Mä luovutin

Mulla on nyt näin helpottuneen onnellinen ilme kun sain tehtyä yhtäkkiä vapauttavan päätöksen. Mä oon koko syksyn ajan stressannut kun ei ole ollut aikaa ja voimia käydä kuntosalilla ja kuukausimaksu on juossut koko ajan hukkaan.

Työpaikan muuttuminen on ollut kaiken kaikkiaan rankka juttu, työmatka itsessään jo vähän piteni ja työkin on erilaista ja ajoittain raskaampaa fyysisesti vaikka toisin kuvittelinkin.

Kaiken lisäksi nyt on ollut paljon ainoastaan yhden päivän vapaita, jotka ovat kuluneet aivan liian nopeasti kotihommissa ja palautumisessa. Aina illalla vakaasti seuraavaksi aamuksi suunniteltu kuntoilu on vaan jäänyt kerta toisensa jälkeen väliin. Joten vähän kuitenkin itseeni pettyneenä päätin lopulta irtisanoa salijäsenyyteni, mutta siitä kertoessani mies siinä innostuikin ja käski tiedustella voisiko jäsenyyden siirtää hänelle. Sellaisenaan se ei onnistunut, mutta siirto sopii kuitenkin kolmen kuukauden määräaikaisissa jaksoissa, joten ehkä mullakin voi joskus vielä olla energiaa tehdä comeback.

Ja nyt siirryn takaisin vanhaan lempiliikuntalajiini uintiin, uimahalliin voi mennä aina silloin kuin huvittaa tai sitten olla menemättä. Lohduttauduin myös sillä, että nythän mulla on koirakin joka jaksaa kävellä, sen kanssa voidaan pidentää lenkkejä kun se on jo ehtinyt vahvistua häkkielämän jäljiltä. Eli teen mitä pystyn ja jaksan ja sain nyt yhden ylimääräisen stressinaiheuttajan poistettua.