Pientä piristystä pimeyteen

Tänään saikin herätä taas erityisen pimeään ja sateiseen päivään. Unohdin reippaat lenkkisuunnitelmat Pyynikillä ja vedin päälleni vaaleanpunaisen possuhaalarin ja sukelsin takaisin peiton alle jatkamaan lukemista. Honey siellä jo olikin valmiiksi tiiviisti ihan peiton sekä petauspatjan alla varmasti lämpimässä, siinä inspiroiva lenkkikaveri...

Vielä alkuviikosta ihailin auringonpaistetta, sinistä taivasta ja keltaisia lehtiä, joista loputkin ovat jo varisseet maahan.

Kullankimallusta elämään toi uusi laukku, tosin ei mun vaan tyttären, mutta kyllä se munkin silmiäni ilahdutti ja ehkä sitä joskus jopa saisi pikkuisen lainata...

Mä olin kiusattavana hammaslääkärissä kun joku muinainen amalgaamipaikka oli lohjennut ja se piti korjata. Ennen toimenpidettä ei ollut mitään vaivaa, en ole edes huomannut koska se on tapahtunut, mutta jälkeen päin kyllä särki. Lohdutukseksi kävin hammaslääkärin alakerrassa sijaitsevasta Lidlistä ostamassa kukkakimpun, en kyllä tiedä ehdinkö palelluttaa sen pakkasessa ja aukeavatko nuput koskaan.

Nyt on sitten virallinen joulunodotuskin alkanut kun jokavuotinen Kotivinkin Joululehti kolahti postiluukusta.

Erilaiset kynttilät ovat myös saaneet säihkyä iltaisin sekä tuoksulla että ilman, tuntuu että valoa ei vaan voi olla liikaa tällä hetkellä.

Kirjastoreissulla poikkesin pikaisesti metsästämässä vartalovoidetta, se oli päässyt yllättäen kokonaan loppumaan. Toffee ja mansikka&kiwi vaikuttivat riittävän makeilta ihon hemmotteluun kuuman suihkun jälkeen.