sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lokakuun puuhia

Melkein koko kuukausi on jo ehtinyt kulua lomasta ja päivät sekä aika paljon yötkin ovat menneet töiden merkeissä. Meillä on ryhmäkodissa joitakin lahjoituksena saatuja pehmoleluja ja yövuoroissa tämä majava vainoaa mua. Muuten se liikkuu milloin missäkin, mutta silloin kun valvon ja istahdan sohvalle huokaisemaan, se on aina jossain lähettyvillä tuijottamassa mua.

Oon tilaillut Wishiltä lisää söpöjä käsivoiteita ja muuta pientä tarpeellista.

Vielä muutama viikko sitten oli rantakoivussa kauniin keltaiset lehdet tallella, mutta nyt tuuli on jo riepottanut loputkin maahan.


Yövuorossa oli aikaa ihailla ja kuvata ruusuja, joita työkaveri oli ostanut Hulluilta päiviltä kaikkien iloksi.

Lokakuussa olisi vielä saanut poimittua monipuolisen kukkakimpunkin rantalenkillä, yllättävän paljon kukkia vielä näinkin myöhään löytyi. 

Jälleen kerran tuli poikettua syömässä Ohranjyvässä, jonka ruoka ei koskaan petä. Listalla oli uusi hampurilaisvaihtoehto kanapihvillä ja sitähän piti kokeilla.

Kesä- ja parvekekukat vaihtuivat jo kanerviin ja paikat laitettiin talvikuntoon.


Lokakuun Livbox oli harvinaisen vaatimaton, ei siitä saanut oikein kunnon postaustakaan kasaan. Lumenen uusi misellivesi nyt ainakin oli kiinnostava tuttavuus, mutta mitään sellaista normaalikokoista sävähdyttävää tuotetta ei nyt kyllä löytynyt.

Itsetehty pippurikastike pelastaa vähän heikompilaatuisenkin pihvin, se vaan on aina yhtä herkullista.

Lokakuussa eniten aikaa ja mietteitä on kulunut mökkiprojektiin, tosiaan päädyttiin ostamaan oma kesämökki, jonka terassilta Honey löysi heti istumapaikan, josta voi tähystellä järvelle.
Tämä on vielä niin uusi ja uskomaton juttu, mutta myöhemmin teen siitä paremmin postausta kun saadaan sinne vähitellen sisustusta ja paikkoja järjestykseen.

Hain taas Avon-tilauksen ja söin täyttävän jätskiannoksen kun tapasimme Sokoksella Riitan kanssa. Mä oon nyt jotenkin innostunut lakritsikastikkeesta ja vaihdoin siihen mansikkakastikkeen, joka annokseen olisi kuulunut suklaakastikkeen lisäksi ja se oli mun mielestä alkuperäistä versiota parempaa.


Nyt mä vietän Halloweenia yötöissä taas tän pelottavan majavan kanssa, pitikin osua viiden yön putki juuri nyt kun kelloja siirretään taaksepäin. 






maanantai 24. lokakuuta 2016

Yllätettiin itsemmekin

Pari viimeistä kuukautta on mennyt pähkäillessä ja  punnitessa seikkoja puolesta ja vastaan liittyen oman kesämökin ostoon. Ja vaikka järki ja varovaisuus sanoisi toista, niin sydän sanoo puolestaan toista...
Me ollaan aina oltu todella nopealiikkeisiä myös asuntokaupoissa ja muutettu yhteisestä päätöksestä yleensä aika yllättäen, vaikkei olisi ollut mitään pakottavaakaan tarvetta vaihtaa eri osoitteeseen.


Nyt sitten viime torstaina meistä tuli tilallisia, kun tehtiin kaupat pienestä, hyväkuntoisesta mökistä aivan järven rannalla. Tämä vuodenaikahan ei ole varmasti kovin vilkasta aikaa mökkikaupoilla, eivätkä maisemat esiinny täysin edukseen,  mutta nyt on kiva talven aikana jo pikkuhiljaa sisustaa ja valmistella paikkoja kuntoon kesäsesongiksi.
Mökki on kyllä talviasuttava, mutta tuskin sinne kireimmillä pakkasilla ja runsaan lumen aikana tekee mieli, mutta tässä on vielä kuitenkin aikaa suunnitella, mittailla ja hankkia jo valmiiksi tarpeellisimmat kalusteet.


Oon kyllä tosi tyytyväinen ja onnellinen tästä löydöstä ja tämä edessä oleva raskain ja pimein vuodenaika toivottavasti taittuu nopeasti suunnitellessa ja sisustaessa. Jatkossa varmaan paljonkin aiheeseen liittyvää juttua tiedossa...



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Helppo saalis

Mä oon tunnetusti vähän liiankin innostunut shoppailemaan kaikkea pientä, söpöä ja kivaa. Täytyy myöntää, että välillä ehkä vähän turhaankin ihan vaan ostamisen ja itsensä piristämisen ilosta.
Mun entinen työkaverini ja Avon-ladyni Riitta sai mut innostumaan Wishistä, johon hän on itse koukussa ja eipä ollut vaikeata muakaan houkutella kokeilemaan sitä ja nyt oon jo muutaman tilauksen ehtinyt tehdä.

Kyse on kiinalaista "krääsää" myyvästä nettikaupasta, josta saa vähän kaikkea laidasta laitaan. Jokainen ostos tulee eri paikasta; joten kun esim. tilasin kahdeksat euron korvikset, joissa jokaisessa toimitusmaksu on lisäksi myös euron luokkaa, niin saan kahdeksan eri pientä paketin nyssykkää välillä aika pitkälläkin toimitusajalla;)
Onneksi juuri jotkut korvikset ym. pieni tavara mahtuu postiluukusta, muuten niitä paketteja saa hakea jatkuvasti postista yhden kerrallaan. 
Mun ostokset on olleet arvoltaan pieniä, korkeintaan 8 euron tuotteita tähän mennessä, mutta Riitta on tilannut vaatteita ja saappaita yms. ja on ollut niihinkin oikein tyytyväinen.
Mitään alkuperäistä laatutavaraa täältä tuskin saa, mutta mä oon ihan innostunut koska on aina kiva saada pieniä paketteja päivän piristykseksi.


Tässä vähän esimerkkejä mun hankinnoista; erilaisia hauskoja käsivoidepakkauksia käsivoiteiden suurkuluttajalle...


Tarroja ja teippejä pikkurahalla kalenteriaskarteluun on saapumassa mulle vielä lisääkin.



Pari pikkukukkaroa pikkulaukkuun erivärisinä, koska olivat niin edullisia.


Kätevät kädenlämmittimet tähän aikaan vuodesta ovat ainakin koiralenkillä tosi hyvät. Kello maksoi jopa  8 e ja mulla on samanlainen aito, jonka hinta oli noin 80,- mutta niissä en kyllä itse huomaa päällepäin mitään eroa.


Tykkään kukonaskelkuviosta ja löysin pikkulaukun sopivalla blingillä.


Hiuspanta ja korviksia, pandat on ihanat mutta kaikista mieluisin suosikki on kirahvikorvikset.



Oon tilannut lisäksi meikkisieniä- ja suteja, hiuskoristeita kampauksiin, hiustenpesun jälkeen päähän kiedottavan turbaanipyyhkeen ja nyt viimeksi mm. pikkutavaraa keittiöön, jotka ovat vasta matkalla ja pakettien kulkua maailmalla onkin jännä seurata Wishin sivuilta.
Eikä tää varmaan tähän lopu, juuri huomasin että siellä olisi mm. kivoja suojakuoria iPadille kun vanhat ovat ihan risat.

Kaikki tilaukset ovat tulleet perille ennemmin tai myöhemmin ja maksu tapahtuu Klarnan kautta. Kaikkeen mäkin hurahdan, mutta iloa tämä ainakin mulle tuottaa, niin ei kai se niin haitallista ole eikä mua konkurssiinkaan vie.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Yksi toteutunut haave

Mä tykkään niin kovasti laukuista, että niitä on kertynyt monta erilaista ja erityylistä, koska aina tekee mieli hankkia uusi silloin kun näkee jonkun ihanan mallin. Oon pyrkinyt vaihtelemaankin laukkua säännöllisesti vähän vuodenajan ja asunkin mukaan, että kaikki pääsevät käyttöön aina joskus ja lahjoittanut pois sellaisia, joille ei ole tarpeeksi löytynyt käyttöä.



Mutta jo pitempään mun haaveenani on ollut Mulberryn Lily-laukku, jota olen ihaillut vuosia kuvissa ja käynyt moneen otteeseen liikkeen sivuilla kuolaamassa. Se on vaan niin yksinkertaisen tyylikäs ja ajaton laukku, etten ole saanut sitä mielestäni ja varmaan jo viime keväänä mies sanoi, että kyllähän mun nyt sellainen pitää saada kun hän itsekin käyttää rahoja matkusteluun. Nyt koitti viime viikonloppuna lopulta sopiva hetki, että lähdettiin vartavasten ajelulle Helsinkiin laukunostoretkelle.


Olin etukäteen soitellut myymälään ja varmistanut että kyseistä mallia on saatavilla, ja mies odotti autossa lähettyvillä kun kävin sen ostamassa. Liikkeessä sai oikein ystävällistä ja hyvää palvelua ja laukku vielä käsiteltiin nahanhoitoaineella ja pakattiin kauniisti.
Siinä olikin ajelun päätarkoitus, ei jätetty autoa mihinkään parkkiin ja lähdetty sen kummemmin muualle shoppailemaan, vaan ajeltiin vielä lenkki ja ihailtiin upeita merimaisemia kun aurinkokin sattui paistamaan upeasti. 
Ei jaksettu sen kummemmin miettiä mitään ruokapaikkaakaan edes, kun olin vaan niin innoissani laukusta, että mulle riitti arkinen Myllykukon Hese oikein mainiosti kotimatkalla.


Uusi laukku piti tietysti ottaa heti koekäyttöön ja se on pikkulaukuksi yllättävän tilava; kaikki välttämätön kyllä mahtuu mukaan. Uskoisin että tämä on sellainen laukku, johon ei koskaan kyllästy ja yritän huoltaa ja pitää sitä hyvässä kunnossa.



maanantai 10. lokakuuta 2016

Vuoden kirjat

Mulla on ollut jo vuodesta 2009 saakka tapana kirjoittaa muistiin kaikki lukemani kirjat; päivämäärä, kirjailija, teoksen nimi ja sivumäärä. Aina näin Aleksis Kiven-päivänä olen laskenut vuoden saldon suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi, vaikka vain murto-osa mun lukemista kirjoista tosin on kotimaisia.


Tämän vuoden saavutus oli 108 kirjaa, aika keskitasoa, välillä oon kyllä enemmänkin ehtinyt ahmimaan mutta ilmeisesti tän vuoden tulokseen vaikuttaa sekin kun meille tuli Netflix.
Tästä voisi päätellä että lukeminen olisi joku raskas urakka mulle, mutta se on kyllä rentouttava ja rakas harrastus ja intohimon kohde.


Olen kokenut tuon luettujen kirjojen muistiinpanemisen käteväksi, koska eniten lainaan kirjastosta englanninkielisiä romaaneja ja usein vaikka lukisikin takakannesta kuvausta juonesta kirjastossa, niin kotona kun alkaa lukea, tuntuu kirja jollain lailla tutulta. Silloin usein selaan ja tarkistan listoiltani ja huomaan että tämänhän mä oon lukenut ja joskus vieläpä aika hiljattainkin. 
Välillä ei juonta kuitenkaan niin tarkasti muista ja jos kirja on muuten mukaansatempaava, saatan lukea jotkut toistamiseenkin.


Tuo luettujen kirjojen määräkin on vähän hämäävä; välillä luen kirjan jossa on 300 sivua ja välillä taas enemmän jotain tiiliskiviä joissa on vaikkapa 800 sivua. Mutta kirjastossa vierailen kyllä säännöllisesti, harvemmin nykyään ostan mitään kirjoja itselleni, ne on melkein sitten jotain suomenkielisiä dekkareita joita mies tilaa kirjakerhosta, joita meille kertyy kirjahyllyyn.


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Rento vapaapäivä

Kovin usein ei mulla osu viikonlopuille vapaata ja tällä kertaa ennakoitiinkin ajoissa ja sovittiin Amandan kanssa että vietetään äiti-tytäraikaa ja käydään elokuvissa. Ei olla kunnolla nähty aikoihin, koska kesä meni Amandallakin pitkälti töitä tehdessä eikä hän enää joka viikko pistäydy kotona.
Mentiin ensin syömään hiljattain Tampereella avattuun Naughty Burgeriin ja siellä olikin paljon porukkaa, mutta onnistuttiin kuitenkin saamaan pöytä melkein heti.


Mä otin hampparin, jossa oli mm. sinihomejuustoa ja pekonihilloa ja lisäksi bataattiranskalaiset pimpattuna tulisella kastikkeella, sipulilla ja jalapenolla. Oli kyllä herkullista!


Amanda valitsi juustohampurilaisen ja jänniä friteerattuja makaronijuustopalleroita ja tykkäsi myös annoksestaan. Hän on ehtinyt testata paikan jo kertaalleen aiemminkin.


Saatiin toteutettua suunnitelmamme, vaikkei ehdittykään hakea ennakkoon varattuja lippuja ja käytiin katsomassa uusin Bridget Jones-elokuva, joka oli kyllä oikein hauska, mutta olin ensin vähän ymmälläni kun en tiennyt ettei se perustukaan mihinkään kirjaan. Mulla on se uusin kirja, ostin sen heti silloin kun se ilmestyi, enkä tajunnut ettei tää elokuva liittynytkään siihen mitenkään.
No joka tapauksessa oli kiva käydä pitkästä aikaa elokuvissa, viime kerrat ovat muuten olleetkin aina jotain päivänäytöksiä joissa on ollut vaan kourallinen väkeä, niin nyt tunnelmakin oli vähän erilainen. Kiva viikonloppu oli.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Syksyisiä tunnelmia

Niin se syyslomaviikkokin kului ihan liian nopeasti ja taas ollaan takaisin työn touhussa, neljällä yöllä täällä aloitetaan loppuvuoden työrupeamaa.
Ennen mökkiviikkoa ehdin hakea postista ensimmäiset suloiset käsivoiteeni, näitä purkkeja ei kyllä raaski hävittää sitten kun ne tyhjenevät.
Kävin myös kirjastossa lainaamassa kunnon pinon luettavaa, ettei heti kesken lopu jos sattuu satamaan koko viikon. Samalla kävelin Hämeenpuistossa olleen Eurooppalaisen ruokatorin läpi, mutta en inspiroitunut ostamaan yhtään mitään. Tuntui että kojuja ja väkeäkin oli  aikaisempia kertoja vähemmän tänä syksynä.
Honeyn kanssa ulkoillessa nautittiin rannassa olleesta upeasta väriloistosta, joka alkaa olla jo vähitellen mennyttä sekin.


Itse asiassa kirjat riittivät juuri sopivasti; koko pino tuli luettua loman aikana.

En ole mikään sienituntija, kantarellit ovat ainoita joita uskallan poimia mutta mökin pihassa oli tällaisia hauskan näköisiä sienirykelmiä.
Honey ei ollut kovin innostunut ryntäilemään pihalla, mieluummin se istui ja päivysti penkillä tai terassilla ja paineli kiireellä takaisin sisälle heti kun ovi avattiin.

Yhden ainoan kerran käytiin kylällä täydentämässä jääkaappia ja haettiin samalla pizzat mukaan. Ruoat riittivät, kun oli hyvin etukäteen suunniteltu mitä laitetaan. 

Honey varsinkin nautti takan lämmöstä ja makaili sen edessä mielellään.
Sain mä sitä vähän mukaani metsääkin tutkimaan ja nuuskuttelemaan sentään välillä, vaikka se hassu ennemminkin seuraili ympäristöä hirsipöydältä käsin, vaikka olisi saanut juoksennella vapaasti.
Lähimetsän puissa roikkuu monessa kohtaa naavaa, senhän pitäisi olla puhtaan ilman merkki ja sitä me hengiteltiin pienen puuhailun ja rentoilun lomassa.
Seuraavan kerran onkin sitten lomaa vasta joskus keväämmällä, toivottavasti tämä akkujenlataus riittää pimeän ajan ylitse.