Kun perheessä on kaksi vuorotyöläistä, niin se on aina yhtä taiteilua ja kalentereiden tutkimista että saadaan järjestettyä mitään yhteisiä juttuja. Nytkin oli molemmilla iltavuoro, mutta siitä huolimatta Linda ja Vili pitkästä aikaa Tampereella poiketessaan halusivat järjestää etukäteen pyhäinpäivä- ja isänpäiväaterian jo perjantaina vaikka ruokapöytään päästiin vasta iltakymmeneltä.
Oli kyllä ylellistä tulla suoraan juhlapöytään, kun pimeässä ja pakkasessa ensin pyöräili kotiin. Ensin oli tarjolla kuohuviinimaljat ja taas päästiin pilailemaan mun juomamakuni kustannuksella. Linda kysyi löytyikö tällä kertaa tarpeeksi makea vaihtoehto mulle ja mä kehuin tyytyväisenä että nyt on kyllä hyvää, jolloin paljastui että hän oli lorauttanut mun lasiini sekaan banaanilikööriä.
Alkuun maisteltiin vatruskoita (uusi tuttavuus mulle) levitteen kanssa, jossa oli ainakin kylmäsavustettua naudanlihaa ja raejuustoa.
Pääruokana tarjoiltiin juustoista porokeittoa ja lopuksi herkuteltiin vielä juustokakulla, jossa oli päällä oman pihan marjoja.
Mä painelin vatsa täynnä peiton alle keräämään voimia työviikonloppuun ja mies vielä pakkasi matkalaukkuaan. Parhaillaan hän on jo Singaporessa lomailemassa ja mä vietän Honeyn kanssa kaksin reilun viikon. Nyt vaan mietitään valoisia puolia ja todetaan, että hyvin kertyy askelia mittariin, kun lenkkeilen koiran kanssa joka välissä ja ainakin toistaiseksi pyörä vaihtui talvikelin takia bussikyytiin ja pysäkille on yhteen suuntaan kilometrin kävelymatka.
Reipas viikko siis edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti