Instahetkiä

Noista ruusuista mä oon riehunut jo ihan tarpeeksi, mutta vielä kerran ikuistettuna ensimmäinen auennut yksilö ja seuraavan päivän runsaampaa kukintaa.

Tänä vuonna näyttää siltä että mä onnistuin ostamaan parvekkeelle ekaa kertaa sellaisen köynnöskasvin, joka saattaa päästä loppukesästä ton tikun yläosaan asti, ellen tapa sitä ennen. Toi taisi olla joku kärhö, ennen meillä on ollut ainakin keijunmekko ja mustasilmäsusanna.

Kaapo väsyneenä viettämässä sadepäivää.

Kaapo väsyneenä torkkumassa auringossa, Suomen kesä on vaihteleva mutta Kaapolla on aina sama linja.

Mulla alkoi mansikka-aika jo hyvissä ajoin, otin käyttöön Victoria's Secretin uuden vartalovoiteen.

Yritin vähän imuroida juhannukseksi mutta Kaapo linnoittautui keskelle hommaa ja päätti ettei hän siirry mihinkään...

Juhannustunnelmia tässä postauksessa pitkälti on kuvattuna, tässä valkoinen hattarapää, ihan kuin yökkö juhannusyönä, aivot on välillä aika hattaraiset yön tunteina.

Ja sitten yökkö juhannusyönä kukkaseppele päässä. Sain pari kommenttia että tästä tulee mieleen Frida Kahlo ja keskimmäinen tyttöni ystävällisesti kehoittikin nyppimään kulmat:)

Takapihan kukkaniittyä naapurin puolella, hän tykkää pitää pihansa mahdollisimman luomuna ja se ei kaikkia asukkaita miellytä, mua ei kyllä haittaa.

Juhannuspäivänä kun vihdoin pääsin mökille asti tärkein homma oli ensin mennä poimimaan runsas kukkakimppu.

Tässä vielä yöeväitä töistä, kiltti työkaveri oli leiponut mustikkapiirakka ja mullekin oli jätetty.

Mökin pihapuissa kasvaa naavaa, siellä pitäisi ainakin olla hyvä ilmanlaatu kun ei sitä saasteisilla paikoilla esiinny.

Miljoona ruusua

Mä rakastan perinteisiä juhannusruusuja, jo lapsuuden tärkeässä kesäpaikassakin oli isot ruusupensaat oven molemmin puolin ja tuoksu oli ihanan huumaava kun ruusut olivat täydessä kukassa.

Kuva on otettu joskus 80-luvun alussa. Haittapuolena oli vaan että ruusut houkuttelivat runsain määrin ampiaisia ja niitä lapsuusaikana kovasti pelättiin.

Oli selvää että nykyisenkin asunnon yhteyteen piti saada juhannusruusuja, kun oli tilaa mihin istuttaa.

Oon vähän väliä käynyt tarkkailemassa puskia jo nuppuasteella ja ottanut niistä kuvia eri vaiheissa. Tuulinen ja sateinen sää kyllä on vähän runnellut ja haitannut parasta kukkaloistoa.

Nimenomaan juhannusruusut on mun suosikkeja, mutta kyllä kai suuri osa naisista tykkää mistä vaan ruusuista...

Hymyssä suin ajattelen välillä pientä, heiveröistä mummua jota olen hoitanut. Hän saattaa vaikertaa ja olla surkea mutta aina yhtäkkiä puhkeaa lauluun : "Heijaa ruusut tulipunaiset, sua varten vain on kukkineet"!

Tuulettumassa

Olin välillä ulkona tuulettumassa pelkän nukkumisen ja yökukkumisen sijaan... Tavattiin työkaverin kanssa ja suunnattiin Suvilaivalle suunnittelemaan alustavasti tulossa olevia juhlia, mutta oikeasti meillä taisi olla kiire syömään, kunhan ensin saatiin vähän ikuistettua ja otettua kuvia siiderilaseista.

Siirryttiin vieressä olevaan Kehräsaareen Gringos Locos-ravintolaan, josta saa todella hyviä mansikkamargaritoja. Niin täydellinen kesäjuoma, kun tulis vielä se kesäkin...

Mulla on nyt jäänyt joku hampurilaishimo päälle ja tuollakin valitsin Juanitan hampurilaisen, jossa oli mausteena pekonia ja aurajuustoa sekä tulista kastiketta. Kyllähän sen nyt söi, mutta jotenkin oli vähän kuivakka ja vaatimaton ruoka verrattuna Pancho Villan vastaavaan annokseen, jota hiljattain kävin syömässä. Lautasessa kyllä riitti väriä, mutta siihen se vähän sitten jäikin...

Mulla oli mukana Oriflamen kiiltomuovinen laukku ekaa kertaa käytössä ja se oli oikein sopiva kun ei ollut isompia kantamuksia tällä kertaa. Sadettakin se olisi hyvin kestänyt,mutta nyt jopa aurinkokin pilkisteli vaihteeksi ja tuntui pitkästä aikaa että neuletakki oli liikaa.

Vaihtelua keittiön puolella

Talvella tuli keittiöön vaihdettua jo uudet Vallilan Koivikko-verhot, mutta jotain uutta ilmettä teki mieli vielä saada lisäksi.

Me ollaan monta kertaa muutettu ja aina keittiöremontti on tehty hiljattain, joten koskaan en vielä ole saanut valita täysin oman mieleni mukaista keittiötä:( Nykyinenkin menettelee, hyvä että on valkoiset kaapistot, mutta tykkäisin jostain selkeälinjaisemmasta ja vähemmän kruusatusta.

Tällä kertaa tyydyin kuitenkin uusimaan vaan leipälaatikon, entinen muovinen Tupperwaren malli saa uuden kodin mökillä. Dermosililta tilasin tiskiaineen ja keittiösaippuan kivan yksinkertaisissa pulloissa.

Pöydän suojaksi löysin alesta Pentikin pyöreät omenanvihreät tabletit ja lattialla on ennen yo-juhlia hankittu pikkumatto, jota ei ihme kyllä ole vielä sotkettu mustikoilla joita tyttö päivittäin lisää puuron joukkoon.

Kyllä se vaihtelu aina virkistää vaikka kuinka pientä olisikin... Tuli vähän edullisemmaksikin kuin oikea keittiöremontti.

Muurinpohjalätyt

Juhannuksenvietto mökillä jäi niin lyhyeksi, että kaikkia perinteisiä herkkuja ei ehditty laittaa eikä oltaisi todella jaksettu syödäkään.

Kuitenkin sunnuntai-iltana kotiinpalattua alkoi jo tehdä mieli jotain hyvää ja mies ehdotti että hän voisi paistaa vielä muurinpohjalättyjä ja mikäs siinä kun aineksetkin löytyivät kotoa.

Meillä on juuri kaupunkirivitaloon sopiva ja riittävä sähkögrilli, jolla on helppo paistaa lättyjä tasaisella lämmöllä, mökillä se on aina haastavampaa kun on tuli alla. Taikinaohje löytyy Valion ruokakirjasta, joita mä oon keräillyt useampia ja käytän myös paljon Valion nettiruokasivuja. Niistä löytyy paljon reseptejä helpoista ja perinteisistä monipuolisempiin ja kokeilevampiin ohjeisiin ja kuvat ovat houkuttelevia.

Hyvin maistuivat lätyt vaikkei tuoreita mansikoita tällä kertaa ollutkaan, tulipahan samalla pakastinta vähän tyhjennettyä. Ja meillä nimenomaan syödään lättyjä; juuri viime viikolla virolaiselle työkaverille selvitimme että lätty, lettu, räiskäle ja ohukainen tarkoittavat samaa ja erikseen on vielä pannukakku... Hän ihmetteli ja kirjoitti sanat itselleen muistiin sekä yksikössä että monikossa:)

Mökkijuhannus

Päästiin mekin viimein juhannuksen viettoon juhannuspäivänä, kun oltiin muutama tunti levätty yövuorojen päätteeksi.

Kaapo lähti kovalla touhulla ja innoissaan nauttimaan viimeisistä kerroistaan mökillä kesäpoikana ja haettiin matkalla myös Muumi mukaan kyytiin.

Mun tärkein tehtäväni oli heti alkumaljojen jälkeen lähteä poimimaan runsas kukkakimppu terassia koristamaan. Siskontyttö lähti kaveriksi ja oltiin vähän kukkavarkaissakin tien reunassa... Siellä pallohortensiat ryöppysivät ihan ajotielle, niin piti meidän vähän karsia niitä.

Aloitettiin grillaaminen ajoissa, että saatiin ruokaa sopivasti ennen sadetta. Oli kyllä niin jäätävän kylmää, että piti kattaa pöytä sisälle varmaan ensimmäistä kertaa miesmuistiin.

Välillä ehdittiin myös dippailla sipsejä ja herkutella karkeilla ja vadelmamudcakella. Sipsit runsaan dippikastikemäärän kanssa on mun ja siskontytön yhteinen intohimon kohde;)

Kaapolla oli sokean koiran oppaana Venla, joka vahti ettei se päässyt eksymään ja hyvin Kaapo pärjäsikin, pysytteli viisaasti lähettyvillä eikä lähtenyt päättömästi seikkailemaan itsekseen.

Se viihtyi isännän paikalla nojatuolissa ja nuuhki ruusuja ulkosalla.

Illalla saunottiin, mutta järveen ei ollut mitään houkutusta pulahtaa. Oli niin hämärääkin, että sytytettiin kynttilöitä ihan kuin syksyisin.

Tänään tehtiinkin sitten vielä ennen kotiinlähtöä talkootöitä; rännien puhdistamista, puunrunkojen raahaamista ja kammoksuttu ulkovessan tyhjennysoperaatio.

Pihakoivussa riippui naavaa, oon ymmärtänyt että siellä on puhdas ilmanlaatu missä sitä kasvaa:)

Lemppareita

Mä tartuin tällaiseen haasteeseen, joka on ollut muutamissa blogeissa ja mietiskelin erilaisia lempijuttujani ja laittelin sekalaisia kuvia joukkoon.

LEMPI

-ruumiinosa on mulla kädet, ne onkin ainoa kohta joka mulla on S-kokoa:)

-vaate, erilaiset neuletakit joihin on kiva kietoutua

-kirja, mahdollisimman paksu, viihdyttävä ja mieluiten englanninkielinen

-autonväri metallinhohtoinen siniharmaa

-vaatekauppa on kyllä KappAhl ja sitten myös nettikaupoista Ellos

-jäätelö en oikein välitä jäätelöstä, joskus harvoin on kiva mennä oikein jätskiannokselle, jossa on kastikkeet ja kermikset ja koristeet 

-katu Hämeenpuisto, kaunis ja vihreä lapsuuden kotikatuni

-kukka valkoinen tulppaani ja juhannusruusu

-treenivaate mun leopardi- ja kukkakuvioiset värikkäät treenihousut:)

-mauste valkosipuli

-näyttelijä Meryl Streep

-blogi tähän täytyy kyllä vastata että siskontytön Venlan heppablogi "Missä Muruseni on"

-kakku Branderin leipomon kermakinuskikakku

-juhla joulu joka on tosin menettänyt merkitystään kun lapset ovat kasvaneet

-kauneustuote Deborahin superkosteuttava ja väriä antava huulivoide Hydracolor/Hydrastick

-lenkkimaisema Pyynikki ja Näsijärven ranta

-elokuva Mamma Mia, siinä on Meryl Streep, Abbaa ja Kreikka!

-hammastahna vihreä Pepsodent

-luonteenpiirre kärsivällisyys

-kulkuväline polkupyörä

-suklaapatukka Geisha

-hömppäsarja Uusi Päivä

-kuviot kaikki eläinkuviot; seeprat, leopardit, kirahvit ja salamanterit ja vaikka vielä tassunjäljet

-hedelmä satsumat

-puuhastelu lueskelu; kirjat, blogit ja vähän lehdetkin

-vuodenaika kesä jos vaan tarkenisi uida järvessä

-koru Nomination-palarannekorut, joita ajatuksella keräsin ja rakensin ja käytän paljon

-tyyli aika vapaa ja vaihteleva, omanlainen

-juusto Oltermanni ja Aura

-eläin seepra

-lihas tää on kyllä musta jotenkin huvittava, ajatellaanko tässä jotain bodareita vai... jos nyt oikein mietin niin vanhustyötä tekevänä ja itsekin väistämättä ikääntyvänä sanon piruuttani rakon sulkijalihas

-musiikki enpä juuri kuuntele musiikkia kovin aktiivisesti, oisko vaikka ABBA kun siitä tulee nuoruus vahvasti mieleen

Rantatunnelimietteitä

Joskus loppuvuodesta kirjoittelinkin ajatuksiani uuden rantaväylän tunnelin rakentamisesta kun urakka oli vasta aluillaan. Nyt on kulunut jo yli puoli vuotta ja jokapäiväisiin räjäytyksiin ja jatkuvaan myöhään yöhönkin kestävään meteliin on jo turtunut.

Mutta varsinkin näin kesäaikaan kun on kiva pitää ovia ja ikkunoita auki, melu on juuri sellainen kuin keskellä työmaata asuisit.

Mä en sinänsä halua vastustaa uudistuksia, mutta kyllä tää kuitenkin jollain tavalla harmittaa kun tietää että työ jatkuu vielä vuosia.

Meillähän on onneksi se hyvä puoli, ettei suoraa näköyhteyttä kaaokseen ole. Mutta kun lähtee vähän kävelylle rantaa pitkin niin murheellinen näky tulee pian vastaan.

Työmaan alle jäi koirapuisto, johon ihmisten oli helppo tulla ja kokoontua koirineen. Samoin kaupungin suosittu matonpesupaikka jouduttiin hävittämään, sinne mekin ennen pyöräiltiin mattopesulle. Sekin oli sosiaalinen kokoontumispaikka, kerran yksi mummu olisi halunnut tarjota meille matonpesukahvit termospullostaan ja oli pettynyt kun me ei oltu kahvinjuojia.

Iso viheralue, jossa ihmiset heittelivät frisbeetä, potkivat palloa ja ulkoiluttivat koiria kauniissa järvenrantamaisemassa näyttää nyt aika lohduttomalta.

Mutta mä käännän selkäni ja katson toiseen suuntaan...

Toivottavasti tästä joskus tulevaisuudessa tulee jotain positiivistakin kerrottavaa.

Enkelimuistoja

Nyt ollaan seitsemän päivän työputkessa siinä vaiheessa että kolme yötä on vielä jäljellä... Ei ole ollut pahemmin ajanvieteongelmia ja juhannustakin päästään viettämään mökille vähän jälkijunassa.

Tää on nyt tätä lopun alkua töissä, tällä hetkellä neljästäkymmenestäkolmesta asukaspaikasta on enää kaksikymmentäviisi jäljellä. Samalla kymmenen vuoden varrella kertynyttä tavaraa setvitään ja karsitaan.

Meillä pidettiin arpajaiset, joissa meni jakoon osaston koriste-esineitä, maljakoita, kukkaruukkuja, tauluja, joulukoristeita yms.

Jokaiselle arvottiin useampi "palkinto" ja jos oli erityisesti kiinnostunut jostakin esineestä sai siihen merkata nimensä ja arvonta suoritettiin vain nimensä laittaneiden kesken.

Mulle osui sattumalta arvallakin enkelijuttuja ja noista lasikoristeista ilmaisinkin mielenkiintoni.

Toisaalta taas mulle osunutta punatulkkuryijyä en välittänyt ottaa vaan laitoin kiertoon.

Nyt on mulla muistona enkeleitä täällä yli yhdeksän vuotta tehdystä työrupeamasta. Jollain tavalla liikuttavaa ja osuvaakin, koska aika monta enkeliä olen ehtinyt saattaa matkaan näiden vuosien aikana.

Ellos ja allit

Mä innostuin jo keväällä tilaamaan Ellokselta nätin maximekon. Olisin tosin halunnut mustan mutta ne olivat ikävä kyllä jo loppuneet ja kesäkuuksi luvattiin vielä lisää valkoisia, joten päädyin sitten siihen vaihtoehtoon.

Se oli taas yksi kyseenalainen hihaton mekko mun kesävaatekokoelmaan.

Asia on nimittäin niin, että mulla on ihan järkyttävät allit. Nuorin tyttö on luvannut tehdä mulle salille treeniohjelmaakin niiden taltuttamiseksi, mutta eipä oo vielä näkynyt...

Googlailin vähän tätä "käsivarsien ojentaja-alueella löystynyttä ihonalaiskudosta ja venynyttä ihoa, joka on kiusallisen tuttu ilmiö monelle".

Eipä taida pelkkä treeni juuri auttaa, vaan reipas painonpudotus vaadittaisiin lisäksi. Mulla oli taustalla varmaan kaikki mahdolliset aiheuttajat; lihavat kädet, ylipaino, raskaudet ja jojo-laihduttelut. Eikä sekään ole tehonnut vaikka kuinka olen punnertanut raskaiden vuodepotilaiden kanssa ja tehnyt fyysistä työtä.

Mutta mä oon vähän miettinyt että miksei "läskitkin" sais nauttia auringosta ja ehkä pieni rusketus parantaa näkymää, jos vaan ei välittäisi enää tässä iässä ja kulkisi tyytyväisenä allit lepattaen kesähepenissä... Ylpeänä itsestäni niinkuin Alli Paasikivi presidentin vaimona hihattomissa mekoissa linnan juhlissa:) Kesä on kuitenkin niin lyhyt että siitä pitäisi uskaltaa ottaa ilo irti.