Ennakkopääsiäinen

Kuten tulikin jo mainittua, niin mun pääsiäisenviettoni osui viime viikon alkuun kun mulla oli vapaata.

Silloin ehdin huilata ja aloittaa myös Mustien Leskien seuraamisen, nyt on taas runsaasti mieleistä kotimaista katseltavaa kun Sykekin jatkui uusin jaksoin.

Pääsiäisen varma merkki on aina se kun naapureiden munapuu puhkeaa kukkaan.

Mulla on lainassa vähän aikaa vaaleampi kevätlaukku, kiitos Idan joka puolestaan käyttää mun matkalaukkuani yleensä maailmalla.

Hain kirjastosta lukemista niin ettei ihan heti lopu kesken, koska yövuoroissa välillä ehtii lukea ja lomakin alkaa lähestyä ja silloin voi lepäillä ja lueskella. Aika kevyttä kirjallisuutta nyt valitsin, ei jaksa muuta tällä hetkellä.

Ehdin tutkia vanhoja valokuvia etsiessäni Amandasta sopivia kuvia synttärionnitteluun ja löysin kuvan, jossa varmaan edellisen kerran olen hevosen selässä. On mielessä kivoja muistoja siitä kun sisko vei mua ja Lindaa maastoon ratsastamaan. En taitaisi enää päästä hevosen selkään ja toi mun vakiratsunikin on tainnut kuolla jo aikaa sitten.

Vanhoja pääsiäiskoristeitakin löytyi, pupussa ainakin on Idan nimi ja toi kana on tuntemattoman taiteilijan kerhotöitä suoraan 90-luvulta.

Viime viikolla oli vielä mahtavat ulkoilukelit jäällä ja vaihteeksi otin siltä suunnalta kuvaa tunnelityömaasta. Oon jo alkanut inhota tota punakeltaista ilmastointiputkea, joka hyppää silmille joka suunnasta, olispa meidän naapuriin tullut edes se sinisävyinen joka sulautuu paremmin luontoon.

Honeykin pääsi nauttimaan jäällä kipittelystä ja ihmeteltiin miten monenlaista kulkupeliä siellä tuli vastaan. Joku oli liikkeellä polkupyörällä, yhdellä luistelijaisällä oli mukana kaksi lasta urheilumallisissa rattaissa, joiden alla oli jalakset. Omituisin oli jonkinlaisessa kelkassa istuva mies joka lykki sauvoilla eteenpäin, onkohan se joku urheilumuoto vai oliko kyseessä invalidivehje?

Pääsiäiskoristeista yksi suosikkini on kiltti noita ja koristukseksi ostin myös keltaisia ruusuja vaihteluksi tulppaaneille.

Tässä alkaa jo ilme vetää vakavaksi työputken lähestyessä. Nyt ollaan kuitenkin jo paremmalla puolella, enää kolme yötä jäljellä ja kellojen siirto eteenpäin oli mukava helpotus viikonlopun yönä. Aamuisin on ollut mukavan keväistä, oon nähnyt upean oranssin auringonnousun ja kun toiset hehkuttaa lintujen viserryksestä, niin voin mainita että kuulin jo ensimmäisten lokkien rääkymisen rannassa.