Outoa oloa

On tää kyllä omituinen tauti kun ei tunnu paranevan sitten millään, olo on kuin kuraan kuolleella aasilla aina vaan. Taas luovutin kesken kahden yövuoron jälkeen ja tilasin lääkärin, muutamana päivänä jo oli rytmihäiriöitä ja pysäkille laahustaessa rintaan alkoi pistää.

Poskiontelotulehdus todettiin ja sain määräyksen verikokeisiin ja sydänfilmiin sydänlihastulehduksen tutkimista varten.

Ei ollut kokeissa kuitenkaan mitään sydänlihastulehduksen merkkejä, vaikkei sitä kuulemma voi kokonaan poissulkea millään testeillä, jos on jotain virusperäistä. En mä siitä niin kaikkea ymmärtänyt näin lähihoitajana, mutta tänäkin päivänä oon vaan lähinnä nukuskellut ja nyt on aikaa seurata vointia lauantaihin saakka kunnes taas työputki alkaa. Sen mä vaan sanon että toi meidän työ on viimeaikoina käynyt entistä raskaammaksi, eikä sen vääntämisen jälkeen ole enää tarvetta käydä kuntosalilla...

Mulla on jääkaapissa ainakin runsaasti ohrapuuroa ja Maxipepsiä että pärjään alkuun ja Honey hellänä hoitajana. Mies lähti nimittäin tänään lomamatkalle Kuubaan, josta varmaan tuonnempana jotain postausta koska pyysin hänen ottamaan kuvia tännekin. Pyysin myös ruokakuvia kun ne kiinnostaa mua erityisesti, mutta saa nähdä kehtaako siellä kuvata annoksiaan:)

Onneksi ei nyt todettu mitään pahempaa, kyllä noi sydänoireet vähän säikäyttää ja pistää miettimään. Ja jos olo pahenee niin sitten taas vaan lääkäriin...