Kaapo jatkoajalla

Jännittyneenä ja murheellisenakin vietiin tytön kanssa Kaapo eläinlääkärille. Meidän koirien pitkäaikainen ihana ja persoonallinen henkilääkäri sai tutkia Kaapon ja mietittiin jatkoa.

Kuivasilmäisyys on niin pitkälle edennyt, ettei ole muuta tehtävissä kuin kostutustippojen käyttö edelleenkin, näkökykyä ei juuri ole.

Krooniseen korvatulehdukseen saatiin antibioottitipat ja taas näin kostealla säällä vaivaavaan tassutulehdukseen lääkevoidetta.

Pissailuongelmalle ei ole mitään ratkaisua, millekään vaippalinjalle ei aiota lähteä jo tulehdusriskin takiakaan. Toistaiseksi mies nukkuu yöt Kaapon kans takkahuoneen lattialla kapealla patjalla, jossa ei mahdu pöyhimään ja merkkaamaan paikkaa. 

Sydän ja keuhkot kuitenkin olivat kunnossa vaikka hengitys onkin ahdasta, mutta se on rodulle ihan normaalia ja hyvä asia on, ettei Kaapolla ole yhtään ylipainoa hankaloittamassa hengitystä lisää.

Ei siis ole mitään eläinsuojelullista syytä pikaiseen luopumiseen, Kaapo ei tunnu itse kärsivän vaivoistaan ihmeemmin. Mutta toisaalta taas lääkäri sanoi että Kaapolla olisi hyvä paikka taivaassakin.

Tässä nyt vaan pitää kuulemma katsella miten kauan me jaksetaan toimia sen silminä ja korvina ja nukkua sen seurana lattialla.

Kaapolla on eläinlääkärin mukaan suuri ja ystävällinen sydän, se nauttii ihmisten läheisyydestä, nukkumisesta ja syömisestä. Ja päälle päin ei välttämättä huomaa miten vaikeita vaivoja sillä on.

Ulkoilusta, leikkimisestä ja muiden koirien seurasta se ei selkeästi enää välitä ja ulkona pitää ohjata tarkkana ettei se kävele päin puita ja tolppia.

Suurimmaksi osaksi Kaapo kuitenkin vaan nukkuu tai istuu ja tuijottaa tyhjyyteen dementoituneen oloisena, mutta on aina onnellinen kun pääsee kainaloon.

Tee nyt tässä sitten jotain päätöksiä:( Sovittiin että katsellaan päivä kerrallaan...