Kaikenlaista mä kyllä keräilen, mutta muumimukeihin en ole koskaan hurahtanut, vaikka aina ihailenkin uusia kausimukeja silloin kun niitä ilmestyy. Jokaisella tytöllä on lapsena vanhalta sukulaistädiltä saadut omat mukinsa, ja kieltämättä esi-isämukia kerran menin itselleni ostamaankin, mutta sattui olemaan silloin kaupan hylly tyhjänä.
Jos olisi kotona paljon hyllytilaa pitää esillä ja ihailla mukeja, niin varmasti mulla olisikin muumikokoelma, mutta ei niitä kiva ole kaappiin piiloon kerätä.
Nyt kuitenkin huomasin että syksyllä on ilmestynyt esi-isäkannu ja sitä en voinut vastustaa ja Sokokselta ostinkin sillä hetkellä viimeisen kappaleen parempaan talteen. Nyt se on esillä olkkarissa kun sopii myös muuhun sisustukseen, mutta kyllä sitä ajattelin käyttöönkin ottaa aina välillä kun tulee tilaisuuksia ja aikaa kattaa vähän huolellisemmin. Se sopii jatkossa hyvin muiden mustavalkoisten astioiden kanssa, joita meillä muutenkin on käytössä.
On se vaan niin yksinäinen ja salaperäinen otus, joka tarkkailee maailman menoa itsekseen. Vetoaa muhun kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti