perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ei aina niin positiivista

Vaikka mä yleensä pyrin etsimään asioista positiivisia puolia, niin aina ei jaksa. Välillä väsyttää ja huolestuminen vie voiton.
Olin tänään pyöräilemässä  ja tutustumassa uuteen työmatkareittiin, työpaikkahan mulla vaihtuu elokuun alussa ja pääsi siinä todellisuus oikein iskemään; tässä parin viikon sisällä on edessä paljon luopumista.


Tuttu ja turvallinen työpaikka jossa mä oon viihtynyt yli yhdeksän vuotta jää taakse ja ennen kaikkea ne mukavat työkaverit, joihin on tutustunut vuosien aikana. Edessä on kaikin puolin aivan uudet kuviot ja sen ajatteleminenkin jännittää valtavasti.
Lähestymässä on myös luopuminen rakkaasta perheenjäsenestä Kaaposta, ja musta on ikävä joillakin ihmisillä sellainen asenne, että sehän on vaan koira. Kaapo on kuulunut meidän joukkoon jo monta vuotta ja on tärkeä osa perhettä.


Lisäksi tässä samassa rytäkässä menetän vielä nuoruuteni kun 50-vuotispäivä koittaa. Ei mulla kyllä mitään varsinaista ikäkriisiä ole, mutta kyllähän se kuitenkin vähän riipaisee.


Kyllähän tää tässä menee tietysti omalla painollaan eteenpäin ja uuteen tottuu ja sopeutuu vähitellen, mutta välillä vaan meinaa epätoivo iskeä. Enkä mä sitä sano etteikö muutos olisi välillä hyväksi, mutta joskus vaan tuntuu, että aina on jotenkin taipumus kerääntyä liikaa kaikkea samalla kerralla.

6 kommenttia:

  1. Totta on , että asioilla on taipumus kasaantua , mutta asioilla on taipumus myös järjestyä :) Ukkokulta tapaa sanoa, ettei kannata hötkyillä , koska moni asia järjestyy itsekseen ja menee ohi eikä sille tarvi tehdä mitään. Tänään juuri meillä yksi Teinipojan muuttoon liittyvä asia järjestyi juuri niin:) Joten hyvää loman jatkoa , ihania viiskymppisiä ( I survived !) ja avoimin mielin uuteen työpisteeseen ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tässä piristyä ja itse asiassa mun loma alkaa vasta kun oon ollut viikon uudessa paikassa, tulee pehmeä lasku... Ja synttärimatka edessä:) Kiitos kannustuksesta!

      Poista
  2. Tsemppiä uuteen työhön. Kyllä sä pystyt. Koirasta luopuminen on kuin pieni kuolema. Itkin omaani vielä vuosienkin päästä. Teillä on ihania muistoja, vaali niitä. Tervetuloa 50+ joukkoon, voin sanoa, että ei tunnuiddään. Ikä on vaan numero. Tulee ikään kuin lupa nauttia iha mistä vaan. Anna palaa ja onnea päivääsi. Meillä mies täyttää saman 30.7.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta:) mulla on sitten ihan sama synttäripäivä

      Poista
  3. Kosketti kirjoituksesi, koska siinä on tuttuja asioita itselleni. Oli haikeaa jättää hyvästit nelikymmpisen taipaleelle, koska omassa elämässäni se oli se kaikkein tasapainoisin ja onnellisin vuosikymmen tähän mennessä. Niinikään olen vaihtanut työtä ja opettelen uusia asioita. Et ole, Minna, yksin tuntemustesi kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva tietää että muutkin käyvät läpi samanlaisia asioita ja selviävät muutoksista, se vie tietysti aina aikansa...

      Poista