lauantai 29. marraskuuta 2014

Iltapukukierros

Nyt tulee taas näytille harvinaista kuvamateriaalia ja kyse ei tosiaankaan ole mun iltapuvuistani, missä mä nyt sellaisia käyttäisin:)


Nuorin tyttö meni hankkimaan itselleen pari pitkää iltapukua, tämän mustan vaan koska ihastui siihen ja ajatteli että tälle ajattomalle mallille löytyy varmasti käyttöä jatkossa. Ja nyt ei sitten kiinnitetä huomiota kuvien laatuun ja valaistukseen yms. koska en edes väitä osaavani ottaa laadukkaita kuvia, kun nyt joka puolella blogeissa valitetaan valoisan ajan vähäisyydestä ja kuvaamisen vaikeudesta... Kuvat on otettu ihan vaan eteisessä lampun alla;)

Mutta vaikeampi valinta tulikin eteen kun yksi kaveri oli ehdottanut häntä seuralaiseksi RUK:in  tanssiaisiin perhetuttavalleen, jolla ei ollut sopivaa daamia omasta takaa tiedossa. Tyttöhän tarttui innolla tilaisuuteen kun kyseessä on juhlat joihin saa laittautua ja pukeutua oikein antaumuksella.
Pitkän harkinnan jälkeen juhlapuku tilattiin Kiinasta omien mittojen mukaan ommeltuna ja nyt kun se toimitettiin perille, niin se oli täydellisen sopiva ilman mitään lyhennyksiä tai korjauksia.




Kyllä tässä asussa kelpaa lähteä juhlimaan ja luulisi ettei tuntemattoman kavaljeerinkaan tarvitse hävetä lainadaamiaan. Tähän sitten vaan kampausta ja meikkiä kehittelemään, koruja tämä mekko ei juuri vaadi, ehkä jotkut näyttävät korvikset vaan...

perjantai 28. marraskuuta 2014

Hauskaa pikkujoulua


Mulla menee virallinen pikkujouluviikonloppu melko tiiviisti töissä, joten vapaan kunniaksi kävin jo etukäteen hakemassa glögiä.
Tämä taisi olla kolmas kerta kun kokeilin kovasti blogeissakin kehuttua Blossan vuosikertaglögiä.
Lähinnä olen sitä innostunut ostamaan kivan näköisen pullon takia.


Viime vuoden glögi jäi kyllä juomatta, tässä legendaarinen kuva jossa ainoa viineistä välittävä tyttöni sitä irvistellen maistaa valmistautuessaan pikkujoulujuhliin...


Mutta tänä vuonna oli tarjolla vaaleaa laventelilla maustettua glögiä, jota pystyin juomaan varsinkin luettuani että sitä on trendikästä juoda huoneenlämpöisenä tai jäillä. Mähän en mistään kuumista juotavista muutenkaan välitä, joten heitin joukkoon pari jääpalaa ja se oli ihan maistuvaista:)


Paras glögi kautta aikojen taitaa kuitenkin olla siskonmiehen jouluisin laittama Kartanon glögi, jonka resepti taitaa olla salainen...

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Marraskuisen pimeitä instakuvia


Honey vähän mököttää kun mamma on lähdössä töihin yöksi, ei viitsi edes tulla alakertaan sanomaan heippa...

Uudet suojakuoret kännykkään, edelliset Glitteristä ostetut vastaavat eivät montaa viikkoa kestäneet.

Masentavaa ulkoilukeliä, pimeää ja sumuista, tihkua:(

Työmatkakävely on alkanut vaikkei ole liukastakaan, ei jaksa jännittää koko ajan pyöränkumien säilymistä ehjänä. Nyt on uudet maisemat ja matkan varrella keskimmäisen tytön pienenä auton ikkunasta bongaama "Kilpisen talo" eli Pispalan haulitorni.


Ihana Avonin suklainen vartalovoide, ihan kuin jotain herkullista suklaamoussea vetäisi pintaan ja samalla helposti herää suklaanhimo.

Lasten kanssa käytiin ennen aina heti katsomassa Sokoksen ja Stockan jouluikkunat, nytkin oltiin nuorimman tytön kanssa ihailemassa kaikista eniten ranskanbulldoggia, joka muistutti meidän Untoa, tosin ei rynnätty jouluparaatiin vaan oltiin liikkeellä jälkikäteen.

Lumenen irtopuuteri hempeässä Roosa nauha-pakkauksessa.

Ensimmäiset lyhdyt sytytettiin parvekkeelle ja pihalle.


Tytön kanssa ostettiin yhteisesti suosittuja puhelinjohtoponnareita, yhtäkkiä munkin tukkani on venähtänyt niin että sen saa jo kiinni, joka on taas tosi kätevää töissäkin.

Mun jokavuotinen suuri jouluherkkuni on ilmestynyt taas Lidliin. Ihania noi suklaakuorrutetut marsipaanipatukat, joissa on suklainen ydin.

Vapaaillan juhlahetki, lakkasiideriä kynttilänvalossa.

Otettiin jo joulukynttelikötkin esille kun on niin riivatun pimeää. Kaikki ylimääräinen valo on tarpeen ja kun kerran naapureillakin jo näkyi jouluvaloja niin ei odotettu mekään enää.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Närkästynyt nukkuja


Nyt on tainnut Honey alkaa kotiutua entistä enemmän ja siitä vähän pilkistää terrierin tai mitä siinä nyt onkaan tiukka luonne, eikä enää olla vieraskoreita arkajalkoja koko ajan:)
Honey tosiaan on alusta saakka esimerkillisesti ollut unikaverina kaikille jotka meillä nyt päivisin yövuoroista toipuvat ja nukkuvat.


Yhtenäkin aamuna töistä tultuani sitä pikaisesti pissatin ja rynnättiin vauhdilla peiton alle, Honey mun polvitaipeeseen luolaan huppukuuruun. Sitten tyttö kehtasi tulla herättämään sitä yhden aikaan varsinaiselle aamulenkille itse nukuttuaan oman yövuoronsa päälle ja siitäkös Honey närkästyi, ärähti ja yritti vähän näykätä. On se nyt kumma kun kesken unien haetaan ulkoilemaan...


Ja kiire oli takaisin jatkamaan nukkumista! Ei meillä olisi ollut mitään järkeä näillä työvuoroilla ottaa aktiivista ja paljon toimintaa tarvitsevaa pentua, meille sopii vähän rauhallisemmat tyypit ja eläkeläiset, jotka arvostavat pehmeää ja lämmintä sänkyä ja nauttivat uniseurasta.
Kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi että pitää oikeasti heti alkuun kitkeä tuollaiset mielenosoitukset, vaikka sillä hetkellä se kyllä vaan nauratti.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Nilkkuritäydennystä

Heti kun on jäistä ja liukasta etenkin reippaammilla kävelylenkeillä ja työmatkoilla, olen jo useamman vuoden ajan turvautunut Icebug-nastanilkkureihin, joilla pysyy pystyssä umpijäiselläkin alustalla. Sen lisäksi mulla on ollut vaihtoehtoina yleensä yhdet mustat ja yhdet ruskeansävyiset nilkkurit varovaisempaan ja siistimpään kulkemiseen.


Viime keväänä loppuunkulutetut ja linttaan astutut mustat nilkkurit joutuivat suoraan roskiin ja vanhojen ruskeiden kanssa olen vielä nyt syksyllä kulkenut kuivemmalla kelillä, ne kun sateella vuotavat jostain.
Nyt oli viimeistään aika suunnitella uusia ennen kuin talvi tulee toden teolla.
Mä en ole valmis maksamaan kovin isoja summia nilkkureista, vaikka myönnän kyllä että hinta ja laatu kulkevat yhdessä useinmiten.
Halusin kuitenkin kahdet eriväriset jalkineet ja aikani etsiskeltyäni totesin saavani ne Zalandon alennusvalikoimasta yksien kalliimpien hinnalla...


Normaali 37 koko oli ihan sopiva, ainoa mitä jännitin oli että ovatko kireät, mulla on niin uskomattoman paksut nilkat, että aina ei vetoketju mene kiinni kaikissa malleissa. Mutta nämä molemmat tuntuivat kokeillessa täydellisiltä. 


Ei tarvinnut lähteä tekemään vaivalloisia palautuksia, jää vielä tosin nähtäväksi miten liukkaat ovat kun talvikelit tulevat. Tänne ei sitä lunta ennusteista huolimatta vielä tullutkaan. Mun omistamani Uggit ovat ainakin järkyttävän liukkaat, joten niitä tulee väkisinkin säästeltyä. Tuntuu että mä oon jo niin vanha ja hutera, että mitään korkoja ei kyllä uskalla talvella käyttää, tosin ei kyllä juuri muutenkaan...

perjantai 21. marraskuuta 2014

Sirompi kello

Mä en osaa olla ilman rannekelloa, paitsi töissä pakosta, vaikka nykyään kellonaika usein tuleekin vilkaistua kännykän näytöltä. Kun tekee vuorotyötä, niin kellonajoista ei ole aina niin tarkasti perillä kun ei välillä ole edes päivistäkään, joten kello on tärkeä senkin lisäksi että se on ihan kiva asusteenakin.
Varsinkin nyt ovat runsaat yövuorot ottaneet tavallista kovemmalle varmaan vielä tuon pimeydenkin takia ja päiväsaikaan on tullut oltua tosi vähän jalkeilla ja kellonajat ovat olleet tavallista enemmän hakusessa. Nyt olisi kuitenkin lunta ainakin luvassa tuomaan edes vähän valoa, saa nähdä onko aamulla maa valkoisena...


Oon jonkin aikaa etsiskellyt jotain vähän sirompaa kelloa arkisen muovisen ja toisaalta painavien möhkäleiden rinnalle. Sovittelin muutamaa mallia ja kun sattuivat vielä olemaan tarjouksessa, valitsin DKNY:n ruusukullan värisen rannekellon, joka käy melkein korustakin.


Tulee välillä vaihtelua ihan arkeenkin kun ei niitä juhlia niin kovasti ole tiedossa täällä päin.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Viime viikoilta


Pimeää on tullut viime aikoina jo tosi aikaisin iltapäivällä, päivät sen kun vaan entisestään lyhenee.

Halloweeniakin meillä vietettiin, mä ainakin lähinnä lukemalla karmivaa kauhukirjaa.

Toiset sen sijaan ottivat juhlimisen vakavammin ja valmistautuivat kunnon rekvisiitalla...

Ekat jouluvalot pääsivät jo ikkunalle, tuntuu nyt että valoja ei vaan voi olla liikaa. Mulla on muutenkin huono näkö ja hämärässä näen ihan surkean heikosti.


Pariksi päiväksi saatiin vähän lisää valoisuutta kun ensilumi satoi maahan kunnon paksuna kerroksena.

Pyörä jäi telineeseen lumen peittämänä ja ensimmäistä kertaa testasin työmatkani kävellen. Reitti on ihan eri kun pyörällä ja aikaa kului hitaana kävelijänä liukkaalla kelillä, mutta tästä sitten voi lähteä parantamaan. Tosin yövuoron jälkeen vauhti tuntuu normaaliakin hitaammalta.

Honeyn ensimaistiaiset Suomen lumesta. Kai on lumeen tottunut Romaniassakin kun ei kauheasti sitä ihmetellyt, innoissaan ryntäili vaan.

Isänpäivänä mä nukuin, mutta nuoriso ts. kaikki tytöt ja vanhimman poikakaveri valmistelivat juhla-ateriaa ahkerasti, pöydässä oli pulled pork-hampurilaisia; itse maustettu ja paistettu liha, itsetehty coleslaw sekä sämpylät. Vaivaa oli nähty ja hyvää oli!


Isänpäiväaterialla tarjottiin jälkiruoaksi suklaavadelmavaahtoa joka oli myöskin suussasulavan herkullista.

Töissä on välillä jätetty yököllekin evästä, yhtenä iltana oli lämmin leipä ja broileripastapiirakkaa tarjolla ja aina mulla on virkistävä energiajuoma mukana kun en sitä kahviakaan juo.

Isänpäivänä oli töissä leivottu ja koristeltu täytekakkua, sitäkin pääsin maistelemaan yön pitkinä tunteina.

Honey on maailman paras unikaveri ja se on ollut kovin työllistetty viime aikoina kun täällä on kaikki tehneet vuorollaan yötöitä paljon. Että elämä on pyörinyt aika lailla nukkumisen ja syömisen merkeissä tässä ja sama kuvio jatkuu edelleen.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Mekon pikapyrähdys

Olin jo jonkin aikaa ihaillut Junarosen sivuilla yhtä juhlamekkoa ja yhtäkkiä havahduin että oikeastaan juhlakauden ainoa käyttötilaisuus sille olisi entisten työkavereiden tapaaminen uudessa Torni-hotellissa.
Tein sitten tilauksen viime hetkellä ja jännitin miten toimitus ehtisi perille. Hyvin se ehti ja mekkokin oli kiva, ainoa vaan kun mä oon niin lyhyt, niin vyötärön paikka ei osunut ihan kohdalleen ja sitä joutui koko ajan nykimään ylöspäin varsinkin kun helmaosan helmikirjailu oli aika painava.



Joka tapauksessa juttu meni niin, että valmistauduin iltaan huolella, tosin kyllä väsyneenä valvomisesta.
Sain kyydin äitiyslomalla olevalta tuoreelta äidiltä, joka oli tulossa paikalle vain noin tunniksi vauvan syöttöjen välissä.


Oli perjantai-ilta ja paljon väkeä liikkeellä, hotellin hissiinkin joutui jonottamaan kauan ja ylhäällä oleva näköalabaari oli tupaten täynnä väkeä.
Tylsä ja väsynyt mamma teki siinä nopean ratkaisun ja päätyi seisomaan ja vaihtamaan kuulumisia työkavereiden kanssa sen tunnin ajaksi ihan kuivin suin.


Kotona oli odottamassa siideriä kylmässä ja mun oma vauva, joten palasin työkaverin kyydissä viettämään iltaa Honeyn seurassa ja vaihdoin mekon rennompaan kotiasuun;)

perjantai 14. marraskuuta 2014

Marraskuun Livbox

Selvisinpä kuudesta yöstä, vaikka vähän vastoinkäymisiäkin oli; viidennen yön jälkeen oli pyörän takakumi aamulla tyhjä. Heti kun oli parina päivänä lunta niin pyörätietkin reippaasti hiekoitettiin terävällä sepelillä ja siinä se rengas varmaan puhkesi ja tyhjeni yön aikana. Ellei sitten joku ollut käynyt ilkitöissä:(
Kotiin kuitenkin selviydyin ja nyt yritän toipua "aikaerosta", tosin vähän turhaan kun maanantaina jatkuu työt taas neljän yön putkella...
Livboxikin saatiin sitten haettua lopulta postista tyttären avustuksella.


Marraskuun Livboxissa hehkutetaan Hollywoodin glamouria ja loppusyksyn juhlakautta.
Täytyy sanoa, että ekaa kertaa mun mielestä jotenkin mitätön paketti, ei ollut niin kiinnostava kuin yleensä.


No irtoripset kelpasivat nuorimmalle tytölle siltä varalta kun pitää taukoa joskus ripsienpidennystensä kanssa. ( Mulla on ollut jo yli kaksi vuotta, enkä oo malttanut pitää taukoja.)
Vanhin tytär varasi itselleen kanelinmakuisen hammastahnan paketin hakupalkaksi.
Pinsetit olivat kyllä ihan hyväntuntuiset kun niitä vähän kokeilin, mutta niitä nyt on jo niin ennestään.
Mukana oli myös Lumenen pinkki helppokäyttöinen huulikiiltokynä sekä mustikkavoidenaamio, jota voi siis käyttää myös voiteena.
Ei nyt mitään kovin sävähdyttävää, mutta kyllä kaikki käyttöön tulee joka tapauksessa.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Valvomismaratoni

