Talvea odotellessa

Vielä on riittänyt leppeää ulkoilusäätä niin ettei ole tarvinnut kaivaa toppavaatteita esille.

Tälläkin kerralla kiersin Hullut Päivät kaukaa, mies siellä aina sen verran poikkeaa että ostaa itselleen urheilusukkia ja koko perheelle pusuja.

Kohta on sitten jo viimeisetkin lehdet putoilleet puista.

Jännittävää yölukemista, välillä kun on hiljaisempi hetki otan kirjan käteeni yövuorossa, se on helppo jättää odottamaan kun täytyy pompata ylös hommiin...

Siinä mun osuuteni naurettavaan viskikeskusteluun;) lempeät muumit muka kielletyillä pahoilla teillä...

Hyvä syy käydä herkuttelemassa jätskiannoksilla kun haen Avonin tilauksiani entiseltä työkaverilta, pitkästä aikaa Banana Split.

Tässä Honey makaa melkein pyörtyneenä kauhusta kun sovitin sille uutta tädin kutomaa villapaitaa, se meni ihan veltoksi ja kaatui takaisin maate kun yritin ihailla sen vaatetta nostaen sen pystyasentoon. Hassu koira:)

Kampaajalla hemmoteltavana, nyt on taas väriä laitettu mutta pituudesta ei paljon tällä kertaa otettukaan, tyypillisesti joka kerta haluan jotain erilaista, viimeksi se oli lyhyttä ja nyt taas pitkää. Onneksi mun hiukset kasvaa tosi nopeasti.

Kampaajareissulta palatessa löysin alennuksella lämpöisen pipon ja kaulahuivin tietysti pienellä kimalluksella odottamaan pakkasia.

Koiralenkillä osui silmiin hauskat leopardivaahteranlehdet, mikähän kasvitauti sekin mahtoi olla. Ja jälkeenpäin huomasin että Näsinneulahan siellä taustalla lymyilee.

Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa oli kunnon sadesää ja pahaa aavistamattomana ajoin laajan lätäkön läpi, ja huomasin vasta ennen kun oli liian myöhäistä että syvyyttä oli niin, että housut kastuivat polveen asti ja nilkkurimallisista kumisaappaista sai kaataa vettä ulos.

Taas pieni kuusiviikkoinen vieras kyläilemässä, Honey on ihanan rauhallinen ja luotettava pikkuisiakin kohtaan. On ne vauvat niin ihania pitkästä aikaa.