Honeyn kuulumisia

Ihan näinä päivinä tulee täyteen kaksi kuukautta siitä kun Honey muutti Suomeen. Hyvin se on kotiutunut ja löytänyt paikkansa lähinnä pehmeiltä tyynyitä.

Sille on tullut kaksi kiloa lisää painoa eivätkä kylkiluut enää tunnu, nyt pitää varmaankin hillitä herkuttelua ja pidentää kävelylenkkejä ettei paino pääse nousemaan liikaa, se olisi huono juttu selälle pitkän mäyräkoiramaisen ruumiinrakenteen takia.

Ulkoillessa Honey osaa jo ottaa rennosti ja pysähtelee nuuskimaan normaalisti ympäristöä eikä enää kiidä eteenpäin pää takakenossa. Sen tulotiedoissa kerrottiin että pelkäsi häkissä isompia koiria ja tekeytyi hiljaa näkymättömäksi. Nyt se on saanut rohkeutta välillä lähestyä muitakin koiria ja uskaltaa irvistää tai jopa murahtaa jos käyvät liian innokkaiksi.

Edelleenkin Honeylla on ihan vaan omat riehumis- ja hyökkäilyleikkinsä, puruluita se vaan piilottelee ympäriinsä ja retuutuslelukin lakkasi kiinnostamasta kun se saatiin raadeltua äänettömäksi.

Me vähän epäillään että sitä on lyöty tai pahoinpidelty kun välillä on joissakin tilanteissa varautunut ja nolon näköinen. Mutta kyllä se osaa joka kerta riemastua ja tervehtiä innokkaasti kun joku tulee kotiin.

Mahtava unikaveri se on myös, varmaan kehittyy vielä Kaapon veroiseksi vaikka kuorsaus puuttuu, aamulla sitä saa välillä etsiä ja kaivella peittojen alta ulkoilemaan.

Posti toi tänään Honeylle paketin, jossa oli mun tätini kutoma neule pakkaskelejä varten. Kun sovitettiin sitä päälle Honey oli aivan järkyttynyt ja kaatui makuulle lamaantuneena kauhusta:) Täytyy totutella ja pukea se päälle ehkä vasta juuri ulko-ovella jos unohtuisi pihalla kipitellessä miten pelottava vaatekappale se oli...