Mulla on nyt meneillään tähän astisen urani pisin valvontaputki, kuusi yötä peräkkäin. Se osui vähän huomaamatta listojen vaihtumiskohtaan, mutta tuleepahan kokeiltua miten mamma jaksaa... Ainoa vaan että flunssa yrittää sitkeästi iskeä ja välillä täällä aivastelen ja niiskuttelen.
On vähän outoa kun aamulla menee kotiin nukkumaan pimeällä ja iltapäivällä herätessä on taas pimeää. Luonnollisesti muu elämä on vähän tauolla ja viikko menee lähinnä nukuskellessa.


Meillä onkin koko porukka nyt yötöissä, miehellä on kolme yötä nyt samanaikaisesti ja tyttökin sai yllättäen  töitä välivuodeksi avoimen yliopiston opiskeluiden vastapainoksi ja on aina silloin tällöin yöt baareissa pelipöydän pyörittäjänä. Hyvää kokemusta sekin.
Mitä mä sitten teen yövuorossa; luonnollisesti kierrän aina välillä ja olen kuulolla että asukkailla on kaikki kunnossa. Saan avukseni hoitajan toiselta osastolta kääntämis- ja kuivittamiskierrolle.
Sen lisäksi öihin kuuluu lääkejakoa, parin asukkaan dosettijako  ja aamuksi tarjottimelle nestemäiset  yms. lääkkeet, joita ei doseteista löydy.
Lisäksi on asukkaiden pyykinpesua ja lajittelua sekä keittiöhommia. Aamupalaa varten otetaan astiat valmiiksi esille, puhdistetaan tiskikone, tehdään voileivät, keitetään puuro ja kahvit. Leipominenkin olisi suotavaa, mutta mä tarvisin aina selvän suunnitelman ja reseptin, joten en ole sitä vielä innolla spontaanisti toteuttanut.
Tietysti myös kirjallisia hommia ja arviointeja on rauhallisempi tehdä yövuorossa.

Välillä kun on hiljainen hetki, lueskelen Padilla mm. blogeja ja surffailen netissä, etenkin pöhkö horoskooppisivu on varsinkin öisin muhun vetoava;) Kirjakin mulla kulkee aina laukussa mukana, telkkaria en viitsi pitää päällä ollenkaan, että kuulen paremmin jos joku pitää ääntä tai kulkee jossain.
Onneksi pyöräkelit vielä palasivat ainakin hetkeksi, niin pääsen nopeammin aamulla kotiin puurolle ja sänkyyn, jossa Honey jo odottaa ja asettuu tiiviisti mun selkääni vasten peiton alle huppukuuruun jatkamaan uniaan.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Uutta Oriflamelta

Nykyisellä työpaikalla onnistuu vielä Oriflame-tilauksien teko, koska mun aikaisempikin edustajani siirtyi samaan taloon. Nyt onkin saanut huomata, että mm. pesuaineet ja voiteet loppuvat helposti yllättäen kesken, kun ei jatkuvasti tule tehtyä tilauksia joka taholta.


Kohta kun pienet jämät on loppuunkulutettu käyttöön pääsevät uusi meikinpohjustusvoide sekä CC-voide Giordani Gold-sarjasta tasoittamaan talvi-ihoa. Näitä en ole aiemmin kokeillut, mutta käytössä olleet sarjan muut tuotteet ovat olleet hyvälaatuisia.


Tosi harvoin vaivaudun kynsiä lakkaamaan, kun lakat kuitenkin pitää pian taas poistaa heti kun on töitä. En ole koskaan viitsinyt levittää mitään alus- tai päällyslakkaa, mutta nyt otin sitäkin kokeeksi kun olivat yhdistettynä samassa pullossa.


Kaupan päälle sai vielä voiteet tilatessaan nestemäisen huulipunan. En ollut edes hoksannut koko tarjousta, mutta mun myyjäni oli valinnut mulle kauniin punaisen sävyn, kun tiesi että käytän mielelläni huulikiiltojakin.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Lomailua ja löhöilyä


Lomasta on muisto enää, mutta sen aikana tän ruusunnuppukorvan kanssa rennosti kotoiltiin.

Tuli laitettua syyskauden ensimmäinen perunamuusi oikein perinteisen uunimakkaran kanssa, kiva kun taas saa jauhoisia perunoita.

Honey lymyilee petauspatjan alla ja toivoo ettei levitetä päiväpeitettä sängyn päälle, se vaikeuttaa luolakoirana elämistä.

Lomalla piti käyttää aikaa tylsään hammaslääkärikäyntiin ja samalla saatiin lohjenneesta mutta vaivattomasta hampaasta vihlova:(


Osuin pääkirjastoon kun siellä sattui olemaan liivitaideteos rintasyöpäkampanjaan "Kanssasi" liittyen.

Honey hymyilee onnellisena.

Kätkemistaidot vaativat vielä pientä harjoitusta, kovan ruopimisen päätteeksi lätynpala oli huolettomasti hännän vieressä:)

Kyllä mun liljannuppuni lopulta aukesivat komeiksi kukiksi.


Honeylla on rankat unikaveriharjoitukset menossa, että jaksaa osallistua. Nyt on miehellä kolme yövuoroa ja mulla on perjantaina alkamassa kuuden yön putki ( mun tähän astinen ennätys ) joten nukkumisseuralaisella on vaativat ajat meneillään.

Töihin saatiin tupaantuliaisten yhteydessä silmäniloa ja sisustusjuttuja.

Tein pellillisen lämpimiä leipiä kotonakin inspiroituneena siitä, että töissä niitä on tehty iltapalaksi muutaman kerran.

Sininen sadehetki, kovin ovat lyhyitä päivät nykyään.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Saunatonttu

Romanian saunakulttuurista mulla ei ole mitään käsitystä, mutta pian Suomeen muutettuaan Honey uskaltautui isinsä kanssa testaamaan saunomista ja omaksui heti suomalaiset saunomisperinteet.


Nykyään se on jo niin innostunut makoilemaan lauteilla löylyssä, että käy välillä toiveikkaana turhaan katsomassa pääsisikö saunomaan jos ovi on jäänyt raolleen. Sen nautiskelu tällä kertaa vähän häiriintyi kun kävin tähtäilemässä kännykällä, enkä onnistunut saamaan rentoa löylyttelykuvaa...


Mä en itse kovin usein sauno, enkä välitä kovista löylyistä ja viikonloppuna kun menin pelkästään suihkuun kun ei muita ollut kotona saunaa lämmittämässä, livahti Honey surullisena istumaan lauteiden alle.


En tiedä onko Honey joutunut aikaisemmin paljonkin etsimään juomavettänsä vesilätäköistä, mutta täällä sen lempipuuhaa on latkia vettä lattialta suihkun alta, vaikka omassa vesikupissa onkin raikasta vettä tarjolla.
Kyllä siitä on tullut pesunkestävä suomalaistyttö:)

lauantai 1. marraskuuta 2014

Halloweenkakku

Eilen kun mulla oli vapaapäivä, ajattelin pitkästä aikaa leipoa ja kokeilla uusimman Kotivinkin Maapähkinäbanaanikakun reseptiä, banaanikakut kun on meillä olleet aina suosittuja...



Kuinka ollakaan siinä nuorimman tytön kanssa alettiin muistella meillä ennen vanhaan järjestettyjä Halloween-kekkereitä ja innostuttiin etsimään esille vanha koristelaatikko ja lopulta kakustakin tuli aiheeseen sopiva.




Siinä olikin mun Pyhäinpäivän viettoni, nyt kuluu taas monta iltavuoroa töissä ja paistiateriat sun muut saa jäädä toiseen kertaan. Sellaista tämä vuorotyöläisen elämä on, mutta siihen on jo niin tottunut ja mukava niitä vapaapäiviä on viikollakin viettää, saa kätevästi asioita hoidettua.