Kauhukuvia menneisyydestä

Halloween-juhlien rantautumisesta Suomeen ollaan montaa mieltä, mutta varsinkin silloin kun tytöt olivat pieniä se oli kiva piristysruiske keskellä syksyn pimeyttä, kun jouluakin vielä oli pitkä aika odottaa. Aika kului kun suunniteltiin, vaatimattomasti askarreltiin, koristeltiin, leivottiin ja pidettiin naamiaisia.

Ollaan joskus aherrettu ja kaiverrettu kurpitsalyhtyjä ja leikelty lepakoita mustasta kartongista. Tiimari oli oikein Halloween-koristeiden ja kynttilöiden aarreaitta...

Tässä joitakin kuvia vuosilta 1996-2003. Tänä vuonna on vähän laimeampaa touhua mulla ainakin, kauhukirjan tosin kirjastosta lainasin tavallisuudesta poiketen ja kaivoin kurpitsalyhdyn esille.

Että hyvää Halloweenia vaan, kyllä kaikki juhlan aiheet on tarpeellisia!

Iloinen jälleennäkeminen

Viimeksi kun vaatehuonetta siivottiin ja pengottiin, vastaan tuli sinne hautautunut Nanson jakku jostain 90-luvun alkupuolelta. Se oli sitä aikaa kun kohokohtana oli aina käydä Nokialla Nanson tehtaanmyymälässä silloin varsinkin kun isomamma Turusta tuli vierailulle.

Käytin tosi paljon Nanson vaatteita siihen aikaan, kun ei vielä ollut tapana tilata vaatteita netistä ja postimyynnistä ja niitä saikin aina sopuhinnalla tehtaanmyymälän aleista varsinkin.

Eläinkuvioiden lisäksi mun ikisuosikkejani on myös ollut kukonaskelkuvio ja tää jakku oli ihan sopiva mulle vieläkin, ainoastaan pienet olkatoppaukset vaan muistuttavat menneisyydestä, että mitään kertakäyttövaatteita nämä eivät tosiaan ole. Hyvä kun on tullut säästettyä vanhoja vaatteita, ei kannata karsia liian rankalla kädellä jatkossakaan.

Ja tuli myös mieleen sellainen yhteensattuma menneisyydestä, että kun kävin useamman vuoden ajan seurakunnan äitilapsipiirissä tyttöjen kanssa, siellä joskus vierailevalla naispapilla oli päällään sama jakku;) Mä olin silloin sellainen kolmekymppinen ja pappi taisi olla lähempänä eläkeikää. Mulla on tainnut aina olla vähän omat kuviot...

10 tärkeää tietoa mammasta

Mä oon ollut huono pitämään puoliani jo pienestä pitäen; tarina kertoo että kun pikkusisko ajoi takaa ja yritti repiä tukasta, kiipesin pöydälle turvaan.

Tykkään hiljaisuudesta yksin ollessani, en pidä koskaan telkkaria tai radiota päällä kun en välitä taustametelistä.

Oon ollut tallityttö ja hoitanut ponia ja ratsastanut säännöllisesti n. 18 vuoden ikään asti, jolloin lukio ja kirjoitukset alkoivat vaatia liikaa aikaa.

Oon koukussa PepsiMaxiin, se on mun kahvini kun en välitä juoda mitään kuumaa. Tulee päänsärky jos en saa päivittäin pepsiä.

Oon vuosien varrella asunut tällä samalla kadulla kolmessa eri asunnossa, viihtyisä oma alue on löytynyt.

Tykkään nukkua viileässä ja tarkoitan tosi viileää, yli 20 asteen pakkasellakin yritän aina vaivihkaa avata makuuhuoneen ikkunan yöksi. Mökillä syysiltana sellainen 14 astetta sisällä oli ihan virkistävä, ei mun mielestä takkaa tarvinnut sytyttää...

Mä oon meidän lyhyin perheenjäsen, tytöt on aikaa sitten kasvaneet mun ohi, jopa siskontyttökin;)

Vaikka muuten katson tosi vähän telkkaria niin "Tanssii tähtien kanssa" kaikki tuotantokaudet oon seurannut tiiviisti. Enkä edes itse osaa tai tykkää tanssia, en edes häävalssia ole tanssinut kun ei meillä ollut tanssihäitä.

Mulla on huulirasvariippuvuus, pitää jatkuvasti käyttää ja lisäillä rasvaa huuliin, jopa yölläkin.

Mä oon vahvasti perinteisen kirjan kannalla, mutta nyt kuitenkin latasin iBooksin ja sinne joitakin ilmaisia kirjoja siltä varalta jos joskus luettava pääsisi loppumaan kesken.

Kuvat Pinterestistä.

Pientä piristystä pimeyteen

Tänään saikin herätä taas erityisen pimeään ja sateiseen päivään. Unohdin reippaat lenkkisuunnitelmat Pyynikillä ja vedin päälleni vaaleanpunaisen possuhaalarin ja sukelsin takaisin peiton alle jatkamaan lukemista. Honey siellä jo olikin valmiiksi tiiviisti ihan peiton sekä petauspatjan alla varmasti lämpimässä, siinä inspiroiva lenkkikaveri...

Vielä alkuviikosta ihailin auringonpaistetta, sinistä taivasta ja keltaisia lehtiä, joista loputkin ovat jo varisseet maahan.

Kullankimallusta elämään toi uusi laukku, tosin ei mun vaan tyttären, mutta kyllä se munkin silmiäni ilahdutti ja ehkä sitä joskus jopa saisi pikkuisen lainata...

Mä olin kiusattavana hammaslääkärissä kun joku muinainen amalgaamipaikka oli lohjennut ja se piti korjata. Ennen toimenpidettä ei ollut mitään vaivaa, en ole edes huomannut koska se on tapahtunut, mutta jälkeen päin kyllä särki. Lohdutukseksi kävin hammaslääkärin alakerrassa sijaitsevasta Lidlistä ostamassa kukkakimpun, en kyllä tiedä ehdinkö palelluttaa sen pakkasessa ja aukeavatko nuput koskaan.

Nyt on sitten virallinen joulunodotuskin alkanut kun jokavuotinen Kotivinkin Joululehti kolahti postiluukusta.

Erilaiset kynttilät ovat myös saaneet säihkyä iltaisin sekä tuoksulla että ilman, tuntuu että valoa ei vaan voi olla liikaa tällä hetkellä.

Kirjastoreissulla poikkesin pikaisesti metsästämässä vartalovoidetta, se oli päässyt yllättäen kokonaan loppumaan. Toffee ja mansikka&kiwi vaikuttivat riittävän makeilta ihon hemmotteluun kuuman suihkun jälkeen.

Honeyn kanssa Nässyllä

Eilenkin oli kauniin aurinkoinen vaikkakin kirpeän kylmä ilma ja päätettiin lähteä Honeyn kanssa ulkoilemaan Näsinkalliolle pitkästä aikaa.

Lapsellisille vinkiksi, että siellä ylhäällä oleva leikkipuisto on saanut kokonaan uuden ilmeen. Joskus mun lapsuudessa siellä oli hiekkakentällä puinen punainen kiipeilypaloauto ja keinut mutta eipä juuri paljon muuta...

Tää uudistus oli kyllä mun mielestä jotenkin vähän eksoottisen avaruushenkinen ja karu, mutta voihan olla että se inspiroi lapsia kovastikin.

Honey kävi myös tutustumassa pensaslabyrinttiin, joka on istutettu varmaan joskus 20 vuotta sitten, kun meidän tytöt oli pieniä ja innolla juoksivat kiemuroita vielä ihan matalien pensaiden keskellä. Jossain vaiheessa se oli myös meidän entiselle ranskanbulldoggi Untolle mieleinen "agility"-paikka.

Itse Näsilinna on edelleen hupun alla ja remontti jatkuu; vuonna 1898 valmistunut palatsi restauroidaan ja perusparannetaan ravintola- ja museokäyttöön.

Kalkkikset koolla

Kehitettiin jotain rentouttavaa mun lomani kunniaksi kerrankin kun mulla on illat vapaana. Eli kolme tätiä; mun lisäkseni sisko ja meidän vanhin ystävä, jonka olemme molemmat tunteneet siitä saakka kun olin hänen kanssaan samassa tarharyhmässä, kokoontui leffailtaan vanhan kamun luokse.

Elokuvien ja telkkarin suurkuluttajana tunnettu ystävä oli ostanut iltaa varten meille katsottavaksi Disneyn "Pahatar"-leffan ja oli se oikein viihdyttävä kokemus, vaikka voi vain kuvitella miltä se olisi näyttänyt isolla valkokankaalla.

Kälättämisen ja seikkailun katselun ohessa nautimme kynttilänvalosta, colasta tilaisuuteen sopivista pöllölaseista ja suussasulavasta ranskalaisesta kinkkupiirakasta ja taidettiin me vähän suklaatakin maistaa.

Miten aina sattuukin että meillä esiintyy porukalla tyypillistä dementiaa : "No se huvipuisto, se joku park...ei Ideapark, mikä ihmeen park se oli?" Ja sitten kaikki ihmettelee pitkään samoin kuin haetaan aivosopukoista jonkun laulajan tai näyttelijän nimeä aina vähän väliä. Sellaista se on kun vanhaksi tulee;) Se oli muuten Powerpark...

Talvea odotellessa

Vielä on riittänyt leppeää ulkoilusäätä niin ettei ole tarvinnut kaivaa toppavaatteita esille.

Tälläkin kerralla kiersin Hullut Päivät kaukaa, mies siellä aina sen verran poikkeaa että ostaa itselleen urheilusukkia ja koko perheelle pusuja.

Kohta on sitten jo viimeisetkin lehdet putoilleet puista.

Jännittävää yölukemista, välillä kun on hiljaisempi hetki otan kirjan käteeni yövuorossa, se on helppo jättää odottamaan kun täytyy pompata ylös hommiin...

Siinä mun osuuteni naurettavaan viskikeskusteluun;) lempeät muumit muka kielletyillä pahoilla teillä...

Hyvä syy käydä herkuttelemassa jätskiannoksilla kun haen Avonin tilauksiani entiseltä työkaverilta, pitkästä aikaa Banana Split.

Tässä Honey makaa melkein pyörtyneenä kauhusta kun sovitin sille uutta tädin kutomaa villapaitaa, se meni ihan veltoksi ja kaatui takaisin maate kun yritin ihailla sen vaatetta nostaen sen pystyasentoon. Hassu koira:)

Kampaajalla hemmoteltavana, nyt on taas väriä laitettu mutta pituudesta ei paljon tällä kertaa otettukaan, tyypillisesti joka kerta haluan jotain erilaista, viimeksi se oli lyhyttä ja nyt taas pitkää. Onneksi mun hiukset kasvaa tosi nopeasti.

Kampaajareissulta palatessa löysin alennuksella lämpöisen pipon ja kaulahuivin tietysti pienellä kimalluksella odottamaan pakkasia.

Koiralenkillä osui silmiin hauskat leopardivaahteranlehdet, mikähän kasvitauti sekin mahtoi olla. Ja jälkeenpäin huomasin että Näsinneulahan siellä taustalla lymyilee.

Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa oli kunnon sadesää ja pahaa aavistamattomana ajoin laajan lätäkön läpi, ja huomasin vasta ennen kun oli liian myöhäistä että syvyyttä oli niin, että housut kastuivat polveen asti ja nilkkurimallisista kumisaappaista sai kaataa vettä ulos.

Taas pieni kuusiviikkoinen vieras kyläilemässä, Honey on ihanan rauhallinen ja luotettava pikkuisiakin kohtaan. On ne vauvat niin ihania pitkästä aikaa.