maanantai 28. huhtikuuta 2014

Stressi ja univaikeudet

Vaikka tää yleensä onkin aika kevytmielinen ja pinnallinen blogi, niin ajattelinpa nyt kerran kirjoittaa jotain vakavampaakin asiaa. Nimittäin mä oon jo perusluonteeltani kova jännittämään ja huolestumaan jonkun mielestä aivan turhistakin asioista ja elämän varrella on ehtinyt tulla eteen paljon sellaisia stressaavia ja ahdistavia juttuja ja tilanteita, jotka ovat myös vaikuttaneet mun nukkumiseeni.


Siihen vielä kun lisätään kolmivuorotyö ja epäsäännölliset työ- ja nukkuma-ajat, niin siinähän se soppa on valmis...
Onneksi olen saanut nyt jo jonkin aikaa tehdä pelkkää ilta- ja yövuoroa, sillä jo parin vuoden ajan tilanne on ollut se, että ilman lääkkeitä valvon vaikka useamman vuorokauden ja niiden käyttö kuitenkin tekee aamuheräämiset enemmän tai vähemmän tokkuraisiksi.


Yleensä valvonkin illalla vähän pitempään ja sitten joten kuten nukuttuani nousen vasta kymmenen jälkeen aamulla. Tää rytmi on sopinut mun elämäntilanteeseeni hyvin ja oon onnellinen kun oon saanut sitä nykyisessä työyhteisössäni toteuttaa. Tulevaisuus saattaa kuitenkin olla erilainen uudessa työssä...


Ja täytyy edes vähän kehua ja etsiä hyviä puolia, että mä oon siitä erinomainen yökkö, etten nukahda sitten vahingossakaan kun ei vaan väsytä:)
Mutta sitä tässä ehkä halusin tuoda esille, että jännittäjiä ja panikoitsijoita on kaikissa ikäryhmissä, mutta siitäkin on kuitenkin näin vanhaksi selvitty ja jaksettu aina jollain konstilla, siitä huolimatta että asiat välillä tuppaavat valvottamaan tai sitten aiheuttamaan painajaisia!




4 kommenttia:

  1. Kunnon yöunet ovat kyllä tärkeät. Tiedän, sillä minun tuppaavat jäävän liian vähille fibrosärkyjen takia. Ja työssäkäynti tsompina ei ole hauskaa. Puhumattakaan siitä, mitä unettomuus ja väsymys saavat aikaan esim. sydämelle. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivun ja säryn takia valvominen on kanssa vihoviimeistä hommaa:( työkykyisenä ei tosiaan pysy jos ei saa nukuttua!

      Poista
  2. Mä kuulun kans koviin jännittäjiin ja stressaajiin. Vaiva minkä kanssa on oppinut jotenkuten elämään, mutta eroon siitä ei taida päästä vaikka kuin haluis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja välillä se on niin että niitä stressinaiheuttajia kertyy monta samaan aikaan... Ei kai siitä jännittämisestä tahdo eroon päästä, täytyy vaan odottaa jotain seesteisiä eläkevuosia:)

      Poista