tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusi vuosi töissä



Heräsin hetkeksi aikaa henkiin syömään asiaankuuluvasti nakkeja ja perunasalaattia uuden vuoden kunniaksi ja kohta palaan takaisin peiton alle keräämään voimia ja sitten uuden vuoden vastaanotto jatkuukin töiden merkeissä vielä parin yön ajan. 


Juhlajuomana on Pommacia ja energiajuomaa ja sipsipussin mun lempilaatuanikin hankin evääksi.
Tytöt juhlivat uutta vuotta kuka missäkin, yksi Tukholmassa, yksi Himoksella ja yksi ihan Tampereella kaveriporukassa. Kaapo ja mies saavat rentoutua kotona poikaporukalla keskenään ja näin ilotulitusten ja paukuttelun aikaan on vaan onni ettei Kaapo näe ja kuule kunnolla, ei tarvitse turhaan pelätä ja hermoilla...


Mitään uudenvuodenlupauksia en jaksa sen kummemmin miettiä, toivon vaan kaikille entistä parempaa uutta vuotta ja ennen kaikkea TERVEYTTÄ, erityisesti rakkaalle kummitytölle ja toivon että hän saa jättää leukemiahoidot jo pian historiaan!

Tässä vähän tavoitteita itse kullekin ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille!







sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulunajan Instagram-kuvat


Vielä riittää jouluisia kuvia ja yleensä meillä muutenkin on pidetty kuusi ja muut koristeet esillä aina loppiaiseen saakka. Tänä vuonna kuusen hävittäminen aikaisemmin on kyllä vähän harkinnassa, koska Kaapo mahdollisesti dementoituneen hämmentyneenä kävi nostamassa jalkaa kuusen juurelle ja nyt on riski että se toistaa sen... Toisaalta se on voinut ajatella että olemme tuoneet hänelle lahjaksi sisävessan, kun hän on jo niin vanha eikä jaksa aina lenkkeillä näin kurjilla keleillä...


1. Usein käy niin että kun suihkuun poistuu, niin paikkansa menettää, Kaapo röyhkeästi poikittain tyynyillä:)
2. Kolakarkkilevy onnistuneesti irroitettuna odottamassa paloittelua.
3. Töissä yökön tunnelmointia pirteänä, huom. kellonaika.
4. Eipä taida taaskaan olla valkoisia hyasintteja, niistä on nyt pakkomielle.


5. Pieni kevyt sylikoira nauttii läheisyydestä.
6. Kalakakku koristeltuna.
7. Ihanaa jouluntuoksua ilmassa, pisteltiin neilikoita appelsiineihin.
8. Tampereen likat vähän koristeli siikaa.


9. Joulukukkia piti saada yläkertaankin.
10. Ihan itselleni ostin tuomaan prinsessaoloa.
11. Kaapo sai joulutähden kaulaan mutta ahdistui siitä, ei se halua koristeita tai vaatteita.
12. Pimeydessä ja sateessa kynttilä yrittää tuoda epätoivoisesti valoa ja ruohot senkun vihertää.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Alessa käväisy

Tänään oli taas mullakin vapaata ja sovittiin että lähdetään koko naisväki poikkeamaan Ideaparkissa. Tytöt katsastivat juhla-asuja uudeksi vuodeksi ja mulla oli suunnitelmissa mennä Veromodaan tutkimaan löytyisikö reilumman kokoisesta Junarose-mallistosta mitään sopivaa alejuttua. 
No valikoima oli tosi pieni mutta myyjä kertoi että merkkiä olisi jatkossa tulossa laajemmin myyntiin.
Kuitenkin yksi mun netissäkin silmäilemäni takki oli alessa ja päätin satsata siihen, oon niin tykännyt sen merkin aiemmin ostamastani takista.



Tää on niin kiva kun on huppukin ja pieniä koristeellisia yksityiskohtia...
Toisena listalla oli hiustenhoitotuotteita, jotka mulla olikin aivan lopussa. Niitä ei oikein alesta löytynyt, mutta Kicksistä valkattiin nuorimman tytön kans yhteiskäyttöön molemmille sopiva setti.


Lindexiltä vielä innostuin ostamaan pari korua, mun kun on niin vaikea vastustaa kimallusta.



Kuvasin vielä loppuun laukun, joka tilattiin tytölle jouluksi mutta se ehti perille vasta joulunpyhien jälkeen. Kiva laukkumalli löytyi Englannista kohtuuhintaan, ei se huipputunnettu merkki aina ole pääasia.




Muuten kyllä jäi se kiertely tosiaan vähemmälle, väkeä oli aivan älyttömästi liikkeellä ja tuli niin hikikin, oli helpotus päästä pois...
Tultiin kotiin laittamaan ruokaa ja ehdittiin vielä tän vuoden puolella testata yksi vuoden hittiruoista; se kuuluisa avokadopasta ja kyllä se meillekin maistui.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Hyödylliset lahjat

Ollaan jo useamman vuoden noudatettu päätöstä vähentää turhien joululahjojen ostoa ja hankittu lahjat vain lapsille ja vanhuksille. Tytöt ovat saaneet toivoa yhtä vähän arvokkaampaa lahjaa ja lisäksi on hommattu jotain pientä tarpeellista paketoitavaksi.
Tänä vuonna sitten yksi tonttu kuiskikin että kannattaisi ostaa miehelle lahja, kun sieltä on tulossa kuulemma mulle jotain käytännöllistä...

Tuli pieni paniikki vielä aatonaattona löytää viime hetkellä nopeasti jotain lahjaa, mutta onneksi siinäkin kohdassa osasi tonttu antaa vinkkiä mitä kannattaisi etsiä. Niinpä mies sai laskujen maksua helpottamaan viivakoodinlukijan ( en ollut sellaisista vempeleistä aiemmin edes tietoinen ) ja mun paketistani paljastui verenpainemittari.


Se kyllä tuli tarpeeseen kun töissä vaan satunnaisesti tulee mittailtua paineita ja pitäisi vähän ahkerammin niitä tarkkailla, kun oon jo aika nuoresta asti sairastanut verenpainetautia.



Tota eläinhoitoa kyllä olen tunnollisesti toteuttanut muun lääkityksen lisäksi:)


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulunviettoa

Sain tosiaan tänä vuonna ilon olla vapaalla jouluaaton- ja päivän, joten perinteisesti meillä on ehditty joulua valmistella ja viettää.








Nuorin tyttö on perinyt multa jouluisen kolakarkin keittelyhomman ja joka kerta se on yhtä jännää ja dramaattista, on meinaan tosi herkkää epäonnistumaan...
Ihmettelen aina yhtä suuresti miten joskus nuorena mulla on ollut aikaa ja ennen kaikkea viitseliäisyyttä väkertää suuritöinen jouluinen ristipistotaulu, tänäkin vuonna se pääsi taas esille.







Namipöytä koottiin ja mun joulubravuurini "kalakakku" saatiin tehtyä taas kerran.
Joulupäivänä ajeltiin joka vuotinen lenkki Hämeenkyrön ja Nokian hautausmaille tällä kertaa kunnon vesisateessa. Tuli surullinen olo kun mun mummini haudalla ei ollut edes mitään havuja, meidän kynttilä vain, täytyy kyllä käydä korjaamassa tilanne...




Mutta nyt ehtii vielä vähän lueskella ja rauhoittua ennen huomista työiltaa, tunnelmallista joulun jatkoa kaikille!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Perinneherkkuja

Joulun alla ollaan aina käyty anopilla syömässä joulupuuroa ja samalla ollaan saatu myös karjalaisia perinneherkkuja.




Itsetehdyt, aidot karjalanpiirakat katoavat hetkessä suihin ja toinen toiveruoka, jota oli tarjolla on leipäressu. Se on kuulemma ollut kiireisten pyykkipäivien pikaruoka ja pelastus ja jäänyt miehelle lapsuuden herkkuna mieleen.
Siinä on ruisleipää keitettynä maidossa ja mukaan on lisätty voita ja suolaa, ja siitä sitten syntyy leipäressu joka on ollut mulle aiemmin ihan vieras ruokalaji. Vaikkei se oikein ulkonäöllään vakuuta, ei se silti ole ollenkaan hullumman makuista.


Vähän epäselvä kuva ja voisi kuvitella että kyseessä on joku liharuoka...
Kun joulupuurot oli nautittu ja hyvät joulut toivoteltu, niin sen jälkeen mies ja tytöt suuntasivat kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja ja minä puolestaan töihin valvomaan vanhusten unta.
Joulusiivoukset ja muut valmistelut jäävät kyllä aika viime tippaan kun on pitää ensin vähän huilata ja toipua, mutta eiköhän se siitä, tehdään mitä jaksetaan ja pystytään...


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Valmistujaiset

Älyttömän nopeasti se aika kuluu; kolme ja puoli vuotta on hujahtanut vauhdilla siitä kun vanhin tyttö muutti poikakaverinsa kanssa Turkuun opiskelemaan. Ja nyt jo vietettiin  poikakaverin valmistumisjuhlia ja päästiin onnittelemaan tuoretta psykiatriaan suuntautunutta sairaanhoitajaa.



Tarjoilut juhlissa olivat herkulliset ja monipuoliset, pöydässä oli pieniä karjalanpiirakoita, kinkkupiirakkaa, fetaoliivipiirakkaa ja mahtavaa kalavoileipäkakkua. Ihan tuli vesi kielelle Sylvillekin, joka kävi lähemmin haistelemassa herkkuja.



Makeana tarjottavana oli Branderin aina yhtä ihanaa suklaabanaanikakkua ja mangojuustokakkua, tuli oikein ähky kun kaikkia piti tietysti saada maistaa.


Nuorenparin vilkas koira Sylvi oli lopulta uupunut juhlista koska joutui koko ajan oudossa tilanteessa vahtimaan ja päivystämään kun väkeä tuli ja meni. Sekin harvinaista kyllä rauhoittui ja oli hetken paikallaan niin että siitä ehti ottaa valokuvia kerrankin.



Nyt on juhlat sitten juhlittu ja tärkeä ja ainakin mun kovasti arvostamani työura sairaanhoitajana voi alkaa. Töitä tulee varmasti riittämään alalla vaikka kuinka päätellen siitäkin, että heti joulunpyhien jälkeen uusi sairaanhoitaja jo rientää töihin.





lauantai 21. joulukuuta 2013

Kimallusta pitää olla

Täytyy sitä ihan arjestakin löytyä vähän kimallusta, mulla ainakin...
Muutama viikko sitten kyllästyin lopullisesti yläkerran eteisen onnettoman himmeästi valaisevaan ja laitosmaisen rumaan laatikkolamppuun ja hankittiin tilalle pieni kristalliplafondi.

Sitten hajosi laukussa mukana kulkevasta meikkipussista vetoketju ja löysin Seppälässä poiketessani oikein mammamaisen pussukan sitä korvaamaan; sekä kimallusta että seeprakuviota samassa paketissa.


Työavaimetkin riippuvat kimaltelevassa kaulanauhassa tällä hetkellä.


Ja kimallekynsilakkoja tulee haalittua uusia, vaikka ikävä kyllä niiden käyttäminen on niin rajoitettua ja lyhytaikaista ja poistaminen puolestaan pirullista...


torstai 19. joulukuuta 2013

Instagram-kuvia viime viikoilta

Nyt on aika tiukka työputki vielä maanantaiaamuun saakka, että kovasti ei ehdi kirjoitella mitään järkevää vielä kesken olevien jouluvalmistelujen ohessa...
Niinpä sitten keräilin viime viikkojen Instagram-kuvia taas muistoksi.


1. Lanttulaatikoiden yms. väsäämisen ohessa ei jäänyt aikaa ruoanlaitolle, vaan piti turvautua pizzaan.
2. Viisas mietiskelijä. Oikeasti Kaapo on aika yksinkertainen tai dementoitunut.
3. Lyhtyjä on polteltu pimeyden keskellä, lumi kun puuttuu.
4. Viinaa pussissa tuliaisena Pohjois-Koreasta.


5. Itsenäisyyspäivän viettoa töissä.
6. Tyttö otti jo joulukuusen esille omaan huoneeseen.
7. Kaapo venyttelee ja ihailee uutta puruluutaan.
8. Uutta kimaltavaa lakkaa surkeissa hoitajan nysäkynsissä.


9. Pakollinen Kaapo-kuva, ylvään näköinen uros...
10. Piparkakkutalo juuri pystytettynä.
11. Viikon odotin valkoisen hyasinttini aukeamista ja tässä tulos!
12. Kimallusta yövuorossa.


13. Uskollinen seurakoira/sylikoira.
14. Tässä asukkaat ovat jo muuttaneet taloonsa.
15. Ripset tuli hoidettua kuntoon taas.
16. Paleleva vanhus kulkee filttiin kääriytyneenä.



keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tehoaseet

Mä en oikein tiedä mitä kaikkea mun ihoni on; ainakin vanha, kuiva, herkkä ja helposti punoittava. Nyt kun on pakkaskausi alkanut ja tallustelen tuolla työmatkaa järveltä puhaltavassa viimassa, piti ottaa kokeiluun vähän järeämmät aseet.
Pitkän tauon jälkeen töissä tehtiin tilausta Oriolalta, josta saa apteekkituotteita ja vitamiineja yms. tarjoushinnoilla.


Tilasin kokeeksi Avenen erikoiskosteuttavaa hoitovoidetta ja rauhoittavan naamion punoittavalle iholle. Ennestään mulla olikin LivBoxin mukana tullut kasvovesi spray-muodossa.
Avene-tuotteissa käytetään rauhoittavaa ja suojaavaa terveyslähdevettä sekä vähemmän säilöntäaineita  ja tuotteet testataan yhteistyössä ihotautilääkärien kanssa.


Nyt tulee sitten testattua miten tuotteet vaikuttavat kuivaan ja herkkään couperosaihoon. Mielenkiinnolla odotan tuleeko mitään tuntuvaa parannusta punoitteluun.