Muutosta ilmassa

Jo viime syksystä lähtien meillä töissä on ollut epävarmuutta ja jahkailua miten ja missä aikataulussa tullaan toteuttamaan suuria muutoksia. Kaikenlaisia huhuja on liikkunut ja aikataulut ovat olleet epäselviä ja muuttuneet matkan varrella, mutta nyt on sitten tietoa; loppuviikosta ilmoitettiin että meidän osasto suljetaan heinäkuun lopussa.

Mulla mieliala on aika surullinen, tuttu ja turvallinen työ loppuu. Oon ollut samalla osastolla yhdeksän vuotta ja jo sinäkin aikana on tapahtunut paljon muutoksia, alkuun se oli pelkästään hoiva/vuodeosasto mutta vuosien varrella nimitys on muuttunut isoksi vanhainkotiosastoksi ja asukkaiden joukossa on enemmän käveleviä ja vähän omatoimisempia vanhuksia. Olen niin tottunut isoon laitosmaiseen ympäristöön, asukaspaikkoja oli alkuun 43 ja vieläkin 38.

Nyt ei tiedetä kuka mihinkäkin siirtyy, kaupungin vanhustyöhön kuitenkin, oli se sitten kotihoitoa tai tuettua palveluasumista tai mitä... Itse saadaan esittää jotain toiveita uudesta sijoituspaikasta.

Mä oon niin kamala jännittään ja stressaamaan muutoksia, että edessä on aika ahdistavat ajat.

Työ nyt ei kuitenkaan lopu, mutta epävarmuus on silti niin suuri. Nyt on kuitenkin ollut paljon hyvää; on saanut suunnitella itselle sopivia työvuoroja ja mm. työmatka on ollut mukavan mittainen. Työkavereita tulee ikävä ja asukkaitakin... Saa nähdä mistä sitä itsensä syksyllä löytää.

Täytyy vaan yrittää ajatella että muutos on uusi mahdollisuus ja hyviäkin puolia saattaa löytyä, mutta mun luonteen ja taustat huomioon ottaen tulee olemaan kyllä vaikeeta...

Sitä sun tätä

Nukuin yövuoron jälkeen puoleen päivään ja heräsin touhuamaan, että pääsisi taas helpommin normaaliin rytmiin.

Kävin suihkussa ja kokeilin uutta Oriolalta tilaamani mosaiikkipuuteria. Se on ihon väriä kirkastava ja heleyttävä kiinteä puuteri, jota voi käyttää irtopuuterin tapaan suoraan kosteusvoiteen päälle tai sitomaan meikkiä värivoiteen päälle. Hyvältä vaikutti.

Valitsin päälleni keväisen raitapaidan ja Oriflamen pienen statement-korun.

Lähdin tallustelemaan kohti keskustaa kun vähän ehdin virkistyä ensin.

Kirjastosta löytyi taas pino luettavaa; dekkareita ja vähän kevyempää kirjallisuutta. 

Sen jälkeen treffattiin nuorimman tytön kanssa kaupungilla ja mentiin valkkaamaan Sokoksen "Kutsu kauneuteen"-päiviltä yhteiseksi Essien keväinen korallinsävyinen kynsilakka.

Kierreltiin vielä Koskikeskuksessa vaatekaupoissa ja tyttö osti himoitsemansa lierihatun:) Mä hillitsin itseni ja hankin vaan söpön tuoksukynttiläpurkin, en tiennyt et sellaisiakin löytyy BikBokista.

Sitten olikin jo kiire syömään vanhaan tuttuun kantapaikkaamme  Kustaa Kolmoseen. Me oltiin jo etukäteen himoittu hampurilaisannoksia, niin ei ollut paikan päällä mitään valinnan vaikeutta. Mä otin alkuun perinteisesti mansikkamargaritan, joka on aina yhtä hyvää. Piti meidänkin vähän herkutella kun mies nauttii ja mässäilee Lontoossa parasta aikaa...

Nyt saa luvan kanssa heittäytyä sohvalle ja uppoutua kirjoihin. Hyvää viikonloppua kaikille!

Unista höpinää

Mulla on tosiaan tässä yövuorot meneillään ja heräsin vähäksi aikaa henkiin ennen töihinlähtötorkkuja.

Meillä mies hoitelee ahkerasti matkustelemisen, joskus kaveriporukassa ja niinkuin tälläkin kertaa ihan yksin. Hän lomailee muutaman päivän Lontoossa ja täällä odotetaan löytyykö mitään kivoja tuliaisia;)

Alunperin Kaapo oli päätetty viedä viimeiselle eläinlääkärikäynnilleen ennen tätä matkaa, mutta ei sitten pystyttykään ja nyt vahditaan ja nukutetaan sitä täällä tytön kanssa kaksin.

Viime viikolla sattui paha tilanne kun Kaapo ei nähnyt/tajunnut että paljeliukuovi oli kiinni ja hyppäsi päin sitä sillä seurauksella, että sen tassu liukui ja jäi oven alle tiukasti jumiin. Voi sitä järkytystä kun Kaapo rääkyi shokissa ja jotenkin väkivalloin se tassu sieltä lopulta kiskottiin irti.

Aika vaikeeta jos alkaa tulla kaikenlaisia haavereita kun se ei näe...pitäis osata huomioida kaikki vaarat.

Löysin ihanan vauvakuvan Kaaposta ihan alkuajoilta.

Nyt kerään vielä voimia yötä varten. Lumi on onneksi sulanut ja yritän päästä pyörällä liikkeelle, yhden kerran jo onnistuin polkemaan työmatkan ennen kuin yllättäen yöllä oli satanut reippaasti lunta.

Helmikuisia Instagram-kuvia

Vielä helmikuussa maa oli lumista ja jäistä koppuraa, eikä Kaapo suostunut liikkumaan, mökötti vaan remmin päässä. Eikä sitä enää muutenkaan ihmeemmin pakoteta lenkeille kun on jatkoajalla. Nyt siitä tulee otettua vähän väliä kuvia ja ikuistettua sen elämää kun tietää että luopuminen on edessä.

Yövuorossa vähän höpsähdin ja kuvasin tässä tauolla olevia työkavereitani.

Piti ostaa kokeeksi uusi Milka-suklaalevy, hyvää mutta makeata.

Meillä nukutaan nykyään vuorotellen lattialla Kaapon kaverina ja tässä se jo toiveikkaana odottaa joko patja kumotaan ja unikaveri ilmestyy.

Välillä keltaisia tulppaaneja tuomassa lisää väriä keittiöön.

Victoria's Secretiltä tilattiin kaikkea kivaa ja tässä on mun iPadin uusi suoja.

Kaapo tykkää nukkua lämpimässä vilttien ja peittojen alla tai kylki kyljessä meidän kanssa.

Hyväntuoksuisia huulikiiltoja Victorialta, mansikkaa ja sitrusta.

Yhtenä yönä töissä oli kunnon herkuttelut, viisikymppisjuhlien jäljiltä oli ihanaa vadelmajuustokakkua ja pasteijoita ja kaikkea muuta hyvää löytyi lisäksi kun lomalta palaajilla on tapana tuoda jotain hyvää työkavereille.

Taas kerran Kaaposta nukkumiskuva, suurimman osan ajastahan se nukkuu...

Uusi laukku, joka on osoittautunut käytössä hyvän kokoiseksi ja mieleiseksi muutenkin.

Kevätajelulla Lammin suunnassa, lumesta ei tietoakaan ja välillä aurinko pilkisteli, kuskina oli keskimmäinen tyttö.

Kännykkähankintoja

Viime viikolla mies tuli yllättäen kotiin upouuden "jättikokoisen" Lumian kanssa ja muhun iski heti ajatus, että mulle kanssa!

Molemmilla puhelimien parivuotinen maksusopimus oli päättynyt, joten oli mahdollista miettiä uutta diiliä. Mä en tosin halunnut Lumiaa, oon täysin Ompun kannattaja ja niinpä mä sain sitten itselleni uuden iPhone-viitosen.

Sen parempaa kameraa olen kuullut kovasti ylistettävän ja kun alkoi tuo mun vanha luuri jo välillä kiukutella, niin ei tämä sikäli ihan turha ostos ollut.

Tietysti piti hankkia uudet suojakuoret tähän malliin ja sain hyvän syyn poiketa Cottonilla.

Oon tosi tyytyväinen hankintaan senkin takia, kun kaikki tiedot siirtyivät sujuvasti vanhasta kännykästä iCloudin kautta, enkä ihme kyllä onnistunut kadottamaan mitään. Ja käyttäminen ei vaadi uutta opettelua kun on ennestään tottunut samaan systeemiin, nyt on vaan kevyempi ja nopeampi puhelin.

Vapailla

Neljän yövuoron jälkeen kaksi vapaata tuntuu aika vähältä, mutta kyllä tässä nyt on jaksanut jotain touhuilla ja tehdä niitä kotihommiakin pois rästistä.

Sen kunniaksi kun nuorin tyttö sai tiedon, että pääsee uudelleen kesätöihin Särkänniemeen tehtiin suklainen lättykakku, jonka ohje löytyi Vaaleanpunaisessa hirsitalossa- blogista hiljattain.

Oli oikein hyvää ja erittäin makeaa.

Kauan suunnitelmissa ollut serkkujen ilta saatiin järjestymään vihdoin ja viimein ja reipas ratsastajatyttö tuli rentoutumaan ja dippailemaan sipsejä lihotuskuurin merkeissä.

Meillä on yhteinen periaate, että mitä enemmän dippikastiketta saa kauhottua niin sen parempi. Kaapo hengaili ja nukkui mukana porukassa.

Serkkutytöllä on kiva poniblogi ja komea sekä vauhdikas Muru-poni.

Lauantaina sitten ajeltiin Lammin suuntaan hyvää ystävää moikkaamaan ja keskimmäinen tyttö oli kuskina. Aurinkokin välillä pilkisteli ja tuntui jo kovin keväiseltä. Eipä juuri lunta näkynyt missään enää.

Nyt täytyy taas asennoitua seuraavaan työ- ja yöputkeen, kolme iltaa ja kaksi yötä perään pitää taas kiireisenä jonkin aikaa...

Laukkupostia

Ihan niinkun mulla ei olisi tarpeeksi laukkuja ennestään, mutta uusia vaan tuppaa ilmaantumaan.

Mä ihailen suuresti Mulberryn laukkuja, mutta mulla ei tule ikinä olemaan niin paljon ylimääräistä rahaa, että voisin sellaiseen sijoittaa ( ellen saa lottovoittoa ja sekin on aika epätodennäköistä, koska en edes lottoa ).

Niinpä hankin itselleni köyhän naisen version; David Jonesin laukku jonkun muunkin mielestä muistuttaa vähän Mulberryn laukkuja ja kun näin Sokoksella tämän mallin tyhmän värisenä, päädyin Spartoon sivuille ja siellä oli jäljellä tätä mustana yli puolta halvemmalla.

Nyt se on sitten mulla, tänään tuotiin ovelle saakka ja vaihdoin heti kamani siihen ja otin samantien käyttöön.

Taas mä oon nolo, nuorin tyttö joskus häpeää kun kerron ostavani jotain halvalla:) Mutta mä oon iloinen, mulla on laukku josta tykkään, enkä joutunut konkurssiin sen takia.