Pitäähän sitä koirankin näkyä pimeässä ja Honey sai oman heijastinhuivin. Se kyllä ihmetteli sitä epäluuloisen näköisenä ja varmaan mietti että mitä noi nyt taas on keksineet. No kohta varmaan pitää alkaa shoppailla sille talvivaatteita, villapaita olisi jo tilauksessa...
Täytyi lopulta luovuttaa kesästä ja tuli aika sytyttää tuoksukynttilät ensimmäisen kerran.
Honey poseeraa välillä yläkerran sohvalla, harvemmin se sinne eksyy.
Tytön upea nimpparikakku, isosiskon koristelutaidonnäyte; kunhan lätki jotain marenkipohjan päälle. Maussa ei kuitenkaan ollut valittamista;)
Muutama päivä sitten vielä saatiin nauttia upeasta auringonpaisteesta ja kesäisistä lämpömittarin lukemista.
Tytöt löysivät Honeylle kaksoisolennon, sehän on juuri kuin Purri Disneyn Hiidenpadasta. Ainoa vaan että se sanoo: "Honey tahtoo kalkkunaa!" Välillä se tottelee sujuvasti jo Purri-nimeäkin...
Tässä kuvassa ei ollut mitään tekemistä mallin tai tyylin kanssa vaan kyse on siitä, että uudesta työpaikasta löytyy sellainen hyvä puoli että omat vaatteet ovat sallittuja ja suositeltaviakin. Mikä ihanuus kun saa käyttää omia trikoohousuja, joissa on helppo kumarrella ja kyykistellä. En kaipaa yhtään valkoista, hiostavaa ja huonosti istuvaa hoitajan asua, T-paitaa käytän talosta mutta housut ja monitaskuinen liivi ovat omia.
Honey esittää säälittävää hylättyä koiraparkaa pehmeiden tyynyjen päällä joutuessaan jäämään välillä yksin kotiin.
American Dinerin kana-pekoni-sinihomejuustohampurilainen on aina yhtä hyvää.
Honeylle löytyy lisää kaksosia, se sai kauppareissulta oman näköisensä kiskomislelun, joka oli sille niin mieleinen että enää on kuolaiset riekaleet jäljellä.
Miksei vanilja- ja kirsikkacolaa voi saada isoissa pulloissa:(
Innostuin tekemään parsakaalipiirakan kun luin vesi kielellä ohjetta Anniina's Diary-blogista ja hyvää oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti