Lomajuttuja

Pääsiäisenä oli kiivas työputki, vielä alkuun oli asetelmat siististi mutta seitsemäntenä yönä oli vähän jo nuutunut olo, tunnelmaa kuvaa hyvin toi jo vähän kärsinyt ja uudelleen muotoiltu rairuohokoristelu työpaikalla.

Mutta siinä sitten vähän lennossa ikäänkuin vaihdettiin, mies tuli etelänmatkalta ja aloitti työt heti pitkillä päivillä ja mä jäin lomailemaan taas puolestani. Tuliaismeikkejä jo esittelinkin mutta mielenkiintoinen tuttavuus oli myös uusi Dooley's, aikoinaan mun isäni toi aina sitä toffeenmakuista likööriä mulle laivaristeilyiltä mutta nyt löytyi uutuus, jossa on valkosuklaan ja marjojen makua, ei pahaa ollenkaan  sekään.

Aurinko on välillä paistellut ja sulattanut lähes kaikki lumet, eikä enää ole asiaa mennä jäälle kävelemään. Seuraavaksi taas perinteisesti veikkaillaan ja jännäillään virallista jäidenlähtöpäivää.

Mä sain kun sainkin aikaiseksi aloittaa uimahallissa käynnin ja oli oikein mukava ja rentoutunut olo uinnin jälkeen, se lähteminen vaan tuntuu aina niin vaikealta. Uin hiljakseen kilometrin ja sain myös kokea arjen dramatiikkaa; yhdeltä tädiltä oli pukukaapin avain pudonnut altaan pohjalle ja siellä etsittiin sukeltajaa. Oon kyllä joskus yli neljäkymmentä vuotta sitten suorittanut uimakandin, mutta eipä enää sukellella mihinkään neljän metrin syvyyteen. 

Aikansa uimavalvoja siinä kalasteli haaviin kanssa ja ihmetteli kun yleensä aina yksi sukellustaitoinen löytyy porukasta ja onneksi lopulta sieltä yksi Tarzan ilmestyi, joka sai avaimen pelastettua.

Mäkin päätin syödä terveellistä ja trendikästä avocadoa, Ida sitä melkein päivittäin veteli ja oonhan mäkin sitä syönyt avocadopastan muodossa ihan kyllästymiseen saakka. Linda vinkkasi että se olisi hyvää ruisleivän ja tomaatin kanssa ja laitoin sitä myös lisukkeiden joukkoon kun syötiin tacopaistosta.

Kävin pariinkin otteeseen ulkona syömässä ja Ohranjyvän pippuripihvi houkutteli taas. Kaveri otti leivän, jossa oli päällä leikkeen lisäksi pekonia ja sienikastiketta. 

Listalla oli niin paljon houkuttelevia annoksia että suunniteltiin käyvämme siellä jatkossakin ja kokeilemme kaikkia vaihtoehtoja.

Mun kirahvilaumani sai uuden jäsenen, jota olen kuolannut jo pitempään sisustusliike Kantriinan ikkunassa.

Otin käyttöön pienen punaisen Tupperwaren matopullon, josta voin hörppiä vettä öisin. Tässä on esillä yöpöydällä tärkeät varusteet,  mm. huulirasva pitää olla käden ulottuvilla aina. Hulluilla päivillä en itse käynyt tänä vuonna ollenkaan, mutta mies haki ne perinteiset pusut sieltä taas.

Nyt onkin viimeinen lomapäivä, mutta saan pehmeän laskun töihinpaluuseen älyttömän työlistan ansiosta; huomenna on vapaa ja sitten yksi iltavuoro, jonka perään heti taas kaksi vapaata. En ole vielä saanut seuraavia listoja alkaen ensiviikon alusta, mutta kauhulla jo odotan millainen putki siellä jatkuu.

Mökkikauden aloitus

Tänään oli kohtalainen ilma, vaikkei luvattua auringonpaistetta niin saatukaan ja muutama sadepisarakin yllättäen tuli niskaan.

Saatiin kuitenkin kerättyä pieni mutta tehokas porukka ja lähdettiin mökille ottamaan terassikalusteita esille sekä haravoimaan raivoisasti. Kohta se mökkeily pääsee taas alkamaan, kivaa.

Tässä näkyy mun uimarantani eli alue, jolle talvella jään päälle levitettiin jonkinlaista harsokangasta ja hiekkaa, että saadaan mutapohjaa peitettyä. Toivottavasti kesällä nyt muutkin uskaltautuvat useammin nauttimaan uimisesta, kun kerran ihan järven rannalla ollaan. Mulle se on suuri nautinto ja polskin järvessä  usein ja pitkään jos vesi vaan on edes kohtalaisen lämpöistä.

Haravoimista riittää ja kova risusavottakin on vielä edessä. Talvella kaadettiin isoimmat puut vajan rinteestä ja sitten nähdään kunnolla miten se vaikuttaa maisemaan ja valoisuuten, kunhan puihin tulee lehtiä.

Honey tiesi heti kotona minne ollaan menossa kun sille laitettiin pinkit valjaat päälle. Automatkallakin se jo itki malttamattomana ja nautti mökillä vapaana nuuskuttelusta kunnes siirtyi hirsipöydälle istumaan ja valvomaan haravointityötä.

Aika hyvin saatiin jo hommia alulle haravoinnin osalta. Päästiin myös ihailemaan Venlan mopoa ekaa kertaa; kortti tuli tytölle jo loppuvuodesta mutta nyt vasta alkaa olla sopivat kelit mopoiluun. Helpottaa kyllä kovasti maalla asuvan arkea kun ei ole aina riippuvainen kyydistä. Meidänkin tytöt toivoivat aikoinaan skootteria mutta pidettiin sitä vähän vaarallisena kaupunkiliikenteessä ja nythän Idalla ja Amandalla on jo ajokortit.

Pitääkin suunnitella Honeylle jo trimmausaikaa ja kesäkampausta.

Meikkituliaisia

Mies tuli viikko sitten lomamatkaltaan ja sen lisäksi että sain tuliaiseksi Bacardia ja banaanilikööriä mun ällömakeisiin drinksuihin, sain myös valita lentokoneen kuvastosta mieleisiäni meikkituotteita. Kun itse valitsee niin ei voi valittaa tuliaisista, mutta yleensä täytyy olla tarkat tiedot ja varmuuden vuoksi vielä kuva kun on kysymys iskästä, joka toi tytölle Escadan kesätuoksun hänen toivomansa Versacen Bright Crystalin tilalle. (Edellisellä reissulla oli kuva siitä Escadasta niin sitä tuli nytkin;)

Mä pysähdyin heti kun näin mainoksen, jossa sanottiin että nyt voit kokeilla hartaasti odotettua Kardashian Beauty-meikkisarjaa ensimmäisten joukossa. Pitihän sitä jotain tilata kokeeksi ja sain tällaisen 24 karaatin kullalla viimeistellyn geelimäisen pohjustusvoiteen, joka kyllä antoi säteilevän vaikutelman kun kokeilin; nenässä oli ainakin jotain kultahippuja.

Lisäksi tilasin setin, jolla voi loihtia klassisen nude-lookin vivahteikkaalla ja seksikkäällä tavalla. No joo, tuossa oleva huultenrajauskynä oli koostumukseltaan aika kuivaa mömmöä ja sen terä katkeili helposti kun sitä yritti levittää. Puna ja huulikiilto on ihan ok, kyllä ne käytettyä tulee.

Sieltä kuvastosta löytyi myös Victoria's Secret-valikoimaa ja kokeilin tuollaista huulikiiltoa. Mua huvittaa ne mainostekstit, tällä mä voin nyt sitten toteuttaa unelmani täyteläisen aistillisista pusuhuulista. Oon tykännyt siitä Diorin LipMaximizerista ja ajattelin jos tuo olisi vähän vastaavanlainen.

Smashbox on myös uusi merkki mulle ja sain söpön aurinkopuuterin Rosy-sävyisenä.

Vaikkei itse lähdekään mukaan matkailemaan ja on koiran kanssa kotimiehenä, niin kyllä tuliaiset aina ilahduttaa ja lohduttaa arjen keskellä.

Antaa sataa vaan

Nyt saa mun puolesta sataa kun sain lopultakin hommattua uuden sadetakin. Viime kesän käytetyin vaate oli varmasti sadetakki, joka edestakaisin töihin pyöräillessä oli korvaamaton vaatekappale.

Loppusyksystä jo surinkin kun se alkoi päästää vettä läpi, varmaan vuosien aikana joku pintakäsittely siitä sitten oli kulunut pois. Harmi vaan kun se oli mieleinen Marimekon malli johon olin aikoinaan satsannut, voihan sitä tosin muuten käyttää mutta ei se kunnon sadetta enää pidä.

Mutta nyt mulla on uusi Fransan takki, joka pääsi samantien käyttöön. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan niin paljon tarvittaisi kun viime kesänä.

Alkaa olla myös riittävän lämmintä, että villakangastakeista pääsee siirtymään kevyempiin kevätasuihin ja tässä Ellokselta tilattu musta A-linjainen takki jota en vielä ole tarjennut käyttää, sen verran koleaa on täällä ollut kun aurinkokaan ei ole nyt näyttäytynyt.

Samalla kertaa ostin myös vaalean kesäisemmän puseron, jonka voi vetää olkapäitä paljastamaan lämpötilojen noustessa.

Tässä samalla esittelen myös kolmet vähän käytetyt kengät, jotka valkkasin työkaverini tuomista kasseista. Hänellä oli kirppikselle menossa suuri määrä 36 ja 37 koon jalkineita, joita sovittelin innoissani. Kovin monella ei ollut sopivan kokoista jalkaa, joten olin hyvissä asemissa valitsemassa ja nämä sitten päädyin ostamaan edullisesti.

Kyllä kierrätys on fiksua, usein onneksi löytyy uusi tyytyväinen omistaja vaatteille ja tavaroille joita ei enää käytetä. Noi valkoiset kengät vaikuttaa siltä ettei niitä olisi käytetty ollenkaan. 

Iltapäiväleffassa ja drinkillä

Lomalla on aikaa kerrankin lähteä elokuviin ja vieläpä iltapäivällä kun ei ole isompaa ruuhkaa. Amanda lähti kaveriksi katsomaan Onnenonkijan eli bloggaajaleffan, joka kertoo lifestyleblogia pitävästä tytöstä joka pyrkii rikkauteen ja menestykseen. Aihe kiinnosti tietysti erityisesti etenkin ahkerana blogien lukijana, vaikken muuten tuohon kaupalliseen puoleen samaistu.

Ihan kevyt ja viihdyttävä juttuhan se oli sadepäivän ajankuluksi.

Mentiin sen jälkeen tutustumaan Inez-tapasbaariin, jossa Amanda on joskus käynyt ja osasi suositella, mun itse on vaikea keksiä uusia paikkoja ja silloin kun johonkin lähtee syömään, tulee usein valittua tuttu ja takuuvarma paikka ja jopa sama annoskin kun aiemmin.

Inez on rento ja nuorekas paikka, varmasti illalla ihan erilailla tunnelmallinen mutta tällä kertaa siellä ei ollut paljon muuta porukkaa, taisi olla juuri vasta avattukin.

Valittiin yhdessä listalta muutamia erilaisia makupaloja, joita yhdessä sitten maisteltiin.

Olisi ollut ihan mielenkiintoinen tuollainen ylläoleva yllätysmenukin mutta otettiin kuitenkin nyt varman päälle.

Paikka on erikoistunut siidereihin ja muihinkin erikoisempiin juomiin, ja tällä kertaa valittiin houkuttelevat drinkit. Amanda halusi jotain missä on passionia ja mangoa. Mä en edelleenkään opetellut juomaan aikuisten juomia, mistä tytöt mulle aina huomauttaa. Halusin jotain makeaa mutta uudenlaista, kun oli puhe että oon sitä "Sinisten enkeleiden" ja "Ampiaisten" sukupolvea. 

Sain tosi hyvän sekoituksen, joka oli riittävän makea mutta silti raikas. En huomannut kysyä mitä kaikkea siinä oli, mutta vähän niinkuin kirsikalta ainakin maistui.

Herkullisia olivat nuo tapaksetkin kun ei ollut mikään iso nälkä. Maisteltiin niitä ja otettiin runsaasti valokuvia molemmat sopien leffankin teemaan, selfieitä ei nyt kuitenkaan tullut tällä kertaa.

Sisustuskärpänen

Tämä lisääntyvä valon määrä väkisinkin vaikuttaa siten, että tekee mieli järjestellä ja uudistaa vähän kotia.

Eteinen sai ihan uutta ilmettä kun löysin Sokoksesta tuollaisen puisen lokerikon, jossa voi säilöä kaikkea pikkutilpehööriä, avaimia ja sellaista. Ja samalla voi harjoittaa pakkomielteisiä toimintoja vaihtamalla puukuutioita kääntelemällä päivämäärää tunnollisesti.

Myöskin eteisen entinen musta matto sai siirtyä syrjään odottamaan pesua ja tilalle hankittiin kevyt ja helppo muovimatto, jonka kääntöpuoli on vaaleampi ja vastavärinen, vaihtelua taas kesää ajatellen.

Samalla löytyi keittiöönkin muovimatto sinne sopivissa sävyissä ja nyt vaan odotellaan äskettäin  hankittua ruokailuryhmää, joka on jo tilattu viikkoja sitten mutta saadaan vasta toukokuun alussa. Nämä entiset ovat menossa myyntiin siinä lähempänä, ettei tarvitse olla ilman pöytää kovin kauaa.

Myös olkkariin tuli vaihdettua muutama uusi koristetyynynpäällinen ja torkkupeitto. Seuraavaksi tässä jo pikapuoliin varmaan saadaan alkaa laittaa parveketta kesäkuntoon ja tätä vauhtia on kohta grillauskaudenkin avajaiset. Kivaa kun on valoisaa jo pitkälle iltaan saakka:)

Tätä on odotettu

Yllättävän hyvin mä selvisin seitsemän yön työputkesta, jää vaan nähtäväksi miten pian siitä toipuu ja pääsee taas normaaliin arkeen. Aiemmin tosiaan on ollut kuusi yötä se maksimi, jonka olen jonkun kerran valvonut.

Ehkä normaalia enemmän on ollut pientä päänsärkyä, hartiatkin taitavat olla aika jumissa. Ja sen mä huomasin että loppuvaiheessa alkoi ärsyttää kaikki pienet epäkohdat, joihin en tavallisesti edes kiinnitä huomiota. Ja vähän oli ehkä sellainen hervoton olo että toisaalta taas jotkut asiat huvittivat kovasti; mm. iltaisin bussireitin varrella oleva lämpömittari, joka näytti vaihdellen pakkasta -44 tai -57 astetta ja se kun yleensä tamperelaiset matkustavat bussissa täysin hiljaisuuden vallitessa, niin yhtenä iltana osui kohdalle kuski joka soitti täysillä radiosta jotain Muistojen siltaa.

Mutta lomaa on kovasti odotettu alkuvuoden sairastelujen jälkeen, jospa nyt olisi tarmoa saada jotain aikaiseksikin.

Vielä en lupaa mitään mutta vähän on jo itänyt ajatuksissa uimahallikauden aloittaminen. Tekisi myös mieli itsekin mennä kunnon pippuripihville kun mies tuli viikon herkuttelulomaltaan toinen toistaan houkuttelevampia ruokakuvia esiteltyään.

Ja se bloggaajasta kertova elokuvakin kiinnostaisi käydä katsomassa.

Mutta ihan ensin täytyy nyt vähän ladata akkuja ja huilata. Näinkin reippaasta selviytymisestä saan kyllä kiittää ystävää, joka oli melkein koko viikon meillä ja piti huolen Honeysta antaumuksella, ei tarvinnut ollenkaan huolehtia sen yksinolosta ja se sai rapsutusta ja seuraa yllin kyllin.