Enää viikko jouluun, nyt aika on kulunut tosi nopeasti ja tuntuu vähän siltä, että suurin osa hereilläoloajasta on tullut vietettyä töissä ja sielläkin toki tehdään kovasti jouluvalmisteluja.
Pipareita leivottiin asukkaiden kanssa, mä ehdin mukaan vasta kun koristeluvaihe oli meneillään. Tytöt arvostelivat kuvista tummaa paistotulosta ja koristelua, mutta meillä töissä taisi tärkeintä olla se piparkakkujen tuoksu, taikinan maistelu ja se, että aika moni saatiin koottua saman pöydän ääreen. Toiset painelivat muotilla pipareita ja koristelivat ja toiset taas olivat mukana katselemassa.
Joulukoristeitakin on pikkuhiljaa otettu lisää esille, yksi iltapäivä kiinniteltiin urakalla sinitarralla seiniin ja oviin ahkeran omaisen paikanpäällä kartongista leikkelemiä tonttuja ja muita kuvioita. Parhaiten pysyvät paikoillaan katossa ja seinissä olevat koristelut.
Myös itsenäisyyspäivänä oli esillä sinivalkoinen kukkakimppu ja lippu, jotka saivat olla ihme kyllä rauhassa.
Joulukuun alussa oli ensimmäistä kertaa ohut jääpeite rannassa, mutta nyt vasta on järvi jäätynyt laajemminkin. Surullisena sekä pöyristyneenä jo sai seurata uutisista, kuinka joku retkiluistelija oli ehtinyt hukkua. Mun ei tulisi mieleenkään mennä tuonne jäälle seikkailemaan, kun ei ole ollut kunnon pitempää pakkaskauttakaan vielä. Siinä vaiheessa on usein aloitettu jäällä ulkoilu kun jo traktorilla on aurattu sinne retkiluistelurataa.
Yövuoroon mennessä ihailin pysäkillä kauniita jääkukkia.
On sitä vapaallakin ehditty olla, vaikka siitä huolimatta jouluvalmistelut ovatkin vielä aika vaiheessa. Pari pellillistä lihapiirakkaa sentään on jo pakkasessa ja siitä oon kyllä itseeni tyytyväinen.
Kolme päivää vietin ihan hiljaiseloa mökillä Honeyn kanssa nukkuen mm. pois yötyön jälkeisiä univelkoja ja luin joululehtiä ja kirjoja kaikessa rauhassa sillä aikaa kun kotona touhusi remonttimies, jonka työn tuloksesta kuvia tulossa tännekin. Olin paljon yksikseen, koska mies oli enimmäkseen töissä mutta ajeli sinne kuitenkin mökiltä käsin, koska matka on ihan kohtuullinen 45 km.
Honey osaa taitavasti valita pehmeimmät ja lämpöisimmät paikat, mökilläkin se vietti paljon aikaa peiton alla huppukuurussa. Kotona tyynyjen päällä on paras lepopaikka, vaikka sieltäkin saattaa kierähtää pois kun tarpeeksi sikeästi kuorsaa.
Töissä saa kyllä välillä nauraa ja hämmästellä asukkaiden ehtiväisyyttä, siivouskomeron ovi oli unohtunut lukita ja eipä aikaakaan kun itsenäisyyspäivämaljakko oli aseteltu sinne silmän iloksi ja ihme kyllä vieläpä ehjänä. ( Tosin täytyy ihan rehellisesti sanoa, että on kyllä paljon myös niitä hetkiä kun ei todellakaan naurata heidän touhunsa. )
Eilen oli aamupäivällä omenapuussa kova kuhina, kun tilhet äkkäsivät sinne roikkumaan jääneet ryppyiset omenat ja tekivät niistä nopeasti selvää. Oli kiva katsella niiden hyörinää ja lepatusta ja huomasin että naapurikin hääri ulkona kameran kanssa ikuistamassa tapahtumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti