Reilu viikko sitten oltiin vielä mökillä yötä ja viettämässä vähän niinkuin mökkikauden päättäjäisiä, mutta tultiinkin siihen tulokseen ettei se mökkeily välttämättä vielä tähän loppunut jos kunnon talvi ei yllätä kovin nopeasti. Ei siis riisuttu vielä petejä ja laitettu kaikkea mahdollista talvikuntoon.
Ennen vanhaan kun vanhemmat vielä viettivät kaikki kesät mökillä, laitettiin pillit pussiin jo viimeistään elokuun lopulla ja korkeintaan käytiin vaan retkellä syksymmällä ja katsomassa pikaisesti onko paikat kunnossa.
Nyt on mökkeilykausi venynyt, keväällä siskon perhe oli siellä jo ensimmäistä kertaa pääsiäisen aikaan, lähellä kun asuvat ja on helppo päästä esilämmittämään tiloja.
Ja onhan se kiva kun on hengähdyspaikka syrjässä normaalista arjesta suhteellisen lähellä ja siellä voi huilata töiden vastapainoksi ja nyt syksylläkin jo vaikka haravoida tai tehdä puuhommia vaihteeksi.
Honeylla on myös paikka missä kuljeskella vapaana ja innostua välillä hepuloimaan ja ryntäilemään nyt kun toistaiseksi lähin koirapuisto on tunnelityömaan takia suljettu.
Mökillä on kiva olla ja laittaa ruokaa porukalla, harvemmin muuten tulisi siskon perheen kanssa nähtyä. Ja erikseen pitää oikein mainita mielikuvitusrikas siskon mies, jossa näyttämö on menettänyt erinomaisen taiteilijan ja tarinankertojan, vaikka hän tosin aikoinaan kesäteatterissa yhden kesän esiintyikin.
Välillä järvellä soutelevat kuvitteelliset Venemäet, Taisto ja Marjatta, joiden elämää ja mökkivieraita värikkäästi pohditaan ja välillä rönsyilevät erilaiset suunnitelmat lampaiden vuokraamisesta milloin mihinkin aiheeseen pienten kuvaelmien säestämänä:) Todella virkistävää tällaisille totisille hissuttelijoille, jotka muuten olisivat hiljaa kirja kädessä...
Honeyn parta on kasvanut ja lehtiä ja risuja takertuu mukaan samalla tavalla kun Muumin edesmenneellä cotonilla Kikalla, joka vietti mökkikesiä vuosikausia. Ja toivottavasti saa Honeykin tehdä niin ja pääsee vielä tänäkin syksynä maalaismaisemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti