Enkelit on täällä taas

Mä oon viimeiseen saakka lykännyt ja vastustanut joulun ajattelemista, jotenkin on ollut niin raskas ja pimeä syksy, joka on vienyt kaikki voimat niin ettei koko joulu ole yhtään inspiroinut, päinvastoin on tehnyt mieli jättää väliin koko touhu... Mutta eiköhän se tästä taas jollain tavalla lähde vaikka vähän pienemmälläkin panostuksella, kun perinteinen joulun odotukseen ja adventtiin liittyvä enkeli-ikkuna saatiin laitettua ja mies ripusti jouluverhot ikkunaan.

Varmaan osaltaan tän hetkiseen olotilaan on vaikuttamassa myös ratkiriemukas työrupeama; kolme yötä ja yksi vapaa ja samantien neljä yötä perään... Välissä ei ollut järkeä edes kääntää rytmiä, joten oon nyt periaatteessa valvonut yhdeksän yötä putkeen, enkä ole nähnyt päivänvaloa pitkään aikaan ollenkaan. 

Mä tykkään tehdä yövuoroja todella paljon, mutta tää otti kyllä tällä kertaa voimille.

Nyt on kaksi vapaapäivää edessä ja yritän huilata ja tehdä edes jotain pientä; lantut odottavat kuorimista ja olisi tarkoitus saada lanttulaatikot pakkaseen huomenna. Muuten olen kyllä vahvasti suurimmaksi osaksi valmiina laitetun kannalla tänä jouluna, mutta Muumi tekee kuitenkin perunalaatikon ja mä lanttulaatikon itse ja muuta sitten mietitään sen mukaan mitä kukin ehtii ja jaksaa.

Loppujen lopuksi suuri osa jouluruoasta on kuitenkin sellaista jota on tehty vaan tavan vuoksi, vaikkei se kovin monelle edes maistu. 

Nyt otetaan rennosti ja sytytetään kynttilät.