Vaikka tässä vähän onkin ollut haikeaa kun kotona väki vähenee, niin silti on saanut kokea harvinaisia ja uudenlaisia hyviä hetkiä. Viime viikolla mies oli pohjoisessa joka syksyisellä erämaalomalla ja vieläpä Honeykin lähti mökkeilemään Lindan ja Vilin kanssa pariksi päiväksi, ja mulla sattui olemaan samaan aikaan töistäkin pari vapaapäivää, jotka sain viettää ihan itsekseni.
Kävin kaupungilla jätskillä ja hain samalla Avon-tilaukseni. Pizzallakin tuli käytyä, eikä tarvinnut miettiä ruoanlaittoa sen kummemmin.
Ruokakaupasta ostin pienten ruokaostoksien lisäksi itselleni Pirkka-ruusuja ihan omaksi ilokseni.
Kerrankin oli siistiä eikä tarvinnut korjailla kenenkään muiden sotkuja, nautin ja sytyttelin kynttilöitä, lueskelin ja ihailin ruusujani.
Jossain vaiheessa illalla siirryin peiton alle lueskelemaan blogeja ja jännää kirjaa ja yllättäen heräsin puoli kolmelta kun olin nukahtanut kirja kädessä. Sai kerrankin pitää valoakin niin kauan kun jaksoi valvoa. Ja aamulla en laittanut herätyskelloa edes soimaan.
Parissa päivässä en ehtinyt vielä kyllästyä yksinoloon, varsinkin kun kävin välillä kaupungilla ja näin siellä Amandaa ja Avon-Riittaa. Silti oli ihanaa kun Honey ekana palasi kotiin, outoa kyllä olla ilman koiraa kun on tottunut välillä juttelemaan sille ja se on niin hyvä uni- ja ulkoilukaveri.
Mutta aika ylellistä olla välillä ihan itsekseen, kun vuosia on ollut aina enemmän tai vähemmän perhettä paikalla.
Minäkin vietin eilen laatuaikaa yksikseni :) Minusta se on juurikin noin, että kun vuosia hoitaa perhettä, niin välillä on ihanaa olla ihan itsekseen ja tehdä omia juttuja.
VastaaPoistaNyt se ainakin vielä tuntuu hienolta, mutta en tiedä sit jos ajan mittaan kyllästyy ja tuntuu yksinäiseltä;)
Poista