Jäähyväiset Kaapolle

Nyt tuli aika rakkaan perheenjäsenen Kaapon (Bullzaniers Camembert) muuttaa koirien taivaaseen. Lähtö oli kyllä ennalta tiedossa mutta ei se silti surua helpommaksi tee.

Jo alkuvuodesta Kaapon oma tuttu eläinlääkäri oli sitä mieltä että sillä olisi hyvä paikka taivaassa mutta päätimme kuitenkin hoivata vanhaa kaveria kesän yli, että se ehtisi vielä nauttia vapaudesta ja grillimakkarasta mökillä varsinkin kun se ei kärsinyt kivuista.

Kaapon näkökyky oli loppuaikana aivan olematon ja kuulo tosi heikko, dementiaakin epäiltiin, niin poissaoleva ja pysähtynyt se välillä oli. Ja nyt oli oikea aika lähteä, puolessa vuodessa Kaapon kunto oli mennyt alaspäin ja vaaralliset törmäilyt ja kompuroinnit eivät enää olleet kaikki estettävissä. Pitkään jatkuneet helteet veivät loputkin voimat Kaapolta.

Mutta loppuun asti Kaapo nautti kosketuksesta ja ihmisten läheisyydestä, pyrki syliin ja viereen nukkumaan ja kun paikalla oli enemmän väkeä halusi olla aina keskellä vaikkei aina ymmärtänyt mitä ympärillä tapahtui, jonkun mielestä ehkä tiellä ja jaloissa.

Pelottavasta ulkonäöstään huolimatta Kaapo oli sydämellinen ja ihmisrakas mammanpoika, siinä ei ollut tippaakaan vahtikoiramateriaalia, koska vielä kunnolla nähdessään se pelkäsi kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa kotona tai ulkoilureitillä.

Kaapo jätti ison aukon jälkeensä vaikka surutyötä tehtiin jo etukäteen. Nyt odotamme Kaapon tuhkauurnaa ja varmaan pidämme sille vielä porukalla jonkinlaisen muistotilaisuuden.

Lepää rauhassa enkeli Gabriel!