Netflixin lumoissa

Mä oon ollut tosi huono telkkarinkatsoja lähes aina, joitakin harvoja kiinnostavia sarjoja olen seurannut vuosien varrella, elokuvia en juuri ollenkaan. Lukeminen on aina ollut se mieleisempi vaihtoehto, jos on voinut valita enkä oikein siedä telkkaria taustaäänenäkään.

Osaltaan varmaan reilun kymmenen vuoden aikana tekemäni vuorotyö on ollut osallisena asiaan, on hankala seurata säännöllisesti sarjoja ja muistaa nauhoittaa tarvittaessa väliinjääviä jaksoja.

Muutama vuosi sitten hankkimani iPad mullisti mulla ohjelmien katselun niin, että kaiken tarvitsemani ja haluamani katson sen kautta omaan tahtiini, enkä tahdo edes muistaa miten tv:tä ja digiboksia käytetään, josta saan välillä kyllä kuulla;)

Kuitenkin viime kesänä kun Ida oli Suomessa lomailemassa, eikä keksinyt tarpeeksi ajankulua itselleen, sai hän meidät ylipuhuttua tilaamaan Netflixin ensin kokeeksi.

Ja siitähän riemu repesi; siteeraan tässä Lindan Facebook-päivitystä : " En muista olleeni näin onnellinen/jännittynyt/innoissani sitten lapsuuden huvipuistoretkiä edeltävinä vuorokausina. Kyse ei ole maailmanympärysmatkasta, luksuslukaalista tai raskaudesta. Kyse on siitä, että perheeni on tehnyt loistavan päätöksen hankkiessaan Netflixin, minkä johdosta ulottuvilleni avautui uljas uusi maailma. Näkemiin toverit! "

Enpä ollut tiennytkään että se oli niin tärkeä juttu.

Mä en oikein keksinyt mistä aloittaa ja Linda suosittelikin mulle Downton Abbeya, johon ihastuin ja katsoin koko sarjan putkeen ennen tällä hetkellä suoraan tv:stä nähtävää viimeistä kautta.

Mä tulin sellaiseen tulokseen, että on parempi katsoa kokonainen sarja alusta loppuun ennen kuin  siirtyy seuraavaan. Mulla on aina välillä taukoa töidenkin takia niin etten ehdi tai jaksa katsella mitään, mutta tää on ollut mainio ratkaisu, iPadilta on helppo silloin tällöin katsoa joku jakso aina silloin kun itselle sopii. Ja pysyy kärryillä kun ei hypi sarjasta toiseen.

Seuraavaa ohjelmaa etsiessäni käännyin taas Lindan puoleen ja sieltä ehdotettiin Orange is the new Black-sarjaa, jota vähän epäilevin mielin aloitin katsomaan, naisten vankilaan sijoittuva tarina kun on ihan jotain muuta kuin loistelias Downton Abbey... Kuitenkin innostuin ja katselin kaikki tuotantokaudet ja jäin odottamaan innolla jatkoa.

Taas tuli aika löytää uusi kohde ja Linda jälleen kerran auttavaisena esitti suosituksia.

Nyt mä oon jo menossa viidennessä tuotantokaudessa Modern Familya. Kaikki nää sarjat ovat olleet ilahduttavasti aivan erityylisiä, tämänkin meinasin ensin lytätä kun mua ärsytti Pulmusten isä ja päälle nauretut komediasarjat. Mutta täähän olikin jotain aivan muuta ja kummasti vaan tämäkin on mut koukuttanut ja noin 20 minuutin pätkät ovat mukavaa vaihtelua vapaa-ajalla lukemisellekin, että näin sitä vaan vannoutunut lukutoukka on kääntänyt kelkkaansa ja Netflixin kokeilukausi sai unohtua ja se on meillä nyt vakituisesti käytössä, jopa mullakin;)