Pieni kesätyttö

Honey on muuttunut ulkonäöltään täysin vajaassa kahdessa vuodessa, kilojakin on tullut lisää mutta ennen kaikkea karvaa; lyhyt paikoitellen nahkakalju turkki on kasvanut muhkeaksi pörrökampaukseksi. 

Tuumittiin että ennen kesää olisi hyvä käydä vähän siistimässä tyttöä, varsinkin jos tulee helteiset ilmat niin on kevyempi ja vilpoisampi olla, eikä takiaiset roiku leuassa niinkuin tässä välillä on käynyt.

Helpompi on myös havaita jos punkkeja sattuu tarttumaan matkaan mukaan.

Tässä joitakin ennen muuttumisleikkiä otettuja kuvia:

Nyt rupeaa jo vähän epäilyttämään ja jännittämään mihin sitä ollaan joutumassa, kun odotellaan trimmausliikkeen edessä että edellinen asiakas saadaan valmiiksi. 

Päätettiin siistiä oikein kunnolla ja selvästikin Honeyn turkkia on joskus aiemminkin ajeltu koneella, koska se ei saanut mitään isompaa hepulia vaikka alkuun vähän pyrkikin pois pöydältä, mutta alistui sitten vaan huolestuneen näköisenä painautumaan mamman kainaloon.

Takatassujen pohjan siistiminen aiheutti vähän teatraalista kiljumista, mutta kynsienleikkaus ja kaikki muu kärsittiin hiljaisella arvokkuudella.

Trimmaaja oli sitä mieltä, että Honeyssa saattaisi olla Jack Russelin terrieriä joukossa ja hänkin epäili että sillä on varmaan ollut joskus entisessä elämässä pennut, kuten eläinlääkärikin aiemmin arveli.

Tässä sitä ollaan jo kotimatkalla ja huilataan penkillä Pyynikin näkötornin portaiden kiipeämisen jälkeen.

Päälaelta paljastui ennennäkemätön valkoinen kuvio:)

Kotona  täällä jo ollaan huilaamassa jännittävän koettelemuksen jälkeen. Mulla ei ole silmä vielä yhtään tottunut ja ihmettelen missä meidän Honey on aina kun vilkaisen tuota hassua ja vieraannäköistä otusta.