pois kotoa ja tavaraa ja huonekaluja on kannettu sisään ja ulos.


Mies oli myös muutaman päivän Lontoossa ja matkalaukun pakkaaminenkin ahdisti Honeya, joko se oli koko ajan ihan kintereillä tai sitten kyyhötti sängyn alla tai sohvan nurkassa raukka. Mistäs sitä tietää mitä se on kokenut, jos joku on muuttanut ja hylännyt sen samalla vaikka, tai ties mitä sen mielessä liikkuu...


Ihan reippaasti se ulkoilee ja syö ettei mitään vaivaa muuten näytä olevan. Oli meillä tosin jo eläinlääkäriin aika tilattuna kun Honeyn kaulassa oli pieni näppylä ja sen alla patti, mutta siinä kävikin niin kuin perinteisesti hammaslääkäriin mennessä; kun aika koittaa niin särky loppuu... Edellisenä iltana pattia ei enää löytynyt ja ehdittiin vielä perua lääkärin vastaanotto.


Kyllä se tässä jo rennommin taas ottaa vaikka on joutunut olemaan välillä öitäkin yksin kotona. Selvästi se ei tykkää muutoksista vaan haluaa olla vaan rauhassa. Mökillä se kyllä viihtyy ja välillä innostuu ryntäilemään pihalla vaikka muuten onkin kovin hillitty tyyppi.


Yksin kotiinjääminen ei tuota vaikeuksia kun siitä ei olla tehty mitään numeroa, huudellaan vaan ovelta että heippa, nyt Honey jää kotimieheksi. Sen sijaan tervehtimisrituaalit kotiin tultaessa ovat aina riemukkaat ja tahtovat venyä, ei riitä rapsutukset eteisessä vaan pitää käydä ensin sohvalla halailemassa kunnolla ennen kuin voi asettua.
Talvi taas on tulossa ja heijastinhuivi on kaivettu esille. Viime syksynähän villapaita kauhistutti Honeya niin että se makasi paikallaan lamaantuneena, toivottavasti ei tule niin kylmää että joudutaan pukemaan pelottavia vaatteita kovin äkkiä.