Elokuussa 25 vuotta sitten tosiaan häitä juhlittiin ja koko touhu oli siihen aikaan paljon pienimuotoisempaa kuin nykyään. Isot häät eivät vielä olleet se juttu, ei ollut kaasoja eikä koristeiden ja korttien askartelua ja seuraleikkejä. Hääpukuihinkaan ei satsattu omaisuuksia.
Meillä oli vihkiminen pienessä Finlaysonin kirkossa ja hääjuhla UKK-instituutin tiloissa; seisova pöytä ja kahvit, ei mitään tanssia eikä boolia:)
Hääpuku oli ystävän äidin ompelema, yksinkertainen ja mun mieleiseni silloin. Kampauskin oli kunnon kasaria. Nykyään ehkä tekisi kaikki erilailla, on häälehtiä ja häämessuja ja kaikkea mistä saa erilaisia ideoita. Mutta se oli sitä aikaa ja ne oli meidän näköiset häät.
Ja nyt sitten juhlittiin vuosipäivää syömällä hyvin Saludissa, vanhassa, perinteisessä ravintolassa, jossa on aikoinaan juhlittu mm. mun vakipaikan saamista pankista aina yhtä herkullisilla ja suussasulavilla pippuripihveillä unohtamatta monipuolista salaattipöytää.
Hiukan masentavana yksityiskohtana pitää vaan mainita kun tarjoilija, joka saattoi meidät pöytään sytytti öljykynttilän, joka sammui melkein samantien. Seuraava tarjoilija hetken kuluttua sytytti sen taas ja sanoi että laitetaan nyt oikein kynttilä, että on hienompaa... Ja eikö se taas heti miten sammunut, mietin oliko se jotenkin symbolista, että 25 v. avioliiton jälkeen liekki helposti hiipuu:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti