Oikein odotan sitä kaunista iltahetkeä kun aurinko painuu järven taakse.
Kaapo puolestaan odottaa jo alkuillasta auringon vielä paistaessa patjalla unikaveria.
Sama tarina jatkuu meillä, nyt mä oon vuorostani retkeillyt useamman yön lattialla uniseurana. Sain kuitenkin hommattua muovisia patjansuojuksia ja ajateltiin vielä kerran testata osaisiko se juntti nukkua meidän sängyssä merkkailematta.
Kunhan tässä taas on yövuorot ohitse niin kokeillaan onnistuuko, on se lattialla nukkuminen painava rontti jaloissa aika raskasta pitemmän päälle... Siitä huolimatta kuinka sydämellinen ja kultainen kaveri se onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti