Blogien innostamana

Nyt kun olen siirtynyt pakon sanelemana blogilistan käytöstä Blogloviniin, olen alkanut jo tottua siihen ja tykkään siitä, kun siellä voi perustaa kansioita ja säästää mm. mielenkiintoisia ruokaohjeita ja vaikka meikki- ja kampausvinkkejä, joita voi myöhemmin kokeilla.

Mä oon nyt kohta kolme vuotta seurannut aktiivisesti aina vaan useampaa blogia ja aina välillä niissä on pinnalla ja toistuu joku useinmiten ylellinen musthave-juttu, josta etenkin nuoremmat bloggarit intoilevat.

Joskus aikaa sitten oli joka puolella noita nimikoruja esiteltävänä tyttöjen kaulassa ja mehän Amandan kanssa tilattiin myös omamme, ja otinkin muuten taas pitkästä aikaa sen käyttöön.

Jossain vaiheessa varsinkin Michael Korsin kellot olivat jatkuvasti esillä ja mä ostin itselleni sellaisen juhlavampaan käyttöön kullanvärisenä. Stockmannin Hulluilla Päivillä olin kerran aiemmin saman merkin kelloa jonottamassa heti aamulla ja eikö vaan teinilauma ohittanut mut ja viimeinen kello meni nenän edestä, joten piti säästää ihan normaalihintaiseen.

Etenkin Diptyquen tuoksukynttilät tuntuvat olevan niin erityisen arvostettuja, että tilasin Amandalta Pariisin tuliaisena itsellenikin sellaisen. Saa nähdä raskiiko sitä ikinä polttaa vai ihailenko vaan sitä loppuikäni...

Joka paikassa ylistetään myös pioneja ja alkukesästä katsoinkin järkyttyneenä yhden irrallisen kukan hintaa, mutta löysin sitten Lidlistä edullisen kimpun, jonka kukat eivät kyllä koskaan auenneet.

Nyt meillä mökillä parhaillaan kukkivat pionit komeasti, ne ovat aina ennen jotenkin olleet niin itsestään selviä kukkapenkin kasveja, etten ole tajunnut mitenkään niitä niin kovasti arvostaa saati sitten kotiin ostaa.

Mun pitää sinne Blogloviniin perustaa joku sellainen haavelista, johon voin koota blogijuttujen joukosta sellaiset kivat ideat ja innostuksen kohteet, joita voisi itse toteuttaa tai hankkia. Mä oon aika helposti yllytettävissä ja mainosten uhri; jotain kun oikein kehutaan niin tulee helposti tunne, että munkin pitää saada;) Vaan täytyyhän sitä joku tolkku pitää, vaikka joskus tekeekin mieli hankkia jotain ylellistä.