Tänä vuonna ei ollut enää mitään jännitysmomenttiakaan; viime joulunahan Kaapo oli jo sen verran dementti papparainen että vahingossa pari kertaa nosti jalkaansa kuusen juurelle.
Kärsivä peikonlehti taistelee elämästään kuusen vieressä...
Ja jos kuusi vietäisiin ulos, niin mitäs kaikki vanhat rakkaat joulukuusenkoristeet, joita on vuosien varrella keräilty, itse askarreltu ja saatu lahjaksi, paljon erityylisiä, ei pelkkiä hillittyjä sävy sävyyn olevia palloja, vaan pallokaloja ja paljon muuta. Aikaisemmin mulla oli tapana ostaa joka joulu yksi uusi koriste, yleensä Pentikiltä, mutta tuntuu että niitä alkaa olla tarpeeksi jo:)
Vielä muutama vuosi sitten oli aina kiihkeä taistelu kuka saa ripustaa kuuseen hevoskoristeen, mutta tänä vuonna vain nuorin tyttö oli koristelemassa oman makunsa mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti