Ensimmäiset kunnon syysmyrskyt ovat jo puhaltaneet Näsijärveltä.
Tortillat on aina yhtä herkullisia ja helppoja tehdä, tällä kertaa perinteisesti jauhelihatäytteellä vaikka kyllä broilerinsuikaleetkin välillä ovat vaihteeksi hyviä.
Vein Honeyn lenkkeilemään kunnon koiranilmaan, satoi ja myrskytuuli raivosi. Tässä märkä koira katselee syyttävänä, sillä oli kiire rynnätä kohti kotia.
Tampereen kilpailija maukkaimpia macaroneja etsiville. Lisää makuja pitää vielä kokeilla kun osa oli loppunut myynnistä jo siltä päivältä mm. pistaasi olisi kiinnostanut...
Myrskyn jälkeen yhtenä aamuna takapihan (onko toi nyt sitten lehtikuusi) oli pudottanut oikean lehtimaton juurelleen.
Kaunis ilta-aurinkoinen hetki, pian on taas edessä typerä kellojen siirto ja pimeys vaan lisääntyy.
Pyöräilin kotiin yövuorosta uupuneena, ennen kotia on kaiken lisäksi kunnon ylämäki, joka vie loputkin voimat. Oli ihana päästä kotiin nukkumaan kun ulko-ovessa pedot toivottivat tervetulleeksi. Siinä on edelleen Kaapon muistoksi englanninbulldoggi, jonka alla irvistelee edellisten omistajien laittama leijonakolkutin.
Honeylla kävi vieraita, jotka toivat tuliaiseksi kauniin kimaltelevan kaulapannan.
Kynttiläkausi on toden teolla alkamassa ja jälleen kerran kun käytiin tytön kanssa ihailemassa sisustusliike Kantriinan tavaroita, löydettiin olkkariin juuri sopiva kimaltava kynttilä.
Honey ottaa rennosti viekussa päiväkävelyn jälkeen, sille on tainnut tulla vähän enemmän lihaa luiden ympärille;)
Mä löysin itselleni pari siroa ruusukullansävyistä rannekorua alesta. Kämmenessä muuten komeilee arpi, joka myös muistuttaa Kaaposta. Yhtenä yönä se käveli mun käteni päältä raskaana tyyppinä terävine kynsineen ja vasta aamulla noustessani kunnolla huomasin haavan, joka sitten pääsi tulehtumaan ja siitä jäi vaalea arpi.
Monenlaista kukkijaa vielä maasta pukkaa vaikka ollaan lokakuun puolella:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti