Tämän näköinen otus vielä viime heinäkuussa Romaniassa odotti häkissä uutta kotia.
Tässä kuvassa ujo tyttönen on elokuussa ekoja päiviä kotona Suomessa jo rohkeasti sohvalla.
Meidän omaeläinlääkärillä on vastaanotto kävelymatkan päässä ja Honeyn kanssa kipiteltiin sinne kaksin. Jaana Kekki on hyvä eläinlääkäri ja mahtava tyyppi, hän on erikoistunut akupunktioon ja eläinfysioterapiaan ja etenkin Kaapon viimeisinä aikoina oli tärkeää että hän tunsi vanhuksen elämänkaaren ja muutenkin hänen sydäntään lähellä on etenkin iäkkäämpien lemmikkien elämänlaadun parantaminen. Hän uskalsi myös rohkaista meitä miettimään luopumista sairaasta koirasta...
Painoa oli tullut Honeylle syksystä kaksi kiloa lisää, enää eivät kylkiluut tunnu ja turkki on vahvistunut kovasti.
Honey sai aika tujun rokotussatsin, uskallettiin antaa kuitenkin kerralla kun Romaniassakin oli tehty niin, mutta lähipäivät pitää nyt ottaa rauhallisesti.
Mä pyysin myös tarkastamaan anaalirauhaset, koska aika ajoin Honey on vetänyt takapuoltaan pitkin maata, mutta ei nyt kuitenkaan kovin usein. Hyvä oli että kysyin, koska niissä oli molemmin puolin isot tukokset, jotka nyt saatiin hoidettua vaikka kurja toimenpide olikin, Honey itki ja kiljui mutta rokotusta se sen sijaan ei edes huomannut...
Muuten oli terve tyttö, seuraavat rokotuksetkin vasta kolmen vuoden kuluttua.
Tän näköinen nautiskelija meillä odottaa kesäkuun alussa olevaa neljävuotissynttäriään, päivämäärä ja vuosikin on vaan ihan keksitty ja arvioitu sen passiin. Ja eläinlääkärin papereissa puolestaan sen roduksi on keksitty mäyräkoiramix...
Mökkeilyä jo kovasti odotetaan ja Honey pääsee kunnolla tutustumaan mökkirantaan ja testaamaan uimataitoaan ja saa myös nuuskutella vapaana pihalla. Se tuntuu nauttivan olostaan ja on saanut itseluottamusta lisää, nyt jo yrittää välillä haukkua ja uhitella toisille tunkeileville koirille, vaikka syksyllä vielä tekeytyi näkymättömäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti