Koirapainotteisia instoja

Luonnollisestikin loma on ollut aika lailla koiraan keskittyvää äitiyslomaa ja tutustumista.

Oltiin kaikki yöllisellä ajelulla hakemassa Honey lentokentältä ja tässä tyttö pitää sitä helpottuneena sylissään, hän pelkäsi että sieltä tulee joku ruma kirppukasa;)

Automatkalla kiedoin pikkuisen ympärille lämmikkeeksi ja suojaksi mukaan ottamani froteepyyhkeen, joka on nyt ollut Honeyn turvarätti sen makuupaikkana toimivan lampaantaljan päällä, jossa se köllöttelee lähinnä yksin jäädessään.

Honey löysi nopeasti meidän sängyn ja nukkuu siellä onnellisena yönsä.

Luonnollisesti ostettiin "kultaiset" ruokakupit pikkuprinsessalle.

Seurakoiraa etsinkin ja sain mitä tilasin, Honey viihtyy ihmisten seurassa ja tiiviisti vieressä sohvalla. Mikään ei ole muuttunut, sama sohva ja mamma, sama kirahvitatuoitu nilkka, eri koiran kuono vaan lepuuttamassa nilkan päällä.

Koiratouhujen ohella tein nöyrän paluun pitkän tauon jälkeen salille, korttikin oli muuttunut ja hämmästelin mikä ihmeen Sats on mukana kuvioissa...

En voinut hillitä itseäni, tarvikkeet pitää nyt olla viimeisen päälle pinkkiä ja kimaltavaa joten ostin hienon säilytyskotelon kakkapussirullallekin, on muuten kätevä.

Oon pidellyt kyllä muutakin sylissä kuin pelkästään koiraa, kuusiviikkoinen vauveli kävi kyläilemässä, oli se kyllä niin pienen pieni ja ihana.

Parhaillaan tätä postausta mökillä naputtelenkin, mutta jo viikko sitten oltiin pari yötä mökkeilemässä Honeyn kanssa, oli niin nopeasti sulautunut porukkaan että uskallettiin lähteä eri ympäristöön niinkin pian.

Meillä oli ohjelmassa tavanomaista grillausta ja mökkiherkuttelua ja otin myös mukaani synttärilahjaksi saamani ison kuohuviinipullon kun väkeäkin oli enemmän, siskon perheen kanssa vietettiin iltaa melkein kolmeen saakka, juttua riittää helposti siinä porukassa.

Ihailin koko järven yli kaartuvaa komeaa sateenkaarta terassilla.

Honey rakastaa peittojen alle kaivautumista, aamupissan jälkeen ryntää takaisin sänkyyn ja möyrii välillä petauspatjankin alle ja jää vielä piiloon makeille aamu-unille.

Teen tässä lähiaikoina tarkempaa postausta Honeyn sopeutumisesta, kunhan saan lisää kuvia neidistä ja maanantaina poikkeamme myös oman eläinlääkärin tsekattavana samalla kun haemme Kaapon uurnan. Mielenkiintoista kuulla miten hän arvioi ikää ja rotuyhdistelmää...