Mutta varsinkin näin kesäaikaan kun on kiva pitää ovia ja ikkunoita auki, melu on juuri sellainen kuin keskellä työmaata asuisit.
Mä en sinänsä halua vastustaa uudistuksia, mutta kyllä tää kuitenkin jollain tavalla harmittaa kun tietää että työ jatkuu vielä vuosia.
Meillähän on onneksi se hyvä puoli, ettei suoraa näköyhteyttä kaaokseen ole. Mutta kun lähtee vähän kävelylle rantaa pitkin niin murheellinen näky tulee pian vastaan.
Työmaan alle jäi koirapuisto, johon ihmisten oli helppo tulla ja kokoontua koirineen. Samoin kaupungin suosittu matonpesupaikka jouduttiin hävittämään, sinne mekin ennen pyöräiltiin mattopesulle. Sekin oli sosiaalinen kokoontumispaikka, kerran yksi mummu olisi halunnut tarjota meille matonpesukahvit termospullostaan ja oli pettynyt kun me ei oltu kahvinjuojia.
Iso viheralue, jossa ihmiset heittelivät frisbeetä, potkivat palloa ja ulkoiluttivat koiria kauniissa järvenrantamaisemassa näyttää nyt aika lohduttomalta.
Mutta mä käännän selkäni ja katson toiseen suuntaan...
Toivottavasti tästä joskus tulevaisuudessa tulee jotain positiivistakin kerrottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti