Ukkia juhlimassa

Kauniina kesälauantaina vietettiin Ylöjärvellä Vänrikin Torpalla Ukin 80-vuotisjuhlia. Sinne oli kokoontunut sukulaisia ja ystäviä juhlimaan urheilullista ja virkeää sankaria.

Tarjoilut olivat oikein onnistuneet; alkupaloina oli vihreää salaattia, Waldorfin salaattia, punajuuricarpacciota, silliä ja savulohta. Lämmin ruoka sisälsi lihapullia ja perunoita, kasvisgratiinia ja porsaanfileetä.

Erityisen maininnan saavat herkulliset Vänrikin leipä ja sämpylät.

Tietysti kakkukahvitkin oli tarjolla komean mansikkakakun kera.

Synttäreillä muisteltiin ja pidettiin muutamia puheita ja meidän perheessä Linda on ainoa rohkea, joka yleensä juhlissa vaalii puheenpitämisperinnettä. Ihan kiva kun joku näkee vaivaa ja uskaltaa astua ihmisten eteen. Musta ei siihen kyllä ole.

Ohjelmassa oli myös haitarinsoittoa ja yhteislaulua täydellisenä yllätyksenä Ukille.

Toimelias ja aktiivinen pariskunta jaksaa ulkoiluttaa muiden harrastustensa lisäksi vanhainkodin asukkaita ja lahjatoiveenakin oli pelkästään vapaaehtoinen avustus vanhusten virkistystoiminnan hyväksi kukkien ja lahjojen sijasta.

Mummi ja Ukki innostuivat vähän valssaamaankin ja muutama muukin pari kävi pyörähtämässä tanssilattialla.

Juhlan päätteeksi Mummin kuorolaiset vetivät Suvivirren ja muut saivat yhtyä lauluun. 

Ihailimme kansallispukua ja utelimme mistä se on kotoisin ja meille selvisikin että rouva on itse tehnyt tämän kauniin Tuuterin puvun.

Heippa kesäkuu

Niin se vaan kesäkuukin meni ja lomalla oon ehtinyt olla kohta jo viikon, se olisi muutenkin alkanut valvontavapaiden ansiosta jo loppuviikosta mutta pari viimeistä yötä meni kortisonipiikin jälkeen jalkaa lepuutellessa.

Kuvista ainakin käy ilmi että mun uusi innostuksen kohde kalenterituunaus on päässyt hyvin alkuun; tarvikkeita on haalittu mm. Vinhan kirjakaupasta ja huomenna Linda tuo mulle Jyväskylästä aiheeseen liittyviä tuliaisia.

Mökillä ehdin olla jo muutaman yön ja sain ikuistettua vuodesta toiseen kukkivan yhden ainoan keisarinkruunun ja kovasti jo odottelen joko pionit kohta aukeaisivat.

Kun oltiin kerran hevosporukan seurassa, niin pitihän munkin tutkia heppakuvia ja ehdottomasti jos mulla olisi itsellä hevonen, hankkisin sille heti seeprakuvioisen itikkaloimen.

Oli aika pimeääkin juhannusaattoiltana, joten sytyteltiin kynttilöitä ja tuumittiin että niin se syksykin jo lähenee. Ei sentään ihan vielä, lomaakin on hyvin jäljellä ja mökillä kaikenlaista puuhaa tiedossa.

Mulla on usein tapana istuskella terassin portailla ja katsella järvelle, mutta heti kun hain itselleni istuinpehmusteen ja kylmän juoman, niin Honey valtasi paikan ennenkuin itse ehdin edes istahtaa.

Sisko kuvaili kuuta järven yllä eri suunnista, vaikea sitä upeaa näkyä on millään puhelimen kameralla ikuistaa.

Mä sain taas poimittua juhannuskimppuni, tänä vuonna löytyi tavallista paremmin lupiineja, usein ovat olleet jo vähän uloskukkineita näihin aikoihin.

Ja Honey tosiaan onnellisena totesi miten kiva oleilupaikka hänelle laitettiin ja mun piti lopulta hakea toinen tyyny itselleni.

Nyt ollaan taas välillä oltu kaupungissa ja oon saanut paljon asioita hoidettua, mm. labrassakäynnin joka on odottanut jo kolme kuukautta ja Avonitkin kävin hakemassa taas kerran ja samalla jätskiteltiin. Mun uusi suosikki on lakritsijäätelöannos, johon osa palloista vaihdetaan suklaajäätelöksi, jotenkin toi lakukastike maistuu nyt paremmin kuin suklainen.

Mun oli pakko ikuistaa kuvaan, ettei Guess ole pelkästään nuorten pissisten merkki, koska tytöt mulle joskus siitä kuittailee, koska tykkään niiden laukuista ja koruista. Kyllä rollaattorimummuillekin Guess iskee;)

Lomailua ja lepäilyä on mahtunut tälle viikolle, piti niin lähteä ulos syömään ja terassille istumaan mutta tuntia ennen lähtöä vatsa pysäytti mun aikeeni; harvemmin mulla yleensä mitään vatsatauteja tulee mutta nyt ei auttanut kuin jäädä kotiin sohvalle lepäilemään.

Sentään seuraavan päivän Keskisen reissu onnistui, vaikken koko päivänä uskaltanut syödä kuin vasta sitten kun sieltä lähdettiin kotia kohti, että oli vähän hutera olo kyllä.

Valmiista pohjasta sain aikaiseksi tehdä marenkikakun miehen nimppareiden kunniaksi  ja nyt onkin taas parhaillaan kova touhu meidän keittiössä, kun Ida pitää kavereille läksiäisjuhlat huomenna, joten mun täytyy nyt sitten kehitellä joku rauhallinen pakopaikka bileiden ajaksi.

Himoshoppaaja vauhdissa

Aamulla satoi tosi reippaasti ja koko päiväksi oli luvattu kosteaa keliä, joten päätettiin lähteä jokakesäiselle retkelle Tuuriin kiertelemään, shoppailemaan ja pizzalle.

Mulla oli ihan ostoslistakin laadittuna ja oikeasti en ostanut mitään muuta sen ohitse kuin euron hiuslakan ja ison muovirasian tarjoiluun ja säilytykseen, koska meillä näköjään noita juhlia riittää, eikä mitään oikein noin isoa rasiaa ole meiltä löytynyt, johon mahtuu esim. koko pellillinen vaikka nyt sitten  pizzaa.

Pari viikkoa sitten mun vanha fööni poksahti, itse en ole kyllä tarvinnut sitä aikoihin mutta kun tiesin että Linda on tulossa, niin ostettiin vaan joku edullinen tilalle, kun aina hän sen on kaivanut esille.

Ja tässä se jättirasia, jonka ansiosta elämästä nyt tulee helpompaa;)

Mä oon kyllä nyt vähän villiintynyt ja hamstraan noita kalenterin koristelutarvikkeita joka puolelta, oon jo pari aukeamaa askarrellut valmiiksi ja se on kivaa puuhaa sommitella noita teippejä ja tarroja ja tehdä merkintöjä erivärisillä kynillä. En mä kyllä yllä sellaisiin tuloksiin kun kalenteriryhmän hienot kuvat usein osoittavat, mutta saan ainakin tyytyväisen mielen vaikka teipit vähän välillä menee vinoon ja ruttuun ja muuta sellaista.

Tässä se euron hiuslakka.

Joka kerta mä valkkaan jonkun tuoksuvan käsi- ja jalkavoiteen, mieluiten sellaisia mitä en muualla ole nähnyt. Ja tällä kertaa löytyi mulle ihan uusi kesätuoksu I love-sarjasta vartalovoiteena.

Kasvojen puhdistusaineet olivatkin juuri loppumassa.

Ennenkin mä oon tutkinut tällaisia halpissarjoja, joihin en ole muualla törmännyt ja ostin mielenkiinnosta jonkun ihme banaanipuuterin, peitevoiteen, huulirasvan ja meikinlevityssienen kun kaikki olivat muutaman euron luokkaa. Mä oon kyllä tutkinut hintoja ja tarvitsisin esim. uuden Beautyblenderin, mutta ei sitä tuolta kannattanut hommata kun samanhintaisia ne olivat kun muuallakin, kuten myöskään monia muitakaan tuotteita.

Muita vaatteita en aikonutkaan katsella vaan käydä läpi pelkästään Junarosen osaston, jonka löytämiseksi piti pyytää myyjän apua. Koko putiikki on taas niin laajentunut ja muuttanut muotoaan ettei siellä tahdo osata kulkea.

Kaksi mieleistä puseroa itselleni valitsin, ne tosin eivät olleet alennuksella.

Vielä mulla oli listalla jotkut vaaleat balleriinantapaiset ja löytyikin tosi pehmeät kengät, mä haluaisin nyt kipeällä nilkalla käyttää vaan mukavia jalkineita ja sitä nämä ainakin ovat.

Aina mä kans innostun vähän valtavalla siivousosastolla, vaikken mikään siivousihminen muuten olekaan ja nytkin ostin pari tiskirättiä ja wc-kukkia ym. pientä tarpeellista.

Lopuksi haettiin vielä ruokapuolelta paikallisia leipiä ja mm. erilaisia limsoja, joita täältä ei löydy sekä käytiin pizzalla ennen kun ajeltiin tyytyväisinä kotiin saaliin kanssa.

Mökkijuhannus kuvina

Rentouttava mökkijuhannus on takana ja nyt palattiin vielä kaupunkiin, kun miehellä on alkuviikko töitä.

Olin mökkeilemässä torstaista asti ja meitä oli paikalla vähän vaihtelevasti porukkaa, mm. juhannusaatto vietettiin siskon kanssa ihan kaksin muiden työvuoroista johtuen.

Suurin osa juhannusruusuista oli jo ehtinyt varistaa terälehtensä, mutta saatiin kuitenkin vielä nauttia ruusuntuoksusta.

Pappa halusi ilahduttaa kahta tytärtään ja osti meille hienon viinipullon juhannusta varten.

Vaikka mulla nilkka olisi kuinka kipeä, niin sen verran aina täytyy lähteä käppäilemään että sain taas perinteisen juhannuskukkakimpun poimittua terassille. Sisko talutti Honeya kun mä kolusin tienpielet, onneksi niitä ei ollut niitetty vielä, niinkuin on käynyt mun harmikseni usein myöhemmin kesällä.

Kauppareissun yhteydessä poikettiin tallilla ja siskontyttö oli juuri ratsastamassa kilpaponillaan Murulla, jonka kanssa hän kuuluu kenttäkisojen maajoukkuevalmennukseen.

Venlalla on valmiina hankittuna uusi kilpaheppa Evita eli Eevi, koska kohta pitää jo siirtyä poniluokasta eteenpäin, kun tulee lisää ikää. Eevi oli upea ilmestys ja näköjään aika ihmisrakaskin, sillä vasta totutellaan kisaamaan ja tutustutaan puolin ja toisin.

Yksi kohokohtia oli myös kun käytiin tervehtimässä possuja, ne ottivat rennosti ja köllöttelivät tyytyväisinä, niillä on ainakin onnellinen elämä ennen joulua...

Kanojakin oli muutama ulkona, mutta juuri viime viikolla oli kanalassa sattunut hirveä verilöyly kun ilmeisesti joku näätä tms. oli livahtanut sinne ja vain kolme jäi henkiin. Nyt oli kyllä uusia saatu jo tilalle, mutta surullista tollanen mieletön tappaminen.

Saatiin siskon kanssa lippukin salkoon kaksin, yleensä on ollut aina asiantuntijoita paikalla ja vähän jännitettiin miten onnistutaan, mutta sinne se nousi komeasti.

Juhannusaattona laitettiin vaan uunissa bataattiranskalaisia ja auradippiä, eikä viritelty mitään grilliä kun oltiin vaan kaksin paikalla.

Uudet juomapurnukat olivat menestys ja taidan viedä niitä lisääkin mökille, siellä tulevat parempaan käyttöön kun kaupunkioloissa.

Honey oli iltaisin aina ihan uupunut kun oli niin paljon vahdittavaa; mä kastoin talviturkkini ja pariinkin otteeseen uiskentelin pitempään ja se istui ja katseli koko ajan rannalla tarkkana. Hyvä olikin, kun kaksi joutsenta oli valloittanut uimarannan ja sain olla koko ajan vähän varuillani kun ne kyttäsivät parinkymmenen metrin päässä kun uin ja pelkäsin mitä jos ovat hyökkääviä ja aggressiivisia.

Lisäksi naapurimökiltä valkoinen pieni terrieri Siiri kävi pari kertaa meidän puolella möykkäämässä ja Honey pitkään mietti miten toimisi ja lopulta se ensin vähän kuiskasi jotain ja sitten rohkaistui mökin kulmalle haukkumaan oikein kunnolla, niin että Siiri sai jalat alleen ja pötki omaan kotipihaan.

Juhannuspäivänä oli sitten grilli kuumana ja tässä vähän aineksia joista syntyi grilliateria, erityismaininnan saavat vain tilamyynnissä olevat valkosipuliset lammasnakit, olivat todella positiivinen makuelämys. Siskon mies tietää paikan, josta saa kaikenlaisia herkkuja lampaan lihasta, mm. olivat tehneet hiljattain karitsanjauhelihasta herkullisia kreikkalaistyylisiä lihapullia.

Siellä on kasvikset ja uudet perunat ja fetat kypsymässä.

Auratäytteisiä pekoniherkkusieniä on pakko aina saada ja lihapuolta edustivat broilerivartaat sekä broilerin ja -porsaanfilepalat.

Noi pitkulaiset on niitä lammasnakkeja. Ja halloumi viikunahillon kanssa myös on herkkua.

Ruokaa jäi kyllä aika tavalla seuraavaksikin päiväksi, oli niin paljon eri lajikkeita ja kaikkia piti vähän maistaa. Oli kyllä kiva mökkijuhannus meillä, nyt jaksaa kaupungissa taas hoidella asioita ja odotella seuraavaa mökkireissua.

Kesäkuun kuulumisia

Kävin jo hyvissä ajoin ennen mökkeilyä ja etenkin juhannusta etsimässä pillimukeja, joita nyt niin kovin näkyy kuvissa. Ovat ihan kivannäköisiä ja lisäksi mökillä tosi käytännöllisiä, kun oleillaan paljon ulkona ja kuljetaan edestakaisin myös grillin luona, niin juomat eivät läiky eikä itikoita ui seassa. Ostin viimeisiä kappaleita Putiikki rannalla- myymälästä ja innostuin tilaamaan vielä netistä niitä lisää.

Muualla olivat juhannusruusut jo täydessä kukassa, kun meidän pohjoisen puoleiselle takapihalle vasta aukesi ensimmäinen kukka.

Toukokuun helteiset säät muuttuivat myrskyksi ja sateeksi, työmatkapyöräilykin oli välillä aika haastavaa voimakkaassa vastatuulessa.

Mulla oli paljon yövuoroja ja hiljaisimpina hetkinä ehdin välillä ottaa kirjaa käteen.

Kesäkukkia putkahteli ihailtavaksi  mun ja Honeyn ulkoilureitin varrelle.

Mä innostuin kunnolla kalenteriaskartelusta ja tilasin heinäkuun alusta alkavan komean kalenterin ja aloin haalia sitä varten koristelutarvikkeita.

Mä oon helppo mainosten orja, kun tarpeeksi monta kertaa pyöräilin kotimatkalla Oreo-pirtelön kuvan ohitse, niin oli pakko käydä hakemassa sellainen ohikulkiessa maistiaisiksi. En kyllä muista koska olisin viimeksi juonut pirtelöä ja hyväähän se oli.

Idalla oli synttärit ja käytiin jälleen kerran Ohranjyvässä syömässä; mehän ollaan kerrottu tarjoilijoillekin maistavamme kaikkia listan annoksia vuorollaan. Mä otin tällä kertaa kylmäsavulohihampurilaisen bataattilohkojen kanssa ja olin oikein tyytyväinen.

Ilmojen taas lämmetessä Honey alkoi viihtymään parvekkeella itsekseenkin, tietenkin pehmeillä tuoleilla ja sohvalla.

Kyllä mua huvitti; kun on ollut puhetta töissä että tilataan jonkinlainen porrasaskelma etenkin mun käyttööni, kun olen niin lyhyt ja mm. lääkkeitä jakaessa yletyn vaan alahyllylle ja joudun yksin öisin kiipeilemään jakkaralla edestakaisin, joka on vähän riskaabelia. No tällainen vauvajakkara sitten tuli:) ihan kaunis ajatus mutta en mä edelleenkään juuri sen paremmin ylety mihinkään.

Saatiin viimeinkin hankittua kotiin kunnolliset palovaroittimet, aiemmat olivat vaan jossain  kaapin päällä ja nämä nyt olisi tarkoitus kiinnittää oikein kattoon. Olisi kiva jos noi ötökät lentäisi sinne ihan itse.

Kesäkukkia

Taas kesän tullen heräsi miehessä sisäinen puutarhuri ja yllättäen pihalle on ilmestynyt kukkaistutuksia. Mulla ei ole ollut enää vuosiin niihin osaa eikä arpaa, vaan silloin kun inspiraatio iskee mies painuu itsekseen puutarhamyymälään.

Mun kanssa tietysti menis niin paljon aikaa, kun vertailen ja vatvon mikä sopisi yhteen keskenään ja mikä olisi täydellinen väri. Nyt tuleekin sitten aina vähän mitä sattuu käteen osumaan ja mä oon hyväksynyt sen, kun mies niitä kukkia enimmäkseen kastelee ja hoitaakin.

Ainoa vaatimus mulla on ollut että parvekkeelle, joka on mun valtakuntaani haluan valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia. Viime kesän osalta se meni pieleen, ja sain katsella koko kesän keltaisia samettiruusuja, joista kaikista vähiten tykkään... Tänä vuonna ehdin juuri sopivasti hätiin ja ehdin vielä muuttaa istutussuunnitelmia.

Tuossa parvekeamppelissa mä en käsitä noita keltaisia kukkia joukossa, millähän ne saisi tapettua sieltä pois;)

Mulla alkoi loma nyt pikkuisen etuajassa, en enää kestänyt jatkuvaa särkyä vaan kävin eilen lääkärillä ja sain kortisonipiikin nilkkaani. Kaksi viimeistä yötä jäi tekemättä kun nyt jalkaa särkee alkuun pistoksen jälkeen entistä enemmän. Työnantaja ei kyllä tykännyt sairauslomasta, mutta pakko jotain apua oli jo saada ja toivottavasti loma ja lepo nyt auttavat vaivaan, joku nivelkalvon tai jännetupen tulehdus siinä taas diagnosoitiin.

Mutta eiköhän sitä pian pääse lomatunnelmaan ja juhannuksen viettoon niin että särytkin unohtuu.

Hyvää juhannusta kaikille!