Eilen sitten koitti se päivä, jolloin Tampereen uusi rantatunneli avattiin liikenteelle puoli vuotta etuajassa alkuperäisistä suunnitelmista.
Lukemattomia kertoja olen ehtinyt tunnelia kirota lokakuusta 2013 alkaen, kun rakennustyömaa ja päivittäiset räjäytykset alkoivat. Mehän asutaan vain muutaman sadan metrin päässä tunnelin suuaukolta ja saatiin jatkuvasti kokea kuinka talo tärisi ja ikkunat helisivät räjäytysten aikana.
Ja on sitä työmaaliikennettä, kolinaa ja piipitystä kuunneltu ihan tarpeeksi pamausten jälkeenkin.
Nyt on kuitenkin 2,3 km pitkä tunneli avattu ja tänään pääsin kyytiin kun ajeltiin se päästä päähän kokeeksi. Niin innokas en sentään ollut, että olisin mennyt Tampere-päivänä jo tutustumaan tunneliin, kun se oli avoinna yleisölle ja siellä sai kävellä ja pyöräillä.
On täällä maisemat muuttuneet aika lailla ja meidän kulkureititkin muuttuivat nyt uuteen uskoon, on tässä vähän totuttelua näin alkuunsa.
Toivottavasti tää nyt toteuttaa lupauksensa ja helpottaa ruuhkia. Odotan myös kovasti että Santalahden ranta-alue saataisiin uudelleen kunnostettua ulkoilu- ja virkistyskäyttöön, sinnehän jäi työmaan alle mm. meidän koirapuisto ja matonpesupaikka.
Näissä kuvissa sujahdetaan molempien päiden suuaukoista sisään. Ja nyt kun tää alkaa olla valmis, niin kohtahan alkaa myös se paljon puhuttu ratikan rakentaminen, että liikenneprojekteja täällä kyllä riittää jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